Wo shi Fenlanren

Ai että oon ylpeä itsestäni tämän päivän jälkeen! Kävin nimittäin taksijonossa (siinä toisessa, joka tästä kaupungista löytyy) ensimmäisen spontaanin kiinankielisen "keskustelun". Olen paukutellut sen jälkeen henkseleitä koko päivän, sillä puhuin ihan oikeasti kiinaa! Olkoonkiin, että sain sanottua ymmärrettävästi hyvin vähän - se oli kiinaa joka tapauksessa. Puhun toki myös Riemun kanssa paljonkin kiinaa, mutta hän tietää mitä aion sanoa ja ymmärtää, vaikka lausuminen menisikin vähän päin suomalaista havumetsää.

Noniin, olin siis pyrkimässä keskustasta kotiin ja jämähdin puoleksi tunniksi taksijonoon. Hengailin siinä kaikessa rauhassa ja vilkuttelin innokkaille kiinalaisille kuin kuninkaallinen konsanaan (en tiedä miksi ne haluavat kaikki moikata minua) ja taisin vetää yhden tupakankin. Hetken kuluttua edessäni oleva mies tarjosi minulle savuketta (elkää kysykö, vain luoja tietää miksi) ja kysyi jotain kiinaksi. Sen jälkeen kävimme tämän suuren keskustelun! Joka eteni näin:

Kiinalainen: Ni shi Yingguoren ma?
Minä: Bu-shi, wo shi Fenlanren.

Siinä se oli - the keskustelu! Tyyppi kysyi olenko englantilainen, johon vastasin että en, vaan suomalainen. Pieni askel maailmalle, mutta valtava minulle. Sichuanilaisten puhetta on muutenkin tolkuttoman vaikea ymmärtää, koska murre täällä on vaikeaa jopa tavan kiinalaisillekin, mutta ymmärsin sentään yhden lauseen ja onnistuin vastaamaankin ymmärrettävästi. Hah!

Alunperin menin keskustaan hankkimaan kenkiä ja tarjontaa löytyykin ihan joka lähtöön. Yleensä kiinalaiset tytöt ja naiset kävelevät (vai sanoisinko nilkuttavat vaikean näköisesti...) aivan järkyttävän korkeilla koroilla, mutta mulla oli mielessä vähän hillitymmät läpsyttimet. Kiertelin ihan rauhassa pari kauppaa kunnes sitten bongasin yhdet vähän matalammat kengät. Olisin kysynyt myyjältä kansainvälisellä elekielellä kokoa 37 tai 38, mutten edes ehtinyt ennen kuin myyjätyttö tsekkasi minut laserkatsellaan päästä varpaisiin ja totesi ettei löydy. Yritin näyttää, etten tarvitse kuin maksimissaan sen kolmekasin mutta mimmi piti pintansa ja pudisteli päätään. Se muikkeli ei edes vaivautunut kuuntelemaan, koska arvioi ettei minun kokoiselleni amatsonille voi löytyä sopivia korkkareita - arg!! No oma mokansa, marssin nimittäin seuraavaan liikkeeseen ja kannoin kaikki rämpyläni heidän kassaansa. Lälläspöö! Terveisin onnellinen uusien kolmekasien omistaja.

Olen viime päivinä polskutellut ahkerasti vasta avatussa uima-altaassa, mutta yksi pikku juttu mua vähän hiertää. Nimittäin allaspoika. Kiinalaiset ovat selvästikin huomattavasti ahkerampia uimareita kuin salin käyttäjiä ja ne uivat ihan tosissaan sitten kun sille päälle ryhtyvät. Allas on usein täynnä kiinalaisia ja ne vetävät menemään räkä poskella ja hiki (uima)hatussa. Ja sitten on se allaspoika...joka hiipparoi altaan reunalla ja neuvoo, kuinka meidän onnettomien maakrapujen pitäisi loiskia siellä vedessä. Joskus tämä jurppii ihan sietämättömästi, minä kun haluaisin uiskennella ihan omassa tahdissa ja ilman mitään suurta taktista tekniikkaa. Olenkin ottanut tavakseni olla kuuntelematta - kaveri selittää ja viuhtoo siinä vieressä ja tämä mummo vaan ui hymyssä suin eteenpäin. :)

2 Response to "Wo shi Fenlanren"

  1. Unknown says:
    21. huhtikuuta 2011 klo 22.35

    Luin näitä viimeisimpiä ajassa taaksepäin, ja tämänpäiväistä lukiessani ajattelin, että voisit kokeilla tähän uimavalmentajaan suomalaisia voimasanoja - ja kun sinulle näyttää olevan kokemusta, kuinka vaikuttavia ne ovat, tarkoitan siellä kauppahuoneella.
    Täällä koto-Suomessa tulee kevät ja kesä kiirehtii kantapäillä. Valtakunnallisesti oli vaalit: nyt sitten osa porukasta aikoo paeta ulkomaille. Vihreitten vaalivalvojaisissa oli uutisen mukaan vallinnut hiljaisuus (uskomatonta!) ja sitten joku oli sanonut: "Voi, Jeesus!". En olisi osannut odottaa, että pyytävät apua Jeesukselta, nämä anarkistit. En tosin muun merkkisiltäkään - paitsi ehkä kristillisiltä. Hyvää pääsiäisaikaa teille sinne kauas, toivottaa Kirsti

  2. Josca says:
    22. huhtikuuta 2011 klo 11.05

    Ehkä se poika luulee miuta pian kuuroks ja luovuttaa - toivottavasti. Tai sitten pittää kokeilla paria manausta taas. Hyvää pääsiäistä! Täällä ei huomaa mistään, että jossain päin maailmaa vietetään sellaista... Ei ole pyhiä eikä varsinkaan yhtäkään pääsiäissuklaata.

Lähetä kommentti