Höyrymakkara vs. kiinalaiset

Lähettänyt Josca , lauantai 9. huhtikuuta 2011 16.32

Okei, syön sanani! Sanoin jokin aika sitten tässä blogissa, että mua ei enää sitten yhtään haittaa jatkuva tuijotus ja naureskelu, jota saan osakseni päivittäin kiinalaisilta. Perutaan tämä, tänään se todellakin alkoi taas haitata! Rakkaat kiinalaiset eivät ymmärrä, että sille on syy, miksi näytän näin kummalliselta: minä tulen Suomesta, olen valkoinen ja melkein sukua jääkarhuille - tästä syystä en ole niin tottunut helteisiin. Ja kun täällä Chengdussa on hiljalleen alkanut kevät, se on tuonut helteet tullessaan. Tästäpä saadaankin probleema... Minä en voi pitää tukalan hiostavaa tekonahkatakkiani päällä enää yli kahdenkympin lämpötilassa ja auringossa. En vain voi tai saatan pökertyä lämpöhalvauksen vuoksi. Mutta kiinalaiset eivät suostu ymmärtämään tätä! Jos riisun takin, ne nauraa mulle päin naamaa, niiden koiratkin nauraa mulle! Julmaa kiinalaiset, kovin julmaa.

Suomessa lähtisin näin kuumalla ilmalla ulos ilman muuta pelkässä lyhythihaisessa paidassa ja se olisi aivan normaalia, mutta täällä joudun miettimään pääni puhki miten pukeutua, ettei mulle naureta. Ihan totta! On syytä pukea aina vähintään toppi ja sen päälle jokin pusero, muuten olen aivan liian alipukeutunut. Lisäksi kannattaa melkein laittaa huivi ja se hiostava nahkarotsi, ellei sitten erityisesti halua olla huomion keskipisteenä. Sitten hikoillaan ja haudutaan siellä vaatteiden alla kuin höyrymakkara... Kunnes tulee niin tukalan kuuma, että on pakko alkaa vähentää vaatetta. Ja seuraavaksi kiinalaiset alkaa osoitella sinua ja hekottaa kovaan ääneen. Ne jopa huutavat kaverinsakin katsomaan hupsua ulkomaalaista, joka kulkee puolipukeissa keskellä kevättä! En uskalla edes ajatella, mitä tämä pukeutumisongelma on sitten kesällä, kun täällä on yli kolmekymmentä astetta lämmintä...

Ja koska halusin olla ilmeisesti vielä extranolo, ostin omasta mielestäni oikein tyylikkäät aurinkolasit. Eikös yleensä auringon paistaessa lyödä arskat silmille ja hengailla näin asianmukaisesti varustautuneena pihalla? Pistin lasit nenälle ja käppäilin tyytyväisenä kaupungilla. Kunnes tajusin, ettei kellään muulla ole aurinkolaseja... Ja riisuin vaivihkaa omani pois. Ilmeisesti Kiinassa ei vielä ole arskojen aika - ehkä kesällä sitten?

Kaiken tämän nöyryytyksen ohella mulla oli ihan hauskaakin, kävin nimittäin tämän miljoonakaupungin tiettävästi ainoassa H&M:ssä. Kaikki 10 miljoonaa chengdulaista shoppailee tuossa samaisessa putiikissa as far as I know ja sille on ihan järkeenkäypä selityskin: kauppa on Suomen hinnoissa. Suurimalla osalla kiinalaisista ei siis ole varaa ostaa vaatteitaan Hennesiltä. Tämän vuoksi kaupassa ei olekaan erityisemmin tungosta ja sitä viidakon meininkiä, joka yleensä kiinalaisissa kaupoissa vallitsee - me likey! Sain tepastella ihan kaikessa rauhassa ilman että minua tönittiin ja tyrkittiin ja ilman että kukaan repii vaatteita käsistäni. Kokojakin löytyy ihan huoletta, sillä kiinalaiset ovat tietysti tyhjentäneet hyllyt vain XS:stä ja S:sästä - sehän ei mua haittaa, vaan poimin rauhassa ne M-koot sieltä. Sanoisinko, että yksi miellyttävimmistä shoppailukokemuksistani Kiinassa. :)

Ajellessani kotiinpäin taksilla huomasin yhtäkkiä että kyllä sieltä vaan joku tulee fillarilla vastaan ja sillä on kuin onkin aurinkolasit päässään! Aloin jo kiireen vilkkaan kaivaa laukkuun piilottamiani uusia arskoja, kunnes se tummalasinen mies pääsi kohdallemme.... se olikin vaan toinen valkoihoinen. No niinpä tietysti.

