Innokas ekaluokkalainen aloitti tänään virallisesti kiinan opiskelun. Luen aamuisin ensin muutaman tunnin pinyinia, eli kiinalaisten merkkien lausumista ja siinä sivussa kielioppia. Tänään meidän luokasta kuului melko koomista kiljahtelua, kun joukko vaihtareita opetteli ensimmäisiä tavuja kiinaa. :D
Aloitimme myös jo kirjoituskurssin, jolla todellakin opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan kiinalaisia merkkejä… Minusta ne merkit näyttävät lähinnä siltä, kuin kanaparvi olisi pitänyt pirskeet musteläikässä ja stepanneet sen jälkeen paperilla ees taas. Opettelimme heti ensimmäisellä tunnilla kamalaa kyytiä varmaan parikymmentä merkkiä ja olin aivan kauhuissani, koska tuntuu ettei niitä voi ikinä sisäistää niin nopeasti! Mutta kas kummaa, tunnistin jo tänään pari merkkiä ravintolassa. :)
Huomenna jatkan aamusta pinyinia ja sen jälkeen alkaa kiinan puhekurssi, jota odotan kaikkein eniten. Olisi mahtavaa oppia mahdollisimman pian sanomaan tärkeimpiä juttuja, koska nyt osaan ainoastaan tervehtiä ja esitellä itseni – se ei ole paljon se. Loputkin vaihtarit raahautuivat tänään paikalle ja oli kiva tutustua luokkamme Espanjan vahvistukseen; Alberto on Madridista ja pystyn juttelemaan hänen kanssaan vähän espanjaksi! Huippua! :D Löytyy meiltä muuten yksi toinenkin pohjoismainen harhalaukaus, sillä tänne on eksynyt yksi ruotsalainen. Ihmeteltiin tänään itsekin, että mitä hemmettiä me Kiinaan asti tultiin, hah.
 |
| Ihmeitä sattuu, kun kerran minutkin saadaan istumaan tunti hiljaa läksyjen äärellä. |
Olen saanut poliisi- ja oleskelulupa-asiat järjestykseen Juhan pikkuruisen assistentin avulla. Mimmi järkkäsi poliisiasian tuossa tuokiossa ja tänään lähdin Nicolen kanssa hankkimaan oleskelulupaa kaupungin toiselta puolelta. Näppärää kun on minimaalinen kiinalainen messissä: taksit osaavat heti perille ja virastossa ei tarvitse muuta kuin näyttää valkoista naamaansa. Tyttö on muutenkin mukava, juteltiin tänään vaikka mistä, sillä on äärimmäisen mielenkiintoista tutustua paikallisen avulla Kiinan tapoihin ja kulttuuriin. Ja Nicolea taas kiinnostaa, miten suomalaiset elävät. Hän kysyi mm. teemmekö koulun ohella mitään muuta ja totesi samaan syssyyn, että emme varmaan kun ulkona on aina niin kauhean kylmä. :D
Asianhoidon jälkeen menin Nicolen kanssa yhteen meidän kadulla sijaitsevaan autotalliin (eli ravintolaan) syömään ja sanoin pitäväni nuudeleista ja syöväni lihoista ainoastaan kanaa. Plus tietysti etten pysty syömään paikallisten makuun maustettua pöperöä. Hän tilasi kiinalaisesta menusta jotain ja sain erittäin maukkaan kananuudelikeiton! Nam. Juhakin liittyi seuraan ja nyt me osataan mennä samaiseen mestaan kahdestaankin ja näyttää menusta erinomaiset annokset, mitkä tänään syötiin - jes! Eilen ilahduin muuten aivan järjettömästi, kun tuosta Waterfrontin omasta pikku putiikista löytyi pastaa! Olin juuri nappaamassa nuudelipurkkia käsiini, kun Juha bongasi spagetit. Minä melkein vapisin innosta, kerrankin jotain tuttua ruokaa, jota voi laittaa ITSE. Meidän täytyi varmaan olla taivaassa, sillä spagettien vierestä löytyi myös tonnikalaa…. Kunnon opiskelijaruokaa, mutta maailman parasta. :)
Mulla tuli tuossa päivällä kurkku kipeäksi ja iltaa kohden olo tuntuu vaan huonommalta. Joku kähmäinen kiinalainen pöpö on varmaan mönkinyt onnellisena sieraimeeni ja aikoo tehdä minut kipeäksi… Tämän vuoksi annoin itselleni luvan käydä taksilla kaupassa. Vain tämän kerran, kävelen sitten taas kun olo on parempi. Matka oli hauska, sillä taksikuskilla oli aivan hirveästi asiaa. :D Kyllä se tajusi, etten minä ymmärrä mitään, mutta siinähän se vaan selitti koko matkan. Ystävällisiä nämä kiinalaiset.
0 Response to "Wo shi xuesheng – olen opiskelija"
Lähetä kommentti