Jossain vaiheessa alun jälkeen sitä lakkaa ajattelemasta, että "hei minähän asun ulkomailla!". Sitten se palaa taas yhtäkkiä mieleen. Koin tämän ahaa-elämyksen uudelleen viikko sitten ja kysyin yhtäkkiä Juhalta onko hän tullut ajatelleeksi, että me asutaan muuten Kiinassa. Eipä ollut tullut, enkä minäkään, kunnes se pamahti mieleeni kuin kiinalainen nurkan takaa. Minähän totta tosiaan asun Kiinassa! Kiina oli minulle ennen se kaukainen ja valtaisa maa jossakin jumalan selän takana ja kokemukseni kiinalaisesta kulttuurista rajottui pariin kiinalaiseen ravintolaan Suomessa - enpä olisi oikeastaan pahemmin pihalla voinut olla. Suomen kiinalaisissa ravintoloissa kun ei oikeastaan ole mitään edes etäisesti kiinalaista muistuttavaa. :)
Olen miettinyt pienen pääni puhki, mutten ole onnistunut keksimään mitään yhteistä suomalaisuuden ja kiinalaisuuden välillä. Ihan totta, nämä kaksi kulttuuria ovat kuin yö ja päivä... Suomalaisen mielestä kiinalaiset tekevät kaiken ihan väärinpäin ja hassusti - kiinalaisten mielestä me taas toimitaan jatkuvasti aivan järjenvastaisesti. Olen täällä monesti ihan pihalla, enkä tiedä miten toimia. Silloin mietin, miten asia hoidettaisiin meillä kotimaassa ja toimin sitten vain päinvastaisella tavalla - se on kuitenkin lähempänä oikeaa Kiinassa. :)
Meidän silmissämme kiinalaiset käyttäytyvät kuin pienet elukat (pahoittelen tätä rumaa sanaa, en vain keksinyt kuvaavampaa) ja mölyävät. Heidän silmissään suomalaiset ovat pelottavan hiljaista kansaa, sosiaalisesti rajoittuneita ja erittäin huonotapaisia, kerrassaan possuja. Kyllä. Me ei osata käyttäytyä, ei sitten millään! Me kiittelemme, väistelemme, annamme tilaa, syömme suu kiinni ja välttelemme yksityisasioista puhumista. Me jopa kannamme omat roskamme ulos, teemme itse ruokaa ja viemme Mäkkärissä tarjottimen pois. Hulluja nuo suomalaiset!
Kiinassa ei tarvitse kiitellä kaveria, sehän on ihan liian virallista. Ei pidä antaa tilaa toiselle, sillä on tärkeää huolehtia itsestään ja omasta etenemisestään ensin. Omia asioitaan ei pitäisi hoitaa itse, sillä miten sitten työllistetään köyhät ihmiset? Ja mikään ei ole kohteliaampaa kiinalaisella illallisella, kuin mäiskytellä ja maiskutella ruokaa suu auki ja ryystää nuudeleita suoraan kupin reunasta! Kunnon äänekäs maiskutus on täällä sama kuin kehuisi ruokaa vuolaasti. Oikeasti. Se on erittäin hyvätapaista käytöstä. :) Kuten myös se, että kutsuu toista lihavaksi. Se on kohteliasta, sillä jos joku on päässyt lihavaksi, on hänellä kevyt työ ja rahaa syödä hyvin - ei tarvitse raataa fyysisesti eikä nähdä nälkää. Suomessa ei kannata kertoa naapurin toimitusjohtajalle, että onpas teillä jatkanut hienosti kasvua tuo elintasomaha.
Valtavien kulttuurierojen lisäksi Kiina on sanalla sanoen valtava maa. Siis aivan järjettömän valtava, niin valtava ettei sitä usein pieni pohjoismainen ihminen ymmärrä. Pinta-alaltaan tämä valtio on maailman neljänneksi suurin, mutta ihmisiä täällä on eniten. Kiinassa asuu käsittämättömät 1 330 141 295 ihmistä. Siis yksi pilkku kolme MILJARDIA. Miettikääs sitä! Pääkaupungissa Pekingissä asuu 17 miljoonaa ihmistä, mutta se on vain n. prosentti kiinalaisista. Pekingistä löytyy jo pelkästään 70 000 taksikuskia! Shanghaissa asuu melkein 20 miljoonaa ihmistä. Kiinan mittakaavassa koko Suomi on surkea pikkukaupunki vaivaisella 5 miljoonalla ihmisellä. Nämä eivät voi käsittää, kun kerron että synnyinpaikkakunnallani asuu n. viisi tuhatta ihmistä... Kiina on ateistinen maa, vaikka täältä löytyy 100 miljoonaa uskonnollista ihmistä - eihän se ole vielä mitään. Kristittyjäkin löytyy hyvin pieni porukka, n. 40 miljoonaa. Kiinalla on tietysti maailman suurin armeija, 2,8 miljoonaa sotilasta.
Ja kiinan kieli, se on yksi maailman vaikeimmista. Nyt ollaan maassa, jonka kieltä kirjoitetaan viivoista koostuvilla merkeillä - siinä on länsimaiset tosi hukassa. Nyt ollaan maassa, jossa syödään puutikuilla. Nyt ollaan maassa, jossa vessa on pelkkä reikä lattiassa! Thank god meidän kylppäristä löytyy ihan tuiki tavallinen vessanpönttö...olen muutaman kerran testannut täällä julkista vessaa ja sanoisinko, että taiteilu kyykyssä reiän päällä ei ole ihan minun juttu. Kiina on kerrassaan uskomaton. Ihan totta, uskokaa pois.
Tietoa kulttuurieroista minulle tarjosi tänäänkin Helsingin Sanomien Pekingin kirjeenvaihtaja Sami Sillanpää teoksellaan Kiina-ilmiöitä. Kannattaa ehdottomasti lukea kyseinen läpyskä, vaikka se ei varmasti ihan niin hauska ole jos ei ole asunut tai asu Kiinassa. Luin sen ensimmäisen kerran yli vuosi sitten, kauan ennen Kiinaa, mutta nauroin ja ihmettelin jo silloin. Luin sen uudelleen äskettäin - ja olin kuolla nauruun. Sillanpää on tehnyt täsmälleen samoja huomioita, kuin minäkin ja kirjoittaa niistä kaiken lisäksi ihan hillittömän hyvin. Ja kaikki pointsit kaverille - hän on asunut Kiinassa vuodesta 2003... En olisi itse selvinnyt järjissäni kaikkia noita vuosia tässä maassa. :)
Olen miettinyt pienen pääni puhki, mutten ole onnistunut keksimään mitään yhteistä suomalaisuuden ja kiinalaisuuden välillä. Ihan totta, nämä kaksi kulttuuria ovat kuin yö ja päivä... Suomalaisen mielestä kiinalaiset tekevät kaiken ihan väärinpäin ja hassusti - kiinalaisten mielestä me taas toimitaan jatkuvasti aivan järjenvastaisesti. Olen täällä monesti ihan pihalla, enkä tiedä miten toimia. Silloin mietin, miten asia hoidettaisiin meillä kotimaassa ja toimin sitten vain päinvastaisella tavalla - se on kuitenkin lähempänä oikeaa Kiinassa. :)
Meidän silmissämme kiinalaiset käyttäytyvät kuin pienet elukat (pahoittelen tätä rumaa sanaa, en vain keksinyt kuvaavampaa) ja mölyävät. Heidän silmissään suomalaiset ovat pelottavan hiljaista kansaa, sosiaalisesti rajoittuneita ja erittäin huonotapaisia, kerrassaan possuja. Kyllä. Me ei osata käyttäytyä, ei sitten millään! Me kiittelemme, väistelemme, annamme tilaa, syömme suu kiinni ja välttelemme yksityisasioista puhumista. Me jopa kannamme omat roskamme ulos, teemme itse ruokaa ja viemme Mäkkärissä tarjottimen pois. Hulluja nuo suomalaiset!
Kiinassa ei tarvitse kiitellä kaveria, sehän on ihan liian virallista. Ei pidä antaa tilaa toiselle, sillä on tärkeää huolehtia itsestään ja omasta etenemisestään ensin. Omia asioitaan ei pitäisi hoitaa itse, sillä miten sitten työllistetään köyhät ihmiset? Ja mikään ei ole kohteliaampaa kiinalaisella illallisella, kuin mäiskytellä ja maiskutella ruokaa suu auki ja ryystää nuudeleita suoraan kupin reunasta! Kunnon äänekäs maiskutus on täällä sama kuin kehuisi ruokaa vuolaasti. Oikeasti. Se on erittäin hyvätapaista käytöstä. :) Kuten myös se, että kutsuu toista lihavaksi. Se on kohteliasta, sillä jos joku on päässyt lihavaksi, on hänellä kevyt työ ja rahaa syödä hyvin - ei tarvitse raataa fyysisesti eikä nähdä nälkää. Suomessa ei kannata kertoa naapurin toimitusjohtajalle, että onpas teillä jatkanut hienosti kasvua tuo elintasomaha.
Valtavien kulttuurierojen lisäksi Kiina on sanalla sanoen valtava maa. Siis aivan järjettömän valtava, niin valtava ettei sitä usein pieni pohjoismainen ihminen ymmärrä. Pinta-alaltaan tämä valtio on maailman neljänneksi suurin, mutta ihmisiä täällä on eniten. Kiinassa asuu käsittämättömät 1 330 141 295 ihmistä. Siis yksi pilkku kolme MILJARDIA. Miettikääs sitä! Pääkaupungissa Pekingissä asuu 17 miljoonaa ihmistä, mutta se on vain n. prosentti kiinalaisista. Pekingistä löytyy jo pelkästään 70 000 taksikuskia! Shanghaissa asuu melkein 20 miljoonaa ihmistä. Kiinan mittakaavassa koko Suomi on surkea pikkukaupunki vaivaisella 5 miljoonalla ihmisellä. Nämä eivät voi käsittää, kun kerron että synnyinpaikkakunnallani asuu n. viisi tuhatta ihmistä... Kiina on ateistinen maa, vaikka täältä löytyy 100 miljoonaa uskonnollista ihmistä - eihän se ole vielä mitään. Kristittyjäkin löytyy hyvin pieni porukka, n. 40 miljoonaa. Kiinalla on tietysti maailman suurin armeija, 2,8 miljoonaa sotilasta.
Ja kiinan kieli, se on yksi maailman vaikeimmista. Nyt ollaan maassa, jonka kieltä kirjoitetaan viivoista koostuvilla merkeillä - siinä on länsimaiset tosi hukassa. Nyt ollaan maassa, jossa syödään puutikuilla. Nyt ollaan maassa, jossa vessa on pelkkä reikä lattiassa! Thank god meidän kylppäristä löytyy ihan tuiki tavallinen vessanpönttö...olen muutaman kerran testannut täällä julkista vessaa ja sanoisinko, että taiteilu kyykyssä reiän päällä ei ole ihan minun juttu. Kiina on kerrassaan uskomaton. Ihan totta, uskokaa pois.
Tietoa kulttuurieroista minulle tarjosi tänäänkin Helsingin Sanomien Pekingin kirjeenvaihtaja Sami Sillanpää teoksellaan Kiina-ilmiöitä. Kannattaa ehdottomasti lukea kyseinen läpyskä, vaikka se ei varmasti ihan niin hauska ole jos ei ole asunut tai asu Kiinassa. Luin sen ensimmäisen kerran yli vuosi sitten, kauan ennen Kiinaa, mutta nauroin ja ihmettelin jo silloin. Luin sen uudelleen äskettäin - ja olin kuolla nauruun. Sillanpää on tehnyt täsmälleen samoja huomioita, kuin minäkin ja kirjoittaa niistä kaiken lisäksi ihan hillittömän hyvin. Ja kaikki pointsit kaverille - hän on asunut Kiinassa vuodesta 2003... En olisi itse selvinnyt järjissäni kaikkia noita vuosia tässä maassa. :)
0 Response to "China survival guide"
Lähetä kommentti