Edit. Nyt mulla on oikeasti syytä kehuskella löydöilläni! Olen ollut täällä melkein pari kuukautta ja etsinyt lähes jokaisena päivänä kasvisrasvasekoitetta tai ruokakermaa, mitä tahansa maitotuotetta jota voisi käyttää ruoanlaitossa....ja tänään se löytyi! Siihen tarvittiin 7 supermarkettia ja lukuisia hyllyjen kiertelyitä, mutta tänään edessäni tönötti pikkuruinen purkki kevytruokakermaa. Kyllä. Teki mieli pussata sitä purkkia ja kaappasin sen äkkiä koriini, ennen kuin kiinalaiset ehtivät väliin! Ja samalla löysin jotain muutakin: suolaisia popkorneja. Jep, ne ovat ainakin Chengdussa suhteellisen harvinaisia. Poppareita kyllä löytyy niin valmiina kuin mikropussissakin, mutta ne ovat aina makeita - mauissa mm. mansikka, mustikka, appelsiini... Mutta nyt silmiini osui ihan tavis suolaversio. Ja koska kärsin tänään armottoman migreenin, saan tietysti luvan syödä ne! Adios.

3 kommenttia

Huonosti käyttäytymisen taito

Lähettänyt Josca , torstai 7. huhtikuuta 2011 17.13

Kävin taas kaupungilla käyttäytymässä huonosti. On niin kovin vaikea oppia olemaan kiinalainen, vaikka edistystä tapahtuukin päivittäin. Oli nimittäin pakko pysähtyä haukkaamaan vähän hiukopalaa ennen kauppaan astumista, kun ei koskaan tiedä moneksiko tunniksi sinne jämähtää. Mutustelin ruokani ja sitten kohtasin taas saman haasteen: viedäkö vai eikö viedä roskat pois? Olen pahoillani kiinalaiset, mutta minä todellakin olen suomalainen ja meillä on epäkohteliasta jättää tarjotin kaikkineen ketsuppeineen ja salaatinpaloineen pöytään. Täällä se nimenomaan pitäisi jättää pöytään, sillä sitä varten on työntekijät, jotka kippaavat roskat pois. Muuten ne mulkoilevat vihaisesti ja miettivät, että mitä hemmettiä nuo ulkomaalaiset yrittävät tehdä heidän työnsä...

Nousin pöydästä ja tunsin suurta halua napata äkkiä tarjotin mukaani ja viedä se itse pois, mutta vastustin kiusausta ja sain kuin sainkin jätettyä koko roskakasan siihen pöydälle. Hah, minähän alan oppia! Minua kyllä hävetti mielessäni ja niinpä hipsin äkkiä paikalta vilkuillen ympärilleni... Minä mietin, että voi kauhistus kun nyt kehtasin tehdä noin ja kiinalaiset miettivät, että mikä kumma noita laowaita oikein riivaa. :D

Seuraavaksi menin törttöilemään markettiin. Kiinasta on kovin vaikea löytää etsimäänsä, sillä lähes kaikki tekstit on kirjoitettu kiinalaisin merkein ja kaikki purkit ja purnukat erinäköisiä kuin meillä. Lisäksi täällä ei tunnu olevan mitään logiikkaa sen suhteen, missä kaupassa mitäkin myydään. Jos tarvitsen esimerkiksi kirjekuoria, minulla ei ole hajuakaan mistä niitä etsiä. Olen ihan oikeasti yrittänyt löytää niitä koko aikani täällä ja tähän mennessä laihoin tuloksin. Ja kyllä, olen käynyt katsomassa myös postista. Joskus on hankalaa, kun jotakin tarvitsee kipeästi, mutta sitä ei voi mennä hakemaan tuosta noin vaan. Sen vuoksi me ollaankin aina niin innoissaan, jos teemme löytöjä. Ihmislapsi voi olla onnellinen hyvin pienestä: eräänä iltana kehaisin tyytyväisenä Juhalle, että "löysin muuten vanulappuja!". Jos näinkin pienen asian etsiminen on työn takana, siitä voi vähän päätellä sitä löytämisen sietämätöntä vaikeutta. :)

Niin joo, olin päässyt jo markettiin sisälle mokailemaan. Tällä kertaa mulla oli mielessäni pieni heiveröinen toive, josko löytäisin jostakin länsimaista ripsiväriä (kiinalainen laatu kun on mitä on) ja menin kosmetiikkaosastolle hyörimään. Löytämisen vaikeuden lisäksi kiinalaisessa kaupassa on toinenkin ongelma - you never know mihin ne tuotteet pitää maksaa. Täällä on helposti yhden ison marketin sisällä pari erillistä kauppaa, esimerkiksi kosmetiikkakauppa, jonka tuotteet maksetaan omalle kassalle - siinä on taas länkkäri hukassa! Varsinkin, kun kukaan ei ymmärrä meitä ja sitä, miksi me pyöritään siellä pöljän näköisinä joku saippuapurkki kädessä. :D

