 |
| Näkymä koulumatkalta. Kotitalo näkyy korkeana taustalla. |
Haudihoi, koululla käyty!
Koulumatkani kulkee ihastuttavan joen yli ja vierestä. Olen aina rakastanut vettä, oli se sitten kuralätäkkö tai valtameri ja halunnut asua veden äärellä – nyt se on totta! Joki erottaa meidän asuinalueen yliopiston alueesta. Vesi tosin haisee kammottavan pahalta, kuten myös viemärit ym. vetiset kohdat täällä. Ette kenties uskoisi hajua, vaikka nuuhkisitte omin neninenne. Yliopiston alue on aidattu ja vartioitu, mutta onneksi yksi pääporteista on melko lyhyen matkan päässä meiltä. Marssin tyytyväisenä sisään porteista ja huomasin tulleeni valtavalle alueelle. En nähnyt kuin murto-osan koulun alueesta, mutta voin kertoa että se on suurempi kuin kylä, jossa synnyin Suomessa! Siellä on omat autotiet, supermarketit, poliisiasema, posti, sairaala… Minä rakastuin ensisilmäyksellä seuraavassa kuvassa näkyvään pikkuiseen lampeen, jonka keskellä kohoaa suloinen kiinalaistyylinen suippokattoinen rakennus ja jonka ympärillä voi istuskella ja ihmetellä.
Koulumatkani kulkee ihastuttavan joen yli ja vierestä. Olen aina rakastanut vettä, oli se sitten kuralätäkkö tai valtameri ja halunnut asua veden äärellä – nyt se on totta! Joki erottaa meidän asuinalueen yliopiston alueesta. Vesi tosin haisee kammottavan pahalta, kuten myös viemärit ym. vetiset kohdat täällä. Ette kenties uskoisi hajua, vaikka nuuhkisitte omin neninenne. Yliopiston alue on aidattu ja vartioitu, mutta onneksi yksi pääporteista on melko lyhyen matkan päässä meiltä. Marssin tyytyväisenä sisään porteista ja huomasin tulleeni valtavalle alueelle. En nähnyt kuin murto-osan koulun alueesta, mutta voin kertoa että se on suurempi kuin kylä, jossa synnyin Suomessa! Siellä on omat autotiet, supermarketit, poliisiasema, posti, sairaala… Minä rakastuin ensisilmäyksellä seuraavassa kuvassa näkyvään pikkuiseen lampeen, jonka keskellä kohoaa suloinen kiinalaistyylinen suippokattoinen rakennus ja jonka ympärillä voi istuskella ja ihmetellä.
Minulla oli kartta mukana ja päämääräni oli Overseas Students Office. Yliopiston alue on oikeasti vähän kuin oma kaupunkinsa, joten sielläkään perille löytäminen ei käynyt ihan hetkessä. Tosin ihme kyllä minua ymmärrettiin ensimmäisen kerran täällä ollessani! Jopa riksataksin kuski osasi kysyä englanniksi ”May I help you?”. Ihmeellistä, suorastaan kuin toisesta maailmasta! Kysyin opiskelijan näköiseltä kiinalaiselta apua ja poika kuljetti minut kädestä pitäen oikeaan toimistoon. Siinä matkalla jostakin alkoi kuulua kovaa meteliä, aivan kuin jossakin lähistöllä olisi meneillään suuri urheilujuhla ja tuhannet ihmiset kiljuisivat ja huutaisivat innoissaan. Ehei, kyse ei ollutkaan mistään pesäpallomatsista vaan ihan vaan kiinalaisesta ala-asteesta, jonka oppilaat leikkivät välitunnilla. Niitä lapsia näytti olevan miljoona siellä pihalla. Ja niistä lähti aivan tajuttoman kova meteli. En yhtään ihmettele, jos opettajat kuuroutuvat täällä.
Kansainvälinen toimisto löytyi ja sain rekisteröidyttyä opiskelijaksi. Harmikseni en sattunut tietämään, että juuri tänään oli pidetty alkuorientaatio uusille opiskelijoille. Kysyin ihmeissäni missä tästä tapahtumasta on infottu ja miksen minä tiennyt siitä – vastaus oli että se olisi vain pitänyt tietää. Aijaa, selvähän se. Onneksi kaikki hoitui hienosti ilman orientaatiotakin, kävin tulevalla koulurakennuksellani tapaamassa opettajaa ja sain ohjeet tulla paikalle perjantaiaamuna. Silloin ostetaan kirjat yliopiston kirjakaupasta ja saadaan lukujärjestys ja muuta tarpeellista. Lähtötasotestiä minun ei tarvinnut tehdä, vaan kiinan taitoni kartoitettiin kysymällä puhunko kiinaa, johon vastasin että melkein kaksi sanaa. Olen automaattisesti ryhmässä absolute beginners.
Nyt minun täytyisi vain hoitaa tärkeitä paperiasioita saadakseni oleskeluluvan…olen jo Suomen päässä hoitanut ihan pikkuisen näitä Kiinan reissuun liittyviä ”tärkeitä paperiasioita”, eivätkä ne olleet sielläkään mitenkään helppoja. Täällä ne tuntuvatkin kerrassaan mahdottomilta. Etenkin, kun en asu kampuksella ja minun täytyy itse selviytyä kaikesta. Tarvitsin muuten luvan myös siihen, että saan olla pois kampukselta. Onneksi en asu siellä, sillä olisin käytännössä koko ajan koululla ja tarvitsisin luvan poistuakseni sieltä ynnä muuta ihmeellistä. Omituisia nämä kiinalaiset lakipykälät. Todella.
Ainiin, täällä on ollut taas lämmin päivä ja minulle tuli niin kuuma, että oli pakko heittää takki pois. Mietin kyllä kehtaanko, sillä kiinalaiset kävelevät edelleen toppatakeissa. No eipä mennyt aikaakaan, kun eteeni ilmestyi kaksi kiinalaista vanhempaa naista ja ne pirulaiset purskahtivat nauruun ja osoittelivat minua ja paljaita käsivarsiani. :D Laitoin kiltisti takin päälle. Ilmeisesti tuosta lämmöstä johtuen myös paikalliset ampiaiset ovat heränneet ja tein varmasti lähtemättömän vaikutuksen kiinalaisiin juoksemalla pitkin kampuksen katuja ja huitomalla samalla viheliäisiä pistiäisiä pois kimpustani.
Ja hei, minulla on jo tuossa lähikadulla oma vakkarikioski sekä –kauppa, joissa minut tunnistetaan! Myyjät tietävät, että sieltä se eriskummallinen punapää taas tallustaa ja tervehtivät. Tupakkakioskin myyjä lataa pöytään valmiiksi askin, jonka ostin ensimmäisellä kerralla. Tuskin hän voisi unohtaakaan, sillä kovin moni minun näköinen ei takuulla ostele tupakkaa, kiinalaiset tytöt eivät varmaan koskaan (täällä ei naiset polta, jonka vuoksi saankin paljon lisätuijotusta osakseni). Myyjät naputtelevat summan valmiiksi laskimeen ja näyttävät siitä minulle. Tehokasta ja toimivaa, jota ei voi monestakaan asiasta täällä sanoa.
0 Response to "Kiinalaisia ampiaisia"
Lähetä kommentti