Nǐ hǎo Chengdu!

Teremoroheei! Unohdin osallistua viime lauantaina Earth Hour-tempaukseen, mutta saanen anteeksi - meiltä kun oli eilen tunnin sijasta kaikki sähköt poikki reippaat 11 tuntia! Sehän on paljon parempi ekoteko, kuin pekkä tunti, ay? Onneksi tällä kertaa tajusin lukea alakerrasta ilmoitustaululta että tänään on sähkökatkos, enkä jäänyt kotiin ihmettelemään pimeää kämppää kuten viimeksi...

Lähdinkin eilen korjauttamaan kynsiä, sillä kuuluisa Made in China-laatu kesti tällä kertaa vaivaiset neljä päivää. Sovittelin viime sunnuntaina vähän kenkiä ja kaksi tuliterää kynttäni napsahti kauniisti kaaressa lattialle... Painelin siis taas etelään ja tömistelin samaisen kynsipojan eteen kuin viimeksi. Tarvittiin monen monta kiinalaista ihmettelemään katkenneita kynsiä, kolme paikan työntekijää ja lisäksi pari muuta asiakasta. :D Kaksi kynttä saatiin kuitenkin korjattua ennätysnopeasti, sillä valmista tuli jo tunnissa - vaaau!

Sain taas loistavan esimerkin kiinalaisesta small talkista, sillä minulta kysyttiin tuon tunnin aikana tasan kaksi kysymystä: a) Did your husband say beautiful? b) Did you already eat dinner? Ilmeisesti tässä on todellakin ne tärkeimmät seikat, joista kiinalaiset haluavat puhua. :) Ne eivät millään ymmärtäneet viimeksikään, etten ole naimisissa - ensimmäinen kysymys oli silloin, onko mieheni Chengdussa. Tosin tämä oletus voi johtua myös tämän kaupungin suuresta komennusvaimomäärästä. Ja se illalliskysymys taas - ruoka nyt vaan on ihan uskomattoman tärkeää kiinalaisille. Kiertelin tällä kertaa ja vastasin hyvin epämääräisesti, mutta kuitenkin niin etteivät kiinalaiset hätääntyneet ja luulleet, että olen nälkäinen. :D Niin muuten, olisin kyllä pyytänyt alennusta kynsien korjauksesta, mutta nepä olivatkin ilmaiset - niiden katkeaminen noin pian kun oli "so so terrible!".

Tänään olikin sitten vuorossa yksi tämän reissun odotetuimmista ja jännittävimmistä koitoksista. Oi kyllä, minä kävin kampaajalla! Olin pelännyt tätä hetkeä ihan tosissaan, sillä jos kiinalaisille ruoka on suurin rakkaus niin mulle se on tukka. :) Tänään en voinut kuitenkaan lykätä kampaajareissua pidemmälle, sillä peilistä näkyi jotain kunnon venäläistä supikoirahattua muistuttavaa... Tuossa meidän kotikadulla on ainakin kolme hienompaa hiussalonkia (täällä on myös sellaisia vessakoppeja, missä puolisokea kiinalaispappa nyrhii karvoja...) ja lähdin urheasti etsimään paikkaa, josta löytyisi joku enkuntaitoinen. Jäin kuitenkin jo ensimmäiseen paikkaan, sillä minut suorastaan imaistiin ovesta sisälle.

Ensimmäinen vartti meni siihen, kun kaikki tuijottivat tukkaani ja ihmettelivät punaista väriä. Sitten minut työnnettiin takahuoneeseen, josta paljastui hiustenpesutehdas! Siellä oli vieri vieressä kymmenen punkkaa, joiden päässä oli pesuallas ja joka puolella makoili tyytyväisen näköisiä kiinalaisia hiustenpesulla. Pesijät olivat niitä übertrendikkäitä nuoria miehiä ja minutkin ohjattiin makaamaan yhteen petiin. Voin kertoa, että aluksi tuntui todella pöljältä maata siinä kaikkien keskellä kuin sardiini öljyssä... Mutta sitten joku heppu tarttui toimeen ja hiuksiani ja päätäni hierottiin ja möyhittiin ja vaahdotettiin puoli tuntia - ah, mitä ihanuutta! Kuulin siinä makoillessani, että paikalle saapui myös joku espanjalainen nainen ja mehän maattiinkin sitten vierekkäin sardiineina ja höpistiin espanjaa ja enkkua. :)

Pesu- ja hierontasession jälkeen minut tyrkättiin penkkiin ja sitten alettiin ihmetellä, että mitäs tälle tehtäisiin. Arvatkaa monta paikallista tarvitaan leikkaamaan yksi punainen tukka? Vaihtelevasti 1-5 kiinalaista. Ensin pitää taivastella lisää punaista väriä ja sitten tutustua hiuslaatuun hypistelemällä sitä ja sitten viittoa puolin toisin, että miten sitä tukkaa pitäisi leikata. Onneksi mun tukka on hyvin samanlaista laatua kun näillä paikallisilla, eli paksu ja karhea ja onneksi Kiinassa tuntuu olevan tytöillä muotia tällainen samanlainen lyhyt palloleikkaus kun minulla - kaveri teki nimittäin suht hyvää jälkeä, vaikka yhteistä kieltä ei löytynyt. :) Ja parasta oli hinta! Ensin hinnaksi näytettiin huikeat 28 rämpylää, mutta koska tänään oli jokin erityinen VIP-päivä niin hintaa puolentoista tunnin operaatiolle jäi vain 20 rämpylää eli n. pari euroa. Haha, joskus minä niin tykkään Kiinasta! :D Voisin käydä jatkossa ihan vain huvikseni kampaajalla pesetyttämässä ja hierotuttamassa pääni...

Niin muuten, se espanjalainen nainen (johon törmäsin kampaajalla) asuu myös Waterfrontissa ja on saapunut tänne komennusvaimoksi kuukausi sitten. Toivottavasti törmätään taas pian, sillä minä rakastan (yrittää) puhua hispaniaa! Ja muuten, näin tänään ensimmäisen kolarin täällä maailman takuulla sekavimmassa ja kamalimmassa liikenteessä. Pari skootteria jysäytti yhteen ja vaikka kenellekään ei onneksi käynyt mitään, niin se huuto, meteli, kiljuminen, syyttely ja tappelu oli ihan uskomatonta. Olin ihan kauhuissani! Poistuin paikalta varmaan niin säikähtäneenä, että ihme ettei poliisi napannut minua talteen. :D Tämän vuoksi en uskalla ostaa edes fillaria ja yrittää täällä sen kanssa liikenteen sekaan...

Pitäis vissiin kirjotella päivittäin, ettei sitten kerralla olisi ihan näin paljon asiaa. Hups.