Jotenkin ihmeellisesti minä tänään kuitenkin löysin yhden hyvän ripsarin ja aloin sen jälkeen viittoa vimmatusti, että mihin tämä maksetaan. Kiinalainen myyjä posmitti kiinaa kamalaa vauhtia ja osoitteli jokaiseen ilmansuuntaan ja minä vaan seisoin kuin tomppeli siinä paikallani. Lopulta myyjä luovutti, tuhahti dramaattisesti ja lähti kiikuttamaan pönttöä ulkomaalaista kohti kosmetiikkakassaa... Ja aivan kuin kiinalaiset olisivat epäilleet minun jonottamistaitojani, sillä ne asettelivat minut varmuudeksi seisomaan oikeaan kohtaan ja tyrkkivät sitä mukaa eteenpäin, kun tilaa tuli. :D Ihan mukavaa, sillä en todellakaan vielä hallitse kiinalaista jonotuskulttuuria. Sain siis ripsarini, onpahan taas jotain kehuttavaa.

Täällä myydään muuten jonkin verran länsimaisia kosmetiikkamerkkejä, kuten Niveaa, Dovea yms. Olen vasta nyt alkanut löytää niitä tietyistä kaupoista. Ongelmana on vain useimmiten se, että kaikki kasvoille tarkotetut tökötit ovat valkaisevia. Jep! Löytyy Bright White, Clear White ja Super Whitening-rasvoja ja naamioita. Kiinalaiset suosittelevat näitä aineita usein minullekin ja en voi olla miettimättä, että mitäs siitä vielä tulisi jos tätä kalkkinaamaa valkaistaisiin lisää?? Erotun täällä porukasta jo nyt ihonvärilläni kuin jääkarhu Suomen metsässä! Samalla minusta on harmi, että kiinalaisetkin tytöt uskotellaan luulemaan, että heidän tulisi olla valkoisia....olen tiennyt, että mm. intialaiset naiset arvostavat yli kaiken valkoista ihoa ja pyrkivät saamaan sellaisen keinolla millä hyvänsä. Mutta että kiinalaisetkin? Harmillista.

6 kommenttia

Monta suuta teiltä löytyy, Mr. Wang?

Lähettänyt Josca , keskiviikko 6. huhtikuuta 2011 20.02

Chengdussa on varmaankin meneillään jokin virallinen puiden siirtoaika, sillä olen nyt parin päivän aikana nähnyt monta puukuljetusta. Ja ei, nyt ei puhuta mistään tukkirekoista - vaan fillareista! Kun näin eilen ensimmäisen papparaisen polkemassa ikivanhaa fillaria mukanaan peräkärry täynnä puita, olin kieltämättä taas kerran vähän ihmeissäni...mitä ihmettä tämä nyt on, rakkaat kiinalaiset?? Sitten näitä puulasteja alkoi näkyä siellä täällä. Niillä on pyörän takana kiinni pieni peräkärry, johon on lastattu ihan oikeita parimetrisiä puita. Niin ja ne puuthan kuljetetaan tietysti pystyssä, ei mitenkään nätisti pinossa! Ei mitään aavistusta, mihin ne ovat niitä kuljettamassa, miksi juuri nyt ja miksi ihmeessä pyörällä. Kiinalaiset. :)

Täällä näkee melko usein - tai no pikemminkin päivittäin - jotain hullunkurista ja tuntuu, että on jo tottunut lähes kaikkeen. Kyllä me edelleenkin hämmästellään omituisia asioita, mutta ei ne enää suuremmin minun arkista tallustustani keskeytä. Esimerkiksi tänään, kun kipittelin koulusta kotiin, joku nainen kantoi paljain käsin kanaa ulos meidän talosta. Jep! Katsoin, että tipuparka on jo otettu hengiltä, mutta kyllä se vaan rääkäisi nokka pitkällään naisen viipottaessa minun ohi. Tulin sisälle ja totesin Juhalle, että nyt on varmaan kotikadun raflassa tuoretta Kung pao chickeniä! :D Ja hainkin hetkeä myöhemmin meille sapuskaa sieltä (okei, toivon etten syönyt tapaamaani kanaa). Siinä ruokaa odotellessani satuin vilkaisemaan, että mitäs se paikan omistaja puuhaa.... No sehän nosti kattilasta valtavan, höyryävän sian kärsän ja ryhtyi pilkkomaan sitä sellaisella kokkiveitsellä, josta olisi Master Chefkin kateellinen. :o

Chengdussa alkaa olla jääkausi takana ja tänään saatiinkin taivaan täydeltä aurinkoa. Ihmettelin, että miten tämä auringonvalo käy nyt yhtäkkiä silmiin kuin valtava halogeenilamppu ja tajuttiin, että mehän on kävelty täällä kuukausikaupalla "pimeässä" (koska taivas on AINA pilvessä) ja tämä yllättävä valoilmiö on liikaa meidän tottumattomille verkkokalvoille! Mutta ei sieltä vieläkään sitä sinistä taivasta näkynyt ja tämä suuri häikäisevä auringonvalokin tuli pilviverhon takaa - mahtaa olla hassua aikanaan astella Suomen kirkkaan taivaan alle. :) Kiinalaiset taas varmaan sokaistuisivat meillä, kun ovat tottuneet tähän ainaiseen pilviverhoon.

