Nǐ hǎo Chengdu!

Lihansyöjäbarbaari täällä moi!

Paikallinen K-rauta Deyangissa.

Kotiuduttiin tänään sieltä kaupungista, jossa Mäkkäri on Madonna... Deyang on oikeasti sen verran pikkuinen paikka, että siellä voi hypätä taksiin ja näyttää sormimerkein mihin ollaan matkalla. Chengdussa sama temppu ei oikein toimi, sillä täällä on miljoona pientä katua ja miljoona ja yksi eri reittiä, joista valita. Niin, sain Deyangiin kyllä kartan messiin mutta helpoimmin keskustaan pääsi sanomalla "madonna" - sehän on tietysti McDonald´s sichuanin murteella! En aluksi uskonut, että madonnalla voisi päästä mihinkään, mutta sinne se kuski minut vaan nakkasi Mäkkärin kulmille. Juuri tämän vuoksi paikallinen murre on täällä niin vaikeaa oppia... Walmart lausutaan kutakuinkin "Woolmaa" ja Carrefour "Challefuul" - vähän kuin olisi paha leukahalvaus päällä ja kieli turvoksissa. :)

Mmm, lihaa...

Ilmeisesti en ollut saanut vielä liha-annostani täyteen, sillä eilen illalla lähdettiin sapuskoimaan kiinalaisten kanssa korealaiseen ravintolaan. Sain viime keväänä Madridissa ensikosketuksen korealaisiin herkkuihin kämppikseni Eunjin kanssa, joten tiesin vähän mitä odottaa. Kiinalaiset tilasivat meille äärettömän suuren lautasellisen (tai pikemminkin vadillisen) erilaisia lihoja, korealaista sushia eli kimpabia (joka on muuten ihan erilaista kuin japanilainen serkkunsa, eikä sisällä raakaa kalaa!) ja alkuruoaksi potteja täynnä riisiä, kasviksia ja paistettua kananmunaa. Pöydän keskellä on paistoalusta, jossa lihat korvennetaan itse - homma toimii siis vähän kuin hotpot. Halutessaan voi tilata oman kokin ruskistamaan lihat, mutta meillä oli onneksi messissä innokkaita kiinalaisia lihankäristäjiä. :) Väistin muuten lihalautaselta jättikatkaravut, mutta strutsit söin ennenkuin muistin että joku mainitsi sitä löytyvän lautaselta... Kun lihat ovat valmiita (kiinalainen tietää milloin), ne napsitaan paistumasta, uitetaan mausteissa ja kääritään lopuksi salaatinlehteen. Erittäin herkullista ja terveellistä!

Alkupalapotti.

Näin se homma toimii, kun sen osaa.

Se ruokajutuista, lupaan! Voisin puhua sen sijaan säästä... Täällä on nimittäin tolkuttoman kuuma, en kestä, henki ei kulje, apuaaa! Viime päivinä ollaan päästy jo +35 asteeseen ja se on ihan järkyttävän paljon liikaa. Ja nyt ollaan vasta huhtikuun lopussa, oh my god...Ilma on kosteaa ja kuumaa ja ei tarvitse tehdä yhtään mitään saadakseen hien valumaan. "Tip tip tip" kuuluu vaan, kun kävelen tuolla. Kaikkein helpointa onkin olla sisällä ilmastointilaitteen alla. Myönnän että nyt kyllä valitan, mutta tuolla ulkona on tukala edes seistä paikallaan! Mulla ei ollut ennen tänne tuloa mitään aavistusta, että Kiina on niin matalalla maantieteellisesti että täällä on sää kuin päiväntasaajalla (no ei nyt ihan, mutta melkein)... Jääkarhuja ei ole tehty näihin olosuhteisiin. Joten ei muuta kuin hikoillaan seuraavat 5-6 kuukautta! Ja mikä pahinta, tämä on tosiaan vasta alkua - pahemmat ajat ovat vielä edessäpäin.

Kiinalaisilla miehillä on simppeli ratkaisu tähän helteeseen: ei muuta kuin paita rullalle kainaloihin ja mahamakkarat esille. Siinä ei turhia ujostella tai kainostella, kun kiinalaismies hikoilee! Kaikkein hurjimmat vetää koko paidan pois ja lähtee tyytyväisenä ravintolaan illalliselle ilman turhia kuteita.