Nǐ hǎo Chengdu!

Sniif! Eli tukkoisia terveisiä Kiinasta. :) Henki pihisee vieläkin, mutta hengitykseni kuulostaa kuulemma enemmän läähätykseltä. Juha kysyi tossa päikkäreillä, että ollaanko sitä koirakennelissä vai missä. :D En tiennytkään, että kiinalaiset pöpöt muuttavat tavallisen suomalaisen räkäkirnuksi - nyt tiedän ja tukalaa on, mutta eiköhän tämä hiljalleen tästä ala helpottaa. Yritän nakertaa ahkerasti kiinalaisia siemeniä, joita Nicole osti Juhalle flunssaan pari viikkoa sitten. En tiedä mitä ne mustat, pienet ja kitkerät mykylät ovat, mutta jos kerran kiinalaiset syö niitä lenssuuun niin miksen minäkin.

Jaksoin tänään jo köpötellä ulkona, joten suunnattiin aamupäivällä Kansan puistoon aka People´s Parkiin (kyllä, juuri se korvankaivuumesta). Puisto sijaitsee keskustan liepeillä ja siellä sanotaan olevan Kiinan paras teehuone, jota kävimme kyllä tillistelemässä mutta teelle ei menty. Puisto oli ihan nätti lampineen ja rappusineen ja suippokattoineen (minä niin rakastan vanhaa kiinalaista arkkitehtuuria!), mutta korvankaivajia ei näkynyt. Olisi voinut olla ihan paikallaan antaa kaivella nuo korvakäytävät auki, kun en oikein meinaa kuulla mitään flunssan vuoksi. :) Kamalan metelin nämä maanmiehet saavat aikaan jopa puistossa: joka puolelta kuului sen kaltaista hoilotusta tai vingutusta, ettei niillä taidoilla vielä Idolsiin mentäisi...

People´s Park.

Puiston jälkeen lähdimme hakemaan läheiseltä urheiluliikekadulta vähän treenikamppeita. Löydettiin nääs kerran Chengdusta sellainen katu, joka on täynnä pieniä urheiluvaate- ja välinekauppoja. Tarjolla on melkein aitoa Nikeä, Adidasta, Pumaa - lähes kaikki suurimmat brändit löytyy kopioina. Minä etsin rentoa hupparia ja menin yhteen pikkuiseen kauppaan katselemaan naisten vaatteita, kun topakka myyjätyttö tupsahti viereeni. Hän osoitteli hupparia ja kysyi että "for you?" (ne puhuvat niissä kaupoissa pari sanaa englantia). Nyökyttelin innoissani, että minulle minulle, jolloin mimmi totesi että "you XXL". Jasso! Kiitosta vaan kovasti! :D Olen Suomessa kokoa "hieman pyöreä medium", mutta Kiinassa näiden miniatyyrien rinnalla todellakin extra extra large. Jotenkin se myyjä ei edes sanonut sitä loukkaavasti, hän vain totesi että tässä on hyvin syönyt länkkäri ja sille tarvitaan kaupan isoin huppari. :D

Löysin onneksi ihan hyvän kokoisen ja halvan paidan toisesta liikkeestä ja Juhakin löysi etsimänsä kamppeet ja tinkasi meille vielä alennuksetkin. Noissa liikkeissä missään tuotteessa ei ole valmiiksi hintaa, vaan myyjä keksii sen päästään arvioituaan ensin asiakkaan lompakon paksuuden. Länsimaalaisilla nyt voisi yhtä hyvin olla täällä otsassaan leima "Pääomaa löytyy", koska esim. minäkin opiskelijana olen huomattavasti varakkaampi kuin peruskiinalainen - tämän vuoksi hinta saattaa meidän kohdalla olla ties mitä. Ja siltikin lähtöpyyntö esim. minun hupparistani oli vain 120 rämpylää, eli n. 13€. :D Sen verran maksaa melkein aito Puma. Pitää vielä itsekin harjoitella tuota tinkaamista, en ole oikein ikinä osannut sitä vaan maksan hölmönä mitä pyydetään.

Meinasin jo hihkua, etten puhu tänään mittään ruoasta, mutta enpäs päästäkään teitä pahasta! Meillä on nyt tuon yhden lähiravintelin menu käännettynä enkuksi (kiitos Nicolen), joten päästiin tänään kiinalaiselle lounaalle naapurustoon - ilman tulkkia! Hah. Uhrauduimme myös kiinalaiseen tungokseen (voin kertoa, että keskustassa eteneminen lauantaina päivällä on melkoinen tunkemisen maailmanennätys...) ja kävimme metsästämässä Ito Yokadon ruokakaupasta inhimillisiä ruokatarvikkeita. Kiinasta tuntuu olevan käytännössä mahdotonta löytää esim. kanaa, jolla ei olisi tallella päätä tai varpaita tai siipiä. Onneksi löydettiin jotakin, jonka pitäisi olla kanaa ja jossa ei ole ylimääräisiä ruumiinosia tallella. :)

Kiinassa ei kannata muuten koskaan erehtyä luulemaan, että jokin on jotakin vain koska näyttää siltä. Siitä hyvänä esimerkkinä Juhan lahjaksi saamat karkinnäköiset jutut - pussissa lukikin pienellä "Beef particles" eli naudan palasia. Onneksi tämä sokerihiiri ei ehtinyt tunkea suutaan täyteen "karkkia"!