Láng Fēinà

Olen odotellut innoissani uutta nimeäni, jonka opettajani lupasi minulle antaa. Tänään niitä nimiä vihdoin saatiin! Monesti kiinassa annetaan uusi nimi länsimaisen tilalle ja tätä uutta nimeä voi sitten käyttää ihan virallisissa papereissakin täällä. Useimmiten kiinalainen nimi muodostetaan niin, että se muistuttaa länsimaista nimeä lausumiseltaan, mutta voi saada myös nimen, joka kuvaa kantajaansa. Minulla kävi erittäin hyvä tuuri, sillä uusi nimeni on molempia! Sillä on erittäin söpö merkitys ja se muistuttaa kotimaista nimeäni Josefina. Saanko esittäytyä -  Láng Fēinà. Kirjoitan sen muutoin kiinalaisin merkein, mutta tässä se voisi olla hieman hankala teidän lukea. :)

Kiinassa (kuten monessa Aasian maassa) sukunimi kirjoitetaan ensin, joten kiinalainen sukunimeni on Láng. Se on lähimpänä kohtalaisen harvinaista ja näille hyvin hankalaa oikeaa sukunimeäni, mihin kiinan kielessä voidaan päästä. Tämä ei ole käsittääkseni kovin yleinen sukunimi Kiinassa, kun sen sijaan esimerkiksi lähes joka toinen kiinalainen on sukunimeltään Wang tai Liu. Mutta uusi etunimeni on se, joka aiheutti minussa suurta ihastusta! Opettaja kertoi valinneensa "special name for you, Josefina". Fēi nà muodostuu kahdesta tavusta, joista ensimmäistä käytetään Kiinassa vain tyttöjen nimessä (normaalisti kiinalaiset vanhemmat voivat keksiä minkä tahansa tavuyhdistelmän nimetessään lasta, ei ole mitään Pekkoja ja Maijoja valmiina). Yhdessä Fēinà tarkoittaa kilttiä ja kaunista tyttöä. Toivoin hiljaa mielessäni nättiä ja merkityksellistä nimeä ja sellaisen sain! :)

Muuten kyllä tuo samainen opettaja saisi olla ankarampi. Meidän ryhmästä puolet lintsaa joka ikinen päivä, mutta kiltti opettaja ei sano mitään! Minä nukuin tiistaiaamun pitkäksi ja matelin sen jälkeen nolona seuraavan päivän tunneille. Odotin vähintään ruoskaa tai raipaniskuja, koska sellaisia olisin ansainnut. Mutta opettaja ei sano mitään! Häääh? Minä tarvitsen todella tiukan auktoriteetin, että uskon edes hieman... Jotkut saattavat muistaa Rubenin, opettajani Madridissa, joka jakeli minulle päivittäin tappouhkauksia. :D Se on tyyli, josta minä pidän. Ilmeisesti kiinalaiset ovat liian kilttejä ja hillittyjä tällaiseen barbaarimaiseen käytökseen, joka luonnistui kyllä erinomaisesti temperamenttiselta katalonialaiselta Rubenilta.

Huomasin tänään koulussa, että minähän olen ihme kyllä yksi meidän luokan monitaitureista, kun pystyn kommunikoimaan koulussa neljällä kielellä. Kyllä, minäpä hyvinkin! :D Meidän espanjalainen Alberto vaihtui Carmeniin, mutta onnistuu se hispania hänenkin kanssaan. Lisäksi olemme saaneet myös uuden svealaisen, joten nyt minulla on kaksi ruotsalaista, joita kiusata! Ja ne tuhisee aina perääni, että "jävla finländare!". :D Englantia pystyn höpöttämään kaikkien kanssa ja vähitellen kiinaakin. Ei hullumpaa!

Lopuksi pari pientä Kiina-ilmiötä. Tässä maassa yksityisyys on melko vieras käsite. On ihan sama menetkö poliisille, koulun toimistoon vai gynekologille - kaikki asiat hoidetaan julkisesti. On tyypillistä olla selvittämässä omia asioitaan pöydän ääressä, kun siihen viereen jo istutetaan odottamaan pari muuta tyyppiä ja lopulta kaikkien asioita hoidetaan samaan aikaan, sekaisin ja päällekkäin. Tämä on joskus ärsyttävää... Olen tottunut vaalimaan yksityisyyttäni kenties keskivertosuomalaistakin enemmän, joten olen aina ahdistuksen partaalla kun vieraat ihmiset kuuntelevat vieressä asiaani. Vähän tilaa, please.

Minä luulin, että espanjalaiset ovat mestareita keskustelemaan tööttäysten avulla liikenteessä. No enpä ollut vielä käynyt Kiinassa. :) Kun Suomessa normaali taustamelu koostuu linnunlaulusta ja tuulen huminasta, täällä se koostuu erilaisista äänimerkeistä. Liikenne on jotakin aivan mieletöntä kaikessa kaoottisuudessaan, mutta jotenkin nämä tuntuvat sen kaaoksen hallitsevan. On ihan normaalia, että aamuruuhkassa autoja ja mopoja ja ties mitä härveleitä tulee kaikista ilmansuunnista ja sinä joudut puikkelehtimaan niiden seassa kävellen. Täytyy vain aina toivoa, että ne väistävät.

Sekin on hauskaa, kun yksi pieni kiinalainen saattaa tepastella kävellen kaikessa rauhassa keskellä valtavaa kahdeksan kaistaista risteystä aivan tyynesti. Nämä ovat varmaan jo niin tottuneita tööttäilyyn, etteivät ne enää kuule sitä. Minä sen sijaan saatan säikähtää ja hypätä metrin ilmaan, kun takanani tööttää yhtäkkiä valtava mersu. Takseilla on omat ajosäännöt, ne voivat ajaa kaikessa rauhassa vastaantulijoiden kaistalla ja ylittää risteykset mieleisellään tavalla. Ne kiertävät ruuhkat niin, että ajavat vaikka jalkakäytävälle ja jatkavat eteenpäin. Kaistaa saa Kiinassa vaihtaa missä vain ja milloin vain, kuhan ei osu keneenkään.

Sitä minä monesti ihmettelenkin, ettei kukaan täällä kuitenkaan hirveästi törmäile! On normaalia, että auto ohittaa jalankulkijat sentin päästä - niin läheltä, että Suomessa pelkäisin henkeni ja ainakin varpaideni puolesta. Kävellen tie ylitetään niin, että juostaan vaan liikkuvien autojen välistä ensin yhden kaistan yli ja pysähdytään sitten keskiviivalle hetkeksi, kunnes tehdään uusi surmansyöksy. Olen säilynyt hengissä tähän asti. Mikä saattaa tosin johtua siitä, että käytän kiinalaisia aina tilaisuuden tullen suojakilpenä....mitä useampi kiinalainen ympärillä, sitä lievempi törmäys jos auto sattuu tulemaan päälle. :)

2 Response to "Láng Fēinà"

  1. timo.luhtaniemi says:
    11. maaliskuuta 2011 klo 23.30

    Hojotus

    Japanissa näyttää olleen tsunami ja Kiinassa juttujesi perusteella tunari (suomalainen sellainen) heh..heh

    Kunhan tulet tänne kotikylällesi niin ei tungos häiritse. Eilen käväsin Ärrällä ja luulin jo nähneeni ihmisen livenä. Mutta se olikin näköharhaa, ei ketään missään.

  2. Josca says:
    12. maaliskuuta 2011 klo 11.48

    Hojo! Se on järistelly Kiinassakin tossa viereisessä maakunnassa, mut onneks täällä on lääniä ni ei meihin osunu. Ja tsunamiin täällä ei riitä vettä. Tunari kyllä löytyy!

    Pittää varoa sitte kotikylillä, ettei ala tunkemaan kilpaa Ärrällä sen ainoan jonossa olevan mummon kanssa...

Lähetä kommentti