Nǐ hǎo Chengdu!

Sain eilen postia! En ole ollut suinkaan varma, että tänne asti saataisiin perille minkään sortin lähetystä, mutta niin vain Suomesta saapui eilen paketti. Postin lähettäminen Kiinaan ei ole ihan simppeli juttu, ei tietenkään sillä kiinalaiset eivät edes tunne sanaa "simppeli". :) Meidän Kiinan osoitteesta on kaksi hieman erilaista versiota, joten rakentelin näistä sellaisen fiksunoloisen yhdistelmän - ja nähtävästi se toimi! Minun pakettiani ei oltu edes revitty päistään auki, sisälle oli korkeintaan kurkattu ja havaittu lähetys vaarattomaksi. Olen kuullut, että paketit ja muut lähetykset tutkitaan tarkasti kielletyn materiaalin pelossa. Ja tätä kiellettyä matskuahan sitten riittää....tutkailin nääs ennen Kiinaan lähtöäni, mitä tänne oikeastaan saa laittaa postissa. Helpompi olikin selvittää, mitä ei saa.

Seuraava lista on kopioitu suoraan Itellan sivuilta ja se sisältää kielletyt tavarat: rannekellot, radiolähettimet ja -vastaanottimet, kamerat, sianlihatuotteet, käytetyt vaatteet, Kiinan kansantasavallan politiikan, talouden, kulttuurin ja moraalin vastaiset julkaisut, filmit, nauhat, raha, arvopaperit, matkashekit - platina, kulta tai hopea valmistettuna tai valmistamattomana - jalokivet, korut sekä muut arvoesineet. Lisäksi löytyy vielä luettelo tavaroista ja materiaaleista, joiden lähetystä rajoitetaan (en tiedä mitä tämä käytännössä tarkoittaa): puuvilla, silkki, villatuotteet, synteettisestä kuidusta valmistetut tuotteet, puupakkaukset, elintarvikkeet.

Eli loppupeleissä tänne saa lähettää ainoastaan kirjeen, kortin tai esim. harmittoman aikakauslehden. Minulla ei ollut ennen eilistä vielä mitään käsitystä, miten tänne Waterfrontiin edes toimitetaan posti. Meillä on pikkuruinen postilokero talon alakerrassa, mutta eipä sinne lehtilähetykset mahdu. Näin jo sieluni silmin oveen jätetyn kiinankielisen lapun, jota en ymmärrä ja jonka kanssa jouduin seikkailemaan ennen kuin saan postini... Ja kas vain, oveen ilmestyikin englanninkielinen lappu! Onneksi asutaan talossa, josta löytyy respa, jonne posti jätetään. :)

Eilen tällä samaisella postinhakureissulla mulle kävi hauska juttu. Poikkesin Waterfrontin omaan kauppaan, kun se sattui kätevästi matkan varrelle. Tutkailin kaikessa rauhassa hyllyjen välissä, kun kuulin että paikalle saapui toinenkin asiakas... sellainen vaahtosammuttimen kokoinen poika, jolla oli tukka pystyssä ja jonka mustat silmät napittivat tiukasti minuun.Vaahtosammutin oli selvästikin tullut ostamaan keksejä, sillä se parkkeerasi keksihyllyn eteen ja kuolasi samalla.

Jatkoin rauhassa omaa tonnikalan valintaani, kunnes tajusin että kaupan myyjä huutelee minulle jotain. Käännyin ympäri ja jäin tapittamaan ihmeissäni tilannetta: myyjä seisoo siinä sadan rämpylän seteli (se on tosi iso raha täällä) kädessään ja vaahtosammutin puristaa keksipakettia rintaansa vasten, eikä aio selvästikään luopua siitä. Pinnistelin ja ponnistelin ymmärtääkseni tilannetta, mutta en yhtään käsittänyt mitä tapahtuu. Seuraavaksi myyjä näytti satasta, viittoi ulos ja lopuksi sitä poikaa kohti. Tajusin viimein missä mennään ja ennen kuin ehdin tehdä yhtään mitään estääkseni seuraavaksi tapahtuvan, myyjä juoksi ulos kaupasta. Ja jätti minut kaksin sen kuolaavan ja keksipakettia jyrsivän tenavan kanssa!

Ei varmaankaan olisi jättänyt, jos olisimme ymmärtäneet toisiamme. :D Minä en ole ikinä vahtinut lapsia, en edes sekuntia. En minä tiedä miten niiden kanssa pitää toimia, en tiedä pitääkö sen antaa nakertaa pahvista pakettia vai pitääkö se ottaa pois siltä. Tukehtuuko se pahviin herran jumala?? Seisoin siinä tumput suorina ja se vaahtosammutin vaan nauroi ja imi pahvia kitusiinsa. Voi elämän käsi, mikä tilanne! Minä pystyn kyllä vahtimaan mitä tahansa lemmikkiä. Minulle voi antaa käsiin niin kanin, linnun, rotan, käärmeen, kilpikonnan, hamsterin kuin erakkoravun ja minä tasan tarkkaan tiedän, mistä se otus pitää ja mitä se haluaa aamiaiseksi ja milloin se käy nukkumaan - mutta lapsi!

Luojan kiitos se tenava pysytteli paikallaan, eikä esimerkiksi lähtenyt pinkomaan ulos... Sehän se olisi vielä puuttunut kun minä olisin juoksennellut pitkin mantuja kiinalaisen vaahtosammuttimen perässä! Sen vanhemmat olisivat varmaan juuri sattuneet ikkunaan ja todistaneet kuinka valkoinen hirviö jahtaa heidän kullanmuruaan. Thank god myyjä kipitti pian takaisin. Kyseessä oli varmaankin tilanne, jossa pienelle pojalle oli annettu satanen mukaan keksinostoon ja myyjällä ei ollut antaa vaihtorahaa niin isosta setelistä. Sitä en tiedä, miten niin pieni lasketaan yksin kauppaan, mutta enpä kyllä tiedä noista otuksista mitään muutakaan. :)