Opin muuten taas koulussa palan kiinalaista keskutelutaitoa: täällä ei tiedustella perheen ihmisten lukumäärää, vaan kysytään, että kuinkas monta suuta teiltä löytyy. En ihmettele tätä laisinkaan - nehän tietysti laskee jo mielessään, kuinka paljon ruokaa tarvitaan. Jaa että viisi suuta, no laitetaan kuutio riisiä ja pari kolme kanaa ja se naapurin possu pataan...

Hej så länge vaan! Palaillaan seuraavaksi sitten, kun mulla oikeasti asiaa.

0 kommenttia

China survival guide

Lähettänyt Josca , tiistai 5. huhtikuuta 2011 17.20

Jossain vaiheessa alun jälkeen sitä lakkaa ajattelemasta, että "hei minähän asun ulkomailla!". Sitten se palaa taas yhtäkkiä mieleen. Koin tämän ahaa-elämyksen uudelleen viikko sitten ja kysyin yhtäkkiä Juhalta onko hän tullut ajatelleeksi, että me asutaan muuten Kiinassa. Eipä ollut tullut, enkä minäkään, kunnes se pamahti mieleeni kuin kiinalainen nurkan takaa. Minähän totta tosiaan asun Kiinassa! Kiina oli minulle ennen se kaukainen ja valtaisa maa jossakin jumalan selän takana ja kokemukseni kiinalaisesta kulttuurista rajottui pariin kiinalaiseen ravintolaan Suomessa - enpä olisi oikeastaan pahemmin pihalla voinut olla. Suomen kiinalaisissa ravintoloissa kun ei oikeastaan ole mitään edes etäisesti kiinalaista muistuttavaa. :)

Olen miettinyt pienen pääni puhki, mutten ole onnistunut keksimään mitään yhteistä suomalaisuuden ja kiinalaisuuden välillä. Ihan totta, nämä kaksi kulttuuria ovat kuin yö ja päivä... Suomalaisen mielestä kiinalaiset tekevät kaiken ihan väärinpäin ja hassusti - kiinalaisten mielestä me taas toimitaan jatkuvasti aivan järjenvastaisesti. Olen täällä monesti ihan pihalla, enkä tiedä miten toimia. Silloin mietin, miten asia hoidettaisiin meillä kotimaassa ja toimin sitten vain päinvastaisella tavalla - se on kuitenkin lähempänä oikeaa Kiinassa. :)

Meidän silmissämme kiinalaiset käyttäytyvät kuin pienet elukat (pahoittelen tätä rumaa sanaa, en vain keksinyt kuvaavampaa) ja mölyävät. Heidän silmissään suomalaiset ovat pelottavan hiljaista kansaa, sosiaalisesti rajoittuneita ja erittäin huonotapaisia, kerrassaan possuja. Kyllä. Me ei osata käyttäytyä, ei sitten millään! Me kiittelemme, väistelemme, annamme tilaa, syömme suu kiinni ja välttelemme yksityisasioista puhumista. Me jopa kannamme omat roskamme ulos, teemme itse ruokaa ja viemme Mäkkärissä tarjottimen pois. Hulluja nuo suomalaiset!

Kiinassa ei tarvitse kiitellä kaveria, sehän on ihan liian virallista. Ei pidä antaa tilaa toiselle, sillä on tärkeää huolehtia itsestään ja omasta etenemisestään ensin. Omia asioitaan ei pitäisi hoitaa itse, sillä miten sitten työllistetään köyhät ihmiset? Ja mikään ei ole kohteliaampaa kiinalaisella illallisella, kuin mäiskytellä ja maiskutella ruokaa suu auki ja ryystää nuudeleita suoraan kupin reunasta! Kunnon äänekäs maiskutus on täällä sama kuin kehuisi ruokaa vuolaasti. Oikeasti. Se on erittäin hyvätapaista käytöstä. :) Kuten myös se, että kutsuu toista lihavaksi. Se on kohteliasta, sillä jos joku on päässyt lihavaksi, on hänellä kevyt työ ja rahaa syödä hyvin - ei tarvitse raataa fyysisesti eikä nähdä nälkää. Suomessa ei kannata kertoa naapurin toimitusjohtajalle, että onpas teillä jatkanut hienosti kasvua tuo elintasomaha.

