Osaan sanoa sen neljällä kielellä, mutten sillä tällä hetkellä tärkeimmällä... Olen kipeä, tänään paljon kipeämpi kuin aiemmin tällä viikolla. Mikään ei ole kurjempaa, kun sairastua yksin ulkomailla. Osasin odotellakin jotain kiinalaista pöpöä, mutten ihan näin pian. Damn. Espanjassa sain myös heti alkuun jonkun kiukkuisen flunssan niljakkeen, mutta onneksi minulla oli kuusi ihanaa kämppistä viemässä lääkäriin ja keittelemässä sitruunateetä. Jaksoin kuitenkin tänään juuri ja juuri mönkiä kouluun ja torkuin siellä muutaman tunnin, sen jälkeen olenkin ottanut vuoroin unta palloon ja vuoroin käynyt koneella kiukuttelemassa ensimmäiselle, joka osuu kohdalle. Sori.
Olen myös litkinyt teetä, onneksi satuin eilen löytämään kaupasta teepusseja! Kiina on varmasti teenjuonnin Mekka, nämä lipittävät teetä pari gallonaa päivässä. Kiinalaisilla on poikkeuksetta messissä termospullo tai muovinen puteli, joka sisältää useimmiten vihreää teetä tai joskus myös mutaliejun väristä tummaa teetä. Ne hörppivät sitä kuumana tai kylmänä pitkin päivää. Minä en ole mikään teehifistelijä, joten etsin eilen mitä tahansa teetä, mitä saan näppärästi pusseissa ja tuo kitkerä venäläinen vadelmatee ajaa asiansa oikein hyvin (kiinalaisten mielestähän pusseissa myytävää soopaa ei edes lasketa teeksi!). Sokeri olisi tietysti plussaa, mutta se unohtui...makeutusaineesta kiinalaiset eivät taida olla kuulleetkaan.
Täällä Chengdussa tuntuu säällä olevan jokin mielialahäiriö, sillä se vaihtuu päivästä toiseen aika radikaalisti. Eilen oli hyytävän kylmä, siis oikein sellanen luihin ja ytimiin menevä jäätävä chengdulainen kylmyys - tänään on paistanut aurinko niin että suomalainen paistuu. Se on vähän kun ensin kävisi saunassa ja sitten taas pyörisi lumihangessa. Ei kai ihmekään, että saa flunssan. Niin, sitä taivasta en ole muuten nähnyt vieläkään. Sitä päivää odotellessa.
Jeps, se tältä päivältä. Kerrankin mulla ei ole tarinoita kerrottavana. :) Toivottavasti pääsen huomenna kouluun ja kauppaan ja se kiinalainen pöpö, joka temmeltää tuolla elimistössäni, ottaisi hatkat. Olen jo ryhtynyt supisuomalaiseen vitamiinitaistoon sitä vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4. maaliskuuta 2011 klo 1.28
Hei! Kivaa lukea taas sun blogia! Lueskelin aikaisempaa blogia silloin, kun olit Madridissa ja taisin jotain kommenttiakin jättää, että olen itse lähdössä Itävaltaan vaihtoon. Nyt sekin on ohi, tulin juuri takaisin Suomeen. Haaveilen kuitenkin lisää kansainvälisyydestä ja yksi vaihtoehto on ollut myöskin Kiinaan karkaaminen. löysin tän blogin sun vanhan blogin kautta, joten mahtavaa päästä seuraamaan sun elämää siellä.
terv. Kaisu, joka ei totu Suomen pakkasiin sitten millään...
4. maaliskuuta 2011 klo 3.27
Moikka! Kompastuin blogiisi faceboookissa ja lukaisinkin sitten kahdelta istumalta sen Espanjan blogisi. Kirjoitat mahtavasti ja suosittelinkin blogisi myös sairaslomalla olevalle kaverille! Pysy hengissä siellä, täällä Suomessa meni tenttiviikko ja nyt hiihtoloma hirvitysflunssan kourissa. Kevätterveisiä täältä kinosten keskeltä, täällä oli vihdoin plussa-aste! - Inkku :)
5. maaliskuuta 2011 klo 9.33
Kaisu: Hyvä että oot messissä taas! Millasta Itävallassa oli?
Inkku: Moikka! Hienoa, et joku tykkää miun höpinöistä. :D Tervetuloa mukaan vaan.