Nǐ hǎo Chengdu!

Unohdin kertoa eilen yhden viikonlopun hauskimmista jutuista. Kiinalaiset ovat opettaneet meille paljon, mutta jotain ovat hekin oppineet - nimittäin pikkuisen suomea. Kyllä! Suomen kieli on kuulemma kovin kovin hankalaa ja voin hyvin kuvitella, että se onkin. Mutta silti nämä suomalaiset insinöörit ovat onnistuneet opettamaan kiinalaisille tovereilleen palan suomea ja tämähän piti todistaa minulle pubissa. En tiennyt mitä sanoa, kun kuulin Juhan kysyvän kiinalaisilta selvällä suomella "Millanen päivä sulla on huomenna?"....enkä varsinkaan tiennyt mitä sanoa tai tehdä, kun kiinalaiset kajauttivat innoissaan vastauksen "NorrrRRrmi paiva!". :D :D

Voin kertoa, että siinä voi hyvinkin tikahtua nauruun, kun kuulee kiinalaisten osaavan Kummeli-vitsejä. En olisi kenties itse aloittanut suomen opetusta juuri tällä jutulla, mutta tämä on ainakin ihan huippuhauska veto, josta saadaan varmasti paljon hupia. Tuo ärrän lausuminen ei ihan vielä onnistu kiinalaisilta ilman kunnon sorautusta, mutta se on työn alla. Toiset kunnon naurut sain, kun kiinalaiset yhtäkkiä kohottivat lasejaan ja sanoivat tohkeissaan "hooligan, hooligan!". Tuota....mitäh? Onko täällä jossain huligaani?! Sitten minulle tulkattiin, että ystävämme vain yrittivät juuri kertoa että nyt juodaan lasit tyhjiksi eli "hölkyn kölkyn!". Jaaa, no niin tietysti! Miksen heti tajunnut! :D Ilmeisesti tuo öiden ja yiden määrä on ylivomainen, mutta sitäkin ehtii onneksi harjoitella. Sitä ennen baareissa huudellaan vaan näitä mysteerisiä huligaaneja. ;)

Kiinalaisilla lapsilla on sen sijaan tapana huudella meille, kuten myös kaikille näille omituisille valkoisille ihmisotuksille, joita täällä silloin tällöin näkyy. Kerran näin meidän kadulla kävelevän valkoisen perheen, jolloin tien toisella puolella olevat kiinalaislapset alkoivat innoissaan hihkua ja osoitella "laowai!". Se on kiinaa ja tarkoittaa ulkomaalaista, eikä aina ihan sanan kauneimmassa merkityksessä. Vähän sama asia on, kun suomalainen lapsi näkee ensimmäistä kertaa mustan ihmisen ja kiljuu innoissaan äidille, että "kato, tuolla menee ne*keri!". Sunnuntaina kun käveltiin keskustassa moni kiinalaislapsi koki tämän suuren hämmennyksen nähdessään meidät ja kiinalaiset vieraat kysyivät meiltä, tiedämmekö mitä laowai tarkoittaa.

No juuh, se kun taisi olla ensimmäisiä sanoja kiinaa, jonka opin. Sitä kuulee niin usein. En ole nimittäin varma ovatko kaikki aikuisetkaan täällä nähneet ikinä valkoista ihmistä, niin kummissaan ne usein ovat. Ja koska kiinalaisilta puuttuu suurin osa länsimaisista käytöstavoista, nämä osoittevat ja huutelevat tohkeissaan laowaita. :) On aivan normaalia, että kadulla joku pysähtyy eteeni, osoittaa minua ja nauraa räkänaurua. Olen pohtinut nauraako ne sille, että olen valkoinen? Vai sille, että olen isompi kuin kiinalaiset? Vai sille, että olen kerrassaan huvittavan ja omituisen näköinen? Sain selityksen kiinalaisvieraaltamme: kyse on kuulemma hiuksistani. Tarkemmin sanottuna siitä, että ne ovat kirkkaanpunaiset. Hän oli oikein kuullut jonkun ihmettelevän ääneen tukkaani - on se kumma! Ei tämä oikeastaan enää häiritse, tuijotukseen ja nauruun tottuu. Joskus on vain hankala tietää roikkuuko multa oikeasti vaikka salaattia suupielestä ja nauraako ne sille vain muuten vain. :)

Me löydettiin tänään yhdestä meille uudesta supermarketista jotain mullistavaa: kanajauhelihaa! Kyllä, olen itsekin vielä hämmentynyt tästä löydöstä. Nämähän syövät kanan vaikka elävänä sulkineen päivineen, joten täällä ei ole mitään tarvetta myydä kanaa jauhetussa muodossa, mutta onneksi sitä löytyi japanilaisen kauppakeskuksen marketista. Minä nimittäin tykkään siitä. Illalla syyään siis almost tuttua ruokaa!