Nǐ hǎo Chengdu!

Eilinen kuvasaldo oli sunnuntaisen joenrantakävelyn tuotos. Meidän vieressä virtaa varmasti yksi maailman haisevimmista ja ruskeimmista joista, mutta on se silti vaan niin ihana jorpakko. Minä todella tykkään vedestä ja sen läheisyydestä ja senpä vuoksi sain idean lähteä kuluttamaan aikaa talsimalla joen viertä. Me kipsuteltiin kohti kartalla näkyvää viheraluetta - paikkaa jota olen kymmenet kerrat katsonut taksin ikkunasta ja haaveillut kupposesta vihreää teetä puistikon teehuoneessa... Mutta juuri kun olimme harppaamassa sisälle puistoon, joku alkoi elämöidä. Mitäs nyt taas? Jaa, puistoon pääsystä pitääkin pulittaa 20 rämpylää per nassu. Juuri kun Juha pääsi sanomasta, että mennään äkkiä ennen kuin joku tulee vaatimaan rahaa! Kyllä kiinalainen keinot keksii - varsinkin kun on kyse mahdollisuudesta tienata pari rämpylää lisää. :)

Teehuone joen varrella.

Puistikosta löytyi valtaisa teehuone, mutta emme tälläkään kertaa soluttautuneet kiinalaisten sekaan teekippojen kanssa. Täytyy sanoa, että kiinalaisilla on kyllä kadehdittavan hieno kyky ottaa rennosti kaiken tämän kiireen ja hälinän keskellä. Ne viettävät sunnuntaita kaikessa rauhassa teehuoneella satojen muiden maanmiesten kanssa, miehet pelaavat korttia rahasta, joku torkkuu pöydän ääressä - tunnelma on kerrassaan rauhallinen ja uninen. Musta tuntuu, etten itse osaisi mennä julkisille paikalle ottamaan noin lunkisti...

Kiinalainen eläinkauppa.

Silmiini sattui eilen myös paikallinen Faunatar. Mies myi kadunkulmassa kaloja ja pikkuruisia kilppareita, en vain tiedä olivatko eläimet tarkoitettu ruoaksi vai lemmikeiksi. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa, Kiinassa kun ollaan... Minun oli pakko ihastella pikkukilppareita ja mietinkin kuumeisesti, kuinka majoittaa yksi sellainen meille lemmikiksi. Mutta kuka hoitaisi kilpikonnaani sen jälkeen, kun palaan kotiin?

Osuimme samalla reissulla paikalle juuri kun pomo piti ravintolan työntekijöille sulkeisharjoituksia. Olen kuullut, että Kiinassa on ihan normaalia vähän seisottaa alaisia asennossa ja puhutella heitä, jotta työskentely sujuisi rivakammin. Voi kokkiparkoja...

Kokkisulkeiset meneillään.

Ja kannattaa silloin tällöin vilkuilla oman kaupungin karttaakin, löysin nimittäin taas käymisen arvoisen paikan! Chengdu on niin suuri kaupunki, etten ole ehtinyt nähdä kuin murto-osan siitä kahdessa kuukaudessa. Karttaan painetun vinkin ansiosta käväisin tänään tsekkaamassa läheisen Sabrina´s Country Storen tarjonnan - kauppa myy nimittäin pelkkää tuontitavaraa. :) Tällaisiin länkkäripaikkoihin on hauska mennä jo senkin vuoksi, että paikalla on pelkkiä valkonassuisia ja tuttua kieltä puhuvia ihmisiä. Näin kaukana länkkärimaailmasta on tullut tavaksi muutenkin tervehtiä, jos näkee kadulla toisen valkoihoisen. Vähän kuin rekkakuskit Suomessa moikkailevat toisiaan yhteenkuuluvuuden vuoksi. :D

Kauppa oli täynnä kaikkia tuttuja juttuja muroista astianpesuaineeseen (Fairya!!!), mutten oikeastaan tarvinnut mitään kun tummaa leipää ei löytynytkään. Kunnes sitten näin ketsuppipurkin. Sellaisen tyhjän punaisen purkin, jonne voi laittaa ketsuppia ja puristaa sitä helposti tötsästä ulos! Ihanaa! Olen nimittäin jo vähän kyllästynyt kiinalaisten lasisiin ketsuppipulloihin - niistä kun ei saa ulos muuta kuin hirveän klöntin kerrallaan. Mikä nerokas idea myydä länkkäreille helpotusta tähän ongelmaan!

Oikealla ketsuppisodan onnellinen loppu!

Ps. Kaikki innokkaat kilpikonnan jatkohoitajat saa ilmottautua mulle! Jos tietäisin konnan saavan kodin jatkossakin, voisin ottaa sellaisen tänne mutustelemaan salaattia... ;)