Nǐ hǎo Chengdu!

Voi hyvät hyssykät, miten paljon olen saanut parissa päivässä hupia meidän kiinalaisista vieraista! Kyllä me naurettiin myös niiden kanssa, mutta kaikella rakkaudella myös niille. :D Eilen illalla pari kiinalaista ja yksi suomalainen Juhan työkaveri tulivat tuolta Kiinan mittakaavassa pikkuisesta (vain vajaat 4 miljoonaa asukasta!) naapurikaupungista tutustumaan Chengduun ja viettämään aikaa meidän kanssa. Päätimme pitää kerrankin länsimaisen illan ja veimme vieraat syömään kaupungin parhaaseen länkkäriravintolaan, Peter´s Tex-Mexiin. Kuinka hauskaa voi olla, kun kiinalaiset tutustuvat meidän ruokailutapoihin? Erittäin hauskaa. :D

Koska nämä heput ovat Juhan hyviä kavereita ja nauravat ihan vapaasti meille, niin mekin kehdattiin pitää vähän hupia kiinalaisten kustannuksella. Kohtasimmekin ravintolassa pian ensimmäisen ongelman: toinen kiinalaisista ei ole tottunut länsimaiseen ruokaan. Hän selasi menua otsa kurtussa ja totesi surkeana "I want fried rice". Ei mitään perikiinalaista paistettua riisiä, me ollaan nyt syömässä texmexiä! Pienellä avustuksella saatiin valittua molemmille paikallisille sopivan kuuloinen sapuska ja seuraavaksi päästiinkin ihmettelemään tätä länkkärien tapaa tilata jokaiselle yksi oma ruoka-annos. Miksi ihmeessä kaikille pitää tulla oma ruoka, eikö kaikkea voisi jakaa ja ryövätä ruokaa toisten lautasilta niinkuin yleensäkin?? Ei, me ei olla nyt kiinalaisella illallisella. :D

Kiinalaiset ovat vietävän eteviä ja nopeita syömään puikkojen kanssa, mutta eilen tarjolla oli tietysti haarukka ja veitsi. Nyt taidan tietää, miksi kiinalaiset kysyvät hyvin pikaisesti tarvitsenko normaalit ruokailuvälineet, vaikka syön omasta mielestäni hienosti puikoilla - nämä meidän arvon vieraat kun näyttivät kerrassaan hassuilta pilkkoessaan pihvin ensin pieniin paloihin ja napsiessaan niitä kömpelösti haarukalla. :D Taisin itse tehdä niin viimeksi lapsena... Me suomalaiset oltiin kerrankin ensimmäisenä valmiita ja odoteltiin kiinalaisia. Pian pöydän päästä kuului "what is this?" ja huomasin toisen paikallisen työntäneen haarukan leivän läpi ja pyörittelevän tätä komeutta sen näköisenä, ettei hänellä ole hajuakaan miten syödä se! Olen tosin itsekin usein kiinalaisessa ravintolassa aivan pihalla siitä, miten jokin tietty ruoka pitäisi syödä. :)

Illalla veimme vieraat meidän läheltä löytyneeseen pubiin, jonka omistaa brittiläis-kiinalainen pariskunta. Kiinalaisten käsitys baarista, etenkin pienemmistä pubeista on vähän erilainen kuin meillä länsimaissa...siellä pelataan lähinnä paikallista korttipeliä mahjongia miesten kesken ja otetaan ehkä yksi kalja. Tämä eilinen pubi oli kuitenkin enemmän minun mieleeni, sillä musiikki oli rauhallista ja mukavaa ja paikka siisti ja viihtyisä, eikä missään näkynyt mölyäviä kiinalaisia. :) Toinen meidän kiinalaisvieraista tosin totesikin pubin nähdessään "oh shit, there´s foreigners!". :D Me suomalaisethan olisi viihdytty pubissa vaikka koko yö, mutta kiinalaiset lukivat aikakauslehtiä ja saivat juotua vain yhdet oluet sillä välin ku me kuusi, joten päätettiin vaihtaa paikkaa.

Kyllä kiinalaisetkin osaa.

Ja missäs nämä paikalliset viihtyisivät paremmin, kuin täpötäydessä ja tukalan meluisassa yökerhossa! Kyllä, tsekattiin paikallinen Babi Club ja yllätyin todella - kyllä kiinalaisnuoretkin osaavat vetää lärvit ja tanssia pöydillä. Saatiin meidänkin vieraat syttymään eloon. :D Hauskaa kiinalaisessa yökerhossa on se, että jokainen seurue saa oman pöydän ja tarjoilijan, joka huolehtii koko illan meidän juomatarjoilusta niin ettei meidän tarvitse liikkua senttiäkään. Näppärää! Paikalla oli esiintymässä jokin kiinalainen poppikundi ja musiikki oli varmuudeksi niin kovalla, ettei toisen puhetta kuullut. Kenties täällä tarvitaan enemmän volyymia, kun kiinalaiset meluavat niin paljon jo selvinpäinkin. ;) Nälän iskiessä pöytään ei kanneta mitään suolapähkinöitä, vaan valtaisa hedelmätarjotin. Ja kyllä, siellä oli tomaatteja seassa.

Kiinan matkaajat.

Tänään mentiin sitten vuorostaan syömään kiinalaiseen tyyliin. Tilaaminen kestää helposti sen puoli tuntia, kun kiinalaiset pohtivat mitä haluavat syödä ja tuleeko ruokalajeja riittävästi ja sopivatko maut yhteen ja ja ja... Ruokaa aletaan kantaa pöytään sitä mukaa, kun se valmistuu ja mitään järjestystä ei ole alku-, pää- tai jälkiruoan kanssa. Ja kaikki iskevät tietysti saman lautasen kimppuun. Täällä on ilmeisesti todella tärkeää, että ruokaa riittää, sillä nämä tilasivat sitä mukaa uusia ruokalajeja kuin lautaset tyhjentyivät. Jos kaikki ruoka tulee syötyä, on sitä ollut selvästikin liian vähän...joten ei muuta kuin 6-7 sapuskaa pöytään. Kiinassa ei nälkä pääse yllättämään. :) Senpä vuoksi meidän pitää myös välillä kieltää kiinalaisia tilaamasta ruokaa. Kyllä. Mentiin melko pian lounaan jälkeen hakemaan paikallisesta pikaruokapaikasta limpparia ja kahvia kaupungille mukaan. Toinen kiinalaisista kerkesi jo vilkuilemaan ruokalistaa sen näköisenä, että taas voisi haukata vähän hiukopalaa, jolloin Juha komensi tiukasti "no food - just drinks!". :D

Lounaan jälkeen käytiin sightseeingillä keskustassa ja vähän samantapaisella kadulla, kuin aiemmin esittelin tässä blogissa. Kotona näytin vielä kissojeni kuvia toiselle kiinalaiselle - hän kun haluaisi kissan, mutta ei voi ottaa. Why? Se on kuulemma vain homojen hommaa täällä. Kyllä, olen eri mieltä mutta no can do kuulemma.

Viikonlopun paras anti oli kaikesta kivasta huolimatta tämä....

Apina löysi apinan.

Yökerhon ulkopuolella minun syliini työnnettiin yhtäkkiä pikkuinen apina! Ja aivan oikealle henkilölle se annettiinkin, sillä pieni kippurahäntä painautui tiukasti syliini tämän ensimmäisen kuvan jälkeen. Minä rakastan kaikkea pientä, karvaista ja tuhisevaa. <3 Toki tästä karvavauvan sylittelystä piti maksaa apinan omistajalle... Kiinalaiset ovat nimittäin todella yritteliäitä ja kekseliäitä, kun tulee rahan ansaitseminen kyseeseen. Toivon, että tätä suloista apinaa kohdellaan hyvin ja että sillä on jokin työaikalaki suojana. Ja paljon banaaneja palkkana. :)