Valtavien kulttuurierojen lisäksi Kiina on sanalla sanoen valtava maa. Siis aivan järjettömän valtava, niin valtava ettei sitä usein pieni pohjoismainen ihminen ymmärrä. Pinta-alaltaan tämä valtio on maailman neljänneksi suurin, mutta ihmisiä täällä on eniten. Kiinassa asuu käsittämättömät 1 330 141 295 ihmistä. Siis yksi pilkku kolme MILJARDIA. Miettikääs sitä! Pääkaupungissa Pekingissä asuu 17 miljoonaa ihmistä, mutta se on vain n. prosentti kiinalaisista. Pekingistä löytyy jo pelkästään 70 000 taksikuskia! Shanghaissa asuu melkein 20 miljoonaa ihmistä. Kiinan mittakaavassa koko Suomi on surkea pikkukaupunki vaivaisella 5 miljoonalla ihmisellä. Nämä eivät voi käsittää, kun kerron että synnyinpaikkakunnallani asuu n. viisi tuhatta ihmistä... Kiina on ateistinen maa, vaikka täältä löytyy 100 miljoonaa uskonnollista ihmistä - eihän se ole vielä mitään. Kristittyjäkin löytyy hyvin pieni porukka, n. 40 miljoonaa. Kiinalla on tietysti maailman suurin armeija, 2,8 miljoonaa sotilasta.

Ja kiinan kieli, se on yksi maailman vaikeimmista. Nyt ollaan maassa, jonka kieltä kirjoitetaan viivoista koostuvilla merkeillä - siinä on länsimaiset tosi hukassa. Nyt ollaan maassa, jossa syödään puutikuilla. Nyt ollaan maassa, jossa vessa on pelkkä reikä lattiassa! Thank god meidän kylppäristä löytyy ihan tuiki tavallinen vessanpönttö...olen muutaman kerran testannut täällä julkista vessaa ja sanoisinko, että taiteilu kyykyssä reiän päällä ei ole ihan minun juttu. Kiina on kerrassaan uskomaton. Ihan totta, uskokaa pois.

Tietoa kulttuurieroista minulle tarjosi tänäänkin Helsingin Sanomien Pekingin kirjeenvaihtaja Sami Sillanpää teoksellaan Kiina-ilmiöitä. Kannattaa ehdottomasti lukea kyseinen läpyskä, vaikka se ei varmasti ihan niin hauska ole jos ei ole asunut tai asu Kiinassa. Luin sen ensimmäisen kerran yli vuosi sitten, kauan ennen Kiinaa, mutta nauroin ja ihmettelin jo silloin. Luin sen uudelleen äskettäin - ja olin kuolla nauruun. Sillanpää on tehnyt täsmälleen samoja huomioita, kuin minäkin ja kirjoittaa niistä kaiken lisäksi ihan hillittömän hyvin. Ja kaikki pointsit kaverille - hän on asunut Kiinassa vuodesta 2003... En olisi itse selvinnyt järjissäni kaikkia noita vuosia tässä maassa. :)

0 kommenttia

"NorrRrmi paiva!"

Lähettänyt Josca , maanantai 4. huhtikuuta 2011 16.37

Unohdin kertoa eilen yhden viikonlopun hauskimmista jutuista. Kiinalaiset ovat opettaneet meille paljon, mutta jotain ovat hekin oppineet - nimittäin pikkuisen suomea. Kyllä! Suomen kieli on kuulemma kovin kovin hankalaa ja voin hyvin kuvitella, että se onkin. Mutta silti nämä suomalaiset insinöörit ovat onnistuneet opettamaan kiinalaisille tovereilleen palan suomea ja tämähän piti todistaa minulle pubissa. En tiennyt mitä sanoa, kun kuulin Juhan kysyvän kiinalaisilta selvällä suomella "Millanen päivä sulla on huomenna?"....enkä varsinkaan tiennyt mitä sanoa tai tehdä, kun kiinalaiset kajauttivat innoissaan vastauksen "NorrrRRrmi paiva!". :D :D

Voin kertoa, että siinä voi hyvinkin tikahtua nauruun, kun kuulee kiinalaisten osaavan Kummeli-vitsejä. En olisi kenties itse aloittanut suomen opetusta juuri tällä jutulla, mutta tämä on ainakin ihan huippuhauska veto, josta saadaan varmasti paljon hupia. Tuo ärrän lausuminen ei ihan vielä onnistu kiinalaisilta ilman kunnon sorautusta, mutta se on työn alla. Toiset kunnon naurut sain, kun kiinalaiset yhtäkkiä kohottivat lasejaan ja sanoivat tohkeissaan "hooligan, hooligan!". Tuota....mitäh? Onko täällä jossain huligaani?! Sitten minulle tulkattiin, että ystävämme vain yrittivät juuri kertoa että nyt juodaan lasit tyhjiksi eli "hölkyn kölkyn!". Jaaa, no niin tietysti! Miksen heti tajunnut! :D Ilmeisesti tuo öiden ja yiden määrä on ylivomainen, mutta sitäkin ehtii onneksi harjoitella. Sitä ennen baareissa huudellaan vaan näitä mysteerisiä huligaaneja. ;)

Kiinalaisilla lapsilla on sen sijaan tapana huudella meille, kuten myös kaikille näille omituisille valkoisille ihmisotuksille, joita täällä silloin tällöin näkyy. Kerran näin meidän kadulla kävelevän valkoisen perheen, jolloin tien toisella puolella olevat kiinalaislapset alkoivat innoissaan hihkua ja osoitella "laowai!". Se on kiinaa ja tarkoittaa ulkomaalaista, eikä aina ihan sanan kauneimmassa merkityksessä. Vähän sama asia on, kun suomalainen lapsi näkee ensimmäistä kertaa mustan ihmisen ja kiljuu innoissaan äidille, että "kato, tuolla menee ne*keri!". Sunnuntaina kun käveltiin keskustassa moni kiinalaislapsi koki tämän suuren hämmennyksen nähdessään meidät ja kiinalaiset vieraat kysyivät meiltä, tiedämmekö mitä laowai tarkoittaa.

No juuh, se kun taisi olla ensimmäisiä sanoja kiinaa, jonka opin. Sitä kuulee niin usein. En ole nimittäin varma ovatko kaikki aikuisetkaan täällä nähneet ikinä valkoista ihmistä, niin kummissaan ne usein ovat. Ja koska kiinalaisilta puuttuu suurin osa länsimaisista käytöstavoista, nämä osoittevat ja huutelevat tohkeissaan laowaita. :) On aivan normaalia, että kadulla joku pysähtyy eteeni, osoittaa minua ja nauraa räkänaurua. Olen pohtinut nauraako ne sille, että olen valkoinen? Vai sille, että olen isompi kuin kiinalaiset? Vai sille, että olen kerrassaan huvittavan ja omituisen näköinen? Sain selityksen kiinalaisvieraaltamme: kyse on kuulemma hiuksistani. Tarkemmin sanottuna siitä, että ne ovat kirkkaanpunaiset. Hän oli oikein kuullut jonkun ihmettelevän ääneen tukkaani - on se kumma! Ei tämä oikeastaan enää häiritse, tuijotukseen ja nauruun tottuu. Joskus on vain hankala tietää roikkuuko multa oikeasti vaikka salaattia suupielestä ja nauraako ne sille vain muuten vain. :)

Me löydettiin tänään yhdestä meille uudesta supermarketista jotain mullistavaa: kanajauhelihaa! Kyllä, olen itsekin vielä hämmentynyt tästä löydöstä. Nämähän syövät kanan vaikka elävänä sulkineen päivineen, joten täällä ei ole mitään tarvetta myydä kanaa jauhetussa muodossa, mutta onneksi sitä löytyi japanilaisen kauppakeskuksen marketista. Minä nimittäin tykkään siitä. Illalla syyään siis almost tuttua ruokaa!

0 kommenttia

"I want fried rice, don´t they have fried rice?"

Lähettänyt Josca , sunnuntai 3. huhtikuuta 2011 19.29

Voi hyvät hyssykät, miten paljon olen saanut parissa päivässä hupia meidän kiinalaisista vieraista! Kyllä me naurettiin myös niiden kanssa, mutta kaikella rakkaudella myös niille. :D Eilen illalla pari kiinalaista ja yksi suomalainen Juhan työkaveri tulivat tuolta Kiinan mittakaavassa pikkuisesta (vain vajaat 4 miljoonaa asukasta!) naapurikaupungista tutustumaan Chengduun ja viettämään aikaa meidän kanssa. Päätimme pitää kerrankin länsimaisen illan ja veimme vieraat syömään kaupungin parhaaseen länkkäriravintolaan, Peter´s Tex-Mexiin. Kuinka hauskaa voi olla, kun kiinalaiset tutustuvat meidän ruokailutapoihin? Erittäin hauskaa. :D

Koska nämä heput ovat Juhan hyviä kavereita ja nauravat ihan vapaasti meille, niin mekin kehdattiin pitää vähän hupia kiinalaisten kustannuksella. Kohtasimmekin ravintolassa pian ensimmäisen ongelman: toinen kiinalaisista ei ole tottunut länsimaiseen ruokaan. Hän selasi menua otsa kurtussa ja totesi surkeana "I want fried rice". Ei mitään perikiinalaista paistettua riisiä, me ollaan nyt syömässä texmexiä! Pienellä avustuksella saatiin valittua molemmille paikallisille sopivan kuuloinen sapuska ja seuraavaksi päästiinkin ihmettelemään tätä länkkärien tapaa tilata jokaiselle yksi oma ruoka-annos. Miksi ihmeessä kaikille pitää tulla oma ruoka, eikö kaikkea voisi jakaa ja ryövätä ruokaa toisten lautasilta niinkuin yleensäkin?? Ei, me ei olla nyt kiinalaisella illallisella. :D

Kiinalaiset ovat vietävän eteviä ja nopeita syömään puikkojen kanssa, mutta eilen tarjolla oli tietysti haarukka ja veitsi. Nyt taidan tietää, miksi kiinalaiset kysyvät hyvin pikaisesti tarvitsenko normaalit ruokailuvälineet, vaikka syön omasta mielestäni hienosti puikoilla - nämä meidän arvon vieraat kun näyttivät kerrassaan hassuilta pilkkoessaan pihvin ensin pieniin paloihin ja napsiessaan niitä kömpelösti haarukalla. :D Taisin itse tehdä niin viimeksi lapsena... Me suomalaiset oltiin kerrankin ensimmäisenä valmiita ja odoteltiin kiinalaisia. Pian pöydän päästä kuului "what is this?" ja huomasin toisen paikallisen työntäneen haarukan leivän läpi ja pyörittelevän tätä komeutta sen näköisenä, ettei hänellä ole hajuakaan miten syödä se! Olen tosin itsekin usein kiinalaisessa ravintolassa aivan pihalla siitä, miten jokin tietty ruoka pitäisi syödä. :)

Illalla veimme vieraat meidän läheltä löytyneeseen pubiin, jonka omistaa brittiläis-kiinalainen pariskunta. Kiinalaisten käsitys baarista, etenkin pienemmistä pubeista on vähän erilainen kuin meillä länsimaissa...siellä pelataan lähinnä paikallista korttipeliä mahjongia miesten kesken ja otetaan ehkä yksi kalja. Tämä eilinen pubi oli kuitenkin enemmän minun mieleeni, sillä musiikki oli rauhallista ja mukavaa ja paikka siisti ja viihtyisä, eikä missään näkynyt mölyäviä kiinalaisia. :) Toinen meidän kiinalaisvieraista tosin totesikin pubin nähdessään "oh shit, there´s foreigners!". :D Me suomalaisethan olisi viihdytty pubissa vaikka koko yö, mutta kiinalaiset lukivat aikakauslehtiä ja saivat juotua vain yhdet oluet sillä välin ku me kuusi, joten päätettiin vaihtaa paikkaa.

Kyllä kiinalaisetkin osaa.
Ja missäs nämä paikalliset viihtyisivät paremmin, kuin täpötäydessä ja tukalan meluisassa yökerhossa! Kyllä, tsekattiin paikallinen Babi Club ja yllätyin todella - kyllä kiinalaisnuoretkin osaavat vetää lärvit ja tanssia pöydillä. Saatiin meidänkin vieraat syttymään eloon. :D Hauskaa kiinalaisessa yökerhossa on se, että jokainen seurue saa oman pöydän ja tarjoilijan, joka huolehtii koko illan meidän juomatarjoilusta niin ettei meidän tarvitse liikkua senttiäkään. Näppärää! Paikalla oli esiintymässä jokin kiinalainen poppikundi ja musiikki oli varmuudeksi niin kovalla, ettei toisen puhetta kuullut. Kenties täällä tarvitaan enemmän volyymia, kun kiinalaiset meluavat niin paljon jo selvinpäinkin. ;) Nälän iskiessä pöytään ei kanneta mitään suolapähkinöitä, vaan valtaisa hedelmätarjotin. Ja kyllä, siellä oli tomaatteja seassa.

Kiinan matkaajat.
Tänään mentiin sitten vuorostaan syömään kiinalaiseen tyyliin. Tilaaminen kestää helposti sen puoli tuntia, kun kiinalaiset pohtivat mitä haluavat syödä ja tuleeko ruokalajeja riittävästi ja sopivatko maut yhteen ja ja ja... Ruokaa aletaan kantaa pöytään sitä mukaa, kun se valmistuu ja mitään järjestystä ei ole alku-, pää- tai jälkiruoan kanssa. Ja kaikki iskevät tietysti saman lautasen kimppuun. Täällä on ilmeisesti todella tärkeää, että ruokaa riittää, sillä nämä tilasivat sitä mukaa uusia ruokalajeja kuin lautaset tyhjentyivät. Jos kaikki ruoka tulee syötyä, on sitä ollut selvästikin liian vähän...joten ei muuta kuin 6-7 sapuskaa pöytään. Kiinassa ei nälkä pääse yllättämään. :) Senpä vuoksi meidän pitää myös välillä kieltää kiinalaisia tilaamasta ruokaa. Kyllä. Mentiin melko pian lounaan jälkeen hakemaan paikallisesta pikaruokapaikasta limpparia ja kahvia kaupungille mukaan. Toinen kiinalaisista kerkesi jo vilkuilemaan ruokalistaa sen näköisenä, että taas voisi haukata vähän hiukopalaa, jolloin Juha komensi tiukasti "no food - just drinks!". :D

Lounaan jälkeen käytiin sightseeingillä keskustassa ja vähän samantapaisella kadulla, kuin aiemmin esittelin tässä blogissa. Kotona näytin vielä kissojeni kuvia toiselle kiinalaiselle - hän kun haluaisi kissan, mutta ei voi ottaa. Why? Se on kuulemma vain homojen hommaa täällä. Kyllä, olen eri mieltä mutta no can do kuulemma.

Viikonlopun paras anti oli kaikesta kivasta huolimatta tämä....

Apina löysi apinan.

Yökerhon ulkopuolella minun syliini työnnettiin yhtäkkiä pikkuinen apina! Ja aivan oikealle henkilölle se annettiinkin, sillä pieni kippurahäntä painautui tiukasti syliini tämän ensimmäisen kuvan jälkeen. Minä rakastan kaikkea pientä, karvaista ja tuhisevaa. <3 Toki tästä karvavauvan sylittelystä piti maksaa apinan omistajalle... Kiinalaiset ovat nimittäin todella yritteliäitä ja kekseliäitä, kun tulee rahan ansaitseminen kyseeseen. Toivon, että tätä suloista apinaa kohdellaan hyvin ja että sillä on jokin työaikalaki suojana. Ja paljon banaaneja palkkana. :)

2 kommenttia

Kiina-ilmiöitä

Lähettänyt Josca , perjantai 1. huhtikuuta 2011 12.13

Nyt olemme syvällisten kysymysten äärellä, rakkaat lukijat. Olen joutunut viime aikoina kyseenalaistamaan osaamiseni biologiassa. Olen jopa joutunut pohtimaan voiko olla mahdollista, että minulta on mennyt ala-asteen biologiassa jotain pahasti ohi. Mutta ei, tarkistin tietoni vielä Wikipediasta. Tomaatti nimittäin on todellakin kasvi ja kirsikkatomaatti tämän isomman kaverin serkku - mutta yhtälailla kasvi. Kiinassa näin ei ole. Ehei, täällä tomaatti on hedelmä. :) Etenkin pieni ja soma kirsikkatomaatti.

Tämä suuri pohdinta sai alkunsa, kun aloin ostaa kiinalaisesta supermarketista valmiita hedelmäsalaatteja. Ne ovat ihania sekoituksia kaikkine vesimeloneineen ja kiiweineen, ja hintaa tuollaiselle välipalalle jää n. 50 senttiä. Mutta yksi ongelma näissä hedelmäsalaateissa on... sinne on nimittäin tungettu tomaatteja. Keltaisia, punaisia, pikkuruisia kirsikkatomaatteja. Olen ollut hämilläni - tomaattihan laitetaan vihersalaattiin! Tämä mieltäni askarruttanut kysymys huipentui sitten eilen finaaliinsa. Sillä kyllähän nyt tomaatti vielä hedelmäsalaatissa menettelee, en vain ole tottunut sellaiseen...

Mutta eilen minä ostin pullan. Olen himoinnut kiinalaisia pullia kaupoissa ja kauan ja kuolannut pullarivistöjen edessä. Nyt vihdoin koin itseni riittävän kiinalaiseksi ja ostin paikallisen hedelmäpullan. No arvaatte varmaan, miksi se punainen pieni pallero pullan päällä lopulta paljastui?? Mussuttelin kotona onnellisena leivostani ja päällä olevat kiiwit ja ananakset upposivat hyvin...ja kun viimein haukkasin sitä kirsikaksi luulemaani tomaattia, en voinut kuin nauraa! Kyllä, alan vahvasti uskoa, että Kiinassa tomaatti ON hedelmä. :)

Minulle on myös selvinnyt eräs toinen mysteeri. Kerroin joskus aiemmin tässä blogissa, kuinka me ostettiin vahingossa kioskista kuumaa appelsiinimehua. Silloin oli suomalaisten mielestä lämmin päivä, sillä aurinko paistoi ja lämpötila lähenteli kahtakymppiä. Melkein kesä siis! Ja silti kiinalaiset myivät meille tulikuumaa mehua... Sangen erikoista. No eilisellä kampaajareissulla minulle tarjoiltiin taas juotavaa. Se on täällä tapana: missä oletkin niin eteesi kannetaan lasi täynnä juotavaa ja lasi täytetään sitä mukaa, kun hörpit siitä. Useimmiten tarjolla on teetä, esimerkiksi ravintoloissa. Kynsipaikassa taas tarjottiin mehua.

Mutta kampaamossