Nǐ hǎo Chengdu!

Viime perjantaina mulla tuli täyteen tasan kuukausi Kiinaa. En unohda ihan vähällä sitä ensimmäistä helmikuista perjantaita täällä... Lähdin torstaina yhden maissa kotoa ja olin perillä Chengdussa perjantaina kahdelta iltapäivällä paikallista aikaa. Kevyt reissu lentoineen ja aikaeroineen. Saavuin tänne kuitenkin intoa täynnä ja suurella odotuksella ja Chengdu tarjosi minulle ihmeteltävää yllinkyllin! Muistan ekan illan PizzaHut-reissun ja kaupungin upeat valot ja kaiken. :) Mulla oli jo ensimmäisinä viikkoina sellainen hassu tunne, kuin olisin aina ollut ja asunut Kiinassa. No big deal.

Mutta mutta... Alussa kun on juuri muuttanut uuteen maahan kaikki on ihanaa ja jännittävää. Voisi sanoa oikeastaan olevansa kuherruskuukaudella uuden maan ja kaikkien sen ihmeellisyyksien kanssa. Sitten jossakin vaiheessa sitä tipahtaa takaisin maanpinnalle ja tajuaa, että eihän tää lomareissu loppunutkaan. Uuden maan arkiset asiat alkaa ottaa päähän...ikävöi Suomea ja kissojaan ja kavereitaan ja sitä, että voisi edes soittaa tarpeen tullen jollekin. Mutta Skype ei kuulu. Kissat elää toisessa kodissa. Kaverit on kaukana. Kaikki on oikeastaan ihan väärin! Koulu ei suju, ei se kiina ollutkaan yhtä helppoa kuin espanja. Mikään ei tunnu sujuvan. Harmittaa. V*tuttaa suorastaan. Tunnustan, poden jonkin sortin kulttuurishokkia. Tai jotakin shokkia. Mutta ehei, en tulisi pois täältä vaikka tultaisiin hakemaan. :) Kiinassa on hyvä olla. Minä tykkään olla täällä, juuri nyt vain en niin paljon. Joskus mietin teinkö elämäni virheen kun luovuin kaikesta tullakseni tänne, mutta en tehnyt. En missään nimessä.

Ja hei, en edes ole yksin täällä! Silloin olisin jo pakannut laukkuni ja sanonut heipat Kiinalle, mutta enpä olisi yksin ollessani tänne koskaan eksynytkään. Rankka on komennusvaimon tie, mutta siksipä yritänkin keksiä hyviä puolia tästä uudesta ja sekavasta kotimaastani. Kiinalaiset osaavat mm. valmistaa mitä erilaisimpia herkkuja mustikoista! Mustikkasipsejä, mustikkapurkkaa, mustikkalevitettä, mustikkahilloa ja tietysti taivaallista mustikkatoffeetta....namm, voisin elää sillä. Se on oikeasti taivaallista. Lisäksi täällä on halpa elää: voi ajella mielinmäärin takseilla, käydä neljä kertaa viikossa ulkona syömässä, ostella mitä mieleen juolahtaa ja silti jää rahaa säästöön. Me likey. Nämä nyt on näitä pinnallisia hyviä juttuja. Lisäksi oppii paljon uudesta mitä mielenkiintoisimmasta kulttuurista, saa viettää aikaa muiden kuin suomalaisten kanssa, prepata enkkua ja opetella kiinaa. Hyviä puolia on paljonkin, ne vain painuu joskus huonojen alle. :)

Kaikki siis jees tän taivaan alla, ei huolta rakkaat ihmiset.

Ja arvasit oikein Juha, oon syöny tänään jo kaks mustikkatoffeepötköä! Muah.

Niin ja löysinhän minä viikonloppuna meidän talon edestä jotain lohduttavaa...

Ei maata, ei kaupunkia, josta minä en löytäisi kissaa. <3