Vaikka yritän parhaani mukaan puhua täällä paikallisille kiinaa, on kuitenkin tilanteita, joissa kiinalaiset tuntuvat tykkäävään kun heille juttelee englanniksi. Esim. eilisessä kynsipaikassa se minua operoinut poika ymmärsi osittain mitä puhun ja nyökytteli innoissaan. Kiitän ja tervehdin meidän portinvartijoita usein enkuksi ja kaupassa monet kassat huutelevat perääni tohkeissaan "bye bye!" kun olen ensin sanonut heipat niille. Hankalaa on vain puhua tarpeeksi hitaasti. Oikeasti. Puhun sujuvasti enkkua enkä tuppaa kiinnittämään huomiota nopeuteen, jolla niitä sanoja päästelen suustani. Tiedän kuitenkin omasta kokemusta, että hitaasti puhuminen on kaiken a ja o!
Ymmärrän espanjaa, mutta en suinkaan silloin jos espanjainen posmittaa sitä heille ominaisella kiivalla tahdillaan. Minulla ei ole mitään mahiksia ymmärtää myöskään kiinalaisten kiinaa, elleivät he sanoisi joitakin tiettyjä osaamiani sanoja yksi kerrallaan. Eilen tuntui hassulta lausua pitkä lause sana kerrallaan ja odottaa aina välissä, että kynsityttö ja -poika kaivelevat sen sanavarastostaan. :) Joskus sanaa ei löytynyt ja he vääntelivät tuskissaan kulmakarvojaan sillä välin kun yritin keksiä kiertoilmauksia, jotka he kenties ymmärtäisivät. Tätä samaa tehtiin joskus Madridissa argentiinalaisen kämppikseni Solen kanssa - hän kun ei puhunut enkkua ja minä en puhunut riittävästi espanjaa. Yritin kerran kertoa Solelle varmaan kymmenellä eri tavalla, että avaan ikkunan. Lopuksi vain avasin sen ja problem solved. :D
Käväisin tänään siellä Walmartissa hypelöimässä kaikkea mitä silmiini osui. Kiinalaisilla on muuten pettämätön tyyli myydä tuotteita. Kaikkialla on paljon asiakaspalvelijoita, jopa marketeissakin on omilla hyllyillään omat palvelijat. Ja joka paikassa on tosiaankin monta asiakaspalvelijaa per asiakas, joten koskaan ei ole tarvinut yksin seisoskella (en tosin ikinä ymmärrä, mitä ne myyjät minulle sanovat). Minulle on vielä uskomattoman helppo myydä lähes mitä tahansa, joten kauppa käy! Yleensä tutkin naama kurtussa jotain kiinalaista purkkia ja yritän saada ongittua tietoa, mitä purkki mahtaa sisältää ja viereeni pelmahtaa myyjä. Sitten se vain ottaa jonkin purkin, joka muistuttaa minun pitelemääni ja tökkää sen käteeni ja hymyilee päälle. Ja minä ostan sen - helppoa! Olen jo ostanut tällä tavoin erinomaisen monitoimimopin, kiinalaista hammastahnaa, ihan hyvät lenkkarit ja ties mitä. Pitääpä muistaa tämä tyyli, jos vielä palaan töihin myyjäksi. :)
Kävin tänään väijymässä Walmartin lihaosastolla, sillä se on ainoa paikka josta saa inhimillistä kanaa. Täällä ei kuulkaas ole kuultukaan mistään vakuumipakatusta ja hygieenisestä rypsiporsaasta tai Kariniemen kanapojista - liha on usein melko julmasti esillä ja ihan sellaisenaan taivaan alla. Jopa markettien lihaosastot tuoksahtavat suhteellisen järkyttävältä ja koukuissa roikkuu niin kalmareita lonkeroineen kuin jäniksen jalkoja... Kanafileet makoilivat siinä jäähilepedillä ja tiesin haluavani ostaa niitä, mutta jouduin ensin pyörimään siellä muka muina naisina koska yritin selvittää miten ne kanat pitäisi ostaa. :D Mietin kuumeisesti pitääkö minun nostaa kanafile räpylääni sellaisenaan (ei kai!) ja kiikuttaa johonkin vain mitä ihmettä teen. Sitten paikalle saapui kiinalainen tyttö, joka vain tarttui paljain käsin yhteen lihakimpaleeseen. Ja vei sen vaa´alle. Ahaa! Näin tää tämä homma toimii.
Nostelin kanoja muovipussiin muovipussin avulla ja mietin samalla kuinkahan moni kiinalainen käsi on kopeloinut niitä...täytyypä paistaa fileet kunnolla. :)
0 Response to "Kalmareita ja jäniksen jalkoja"
Lähetä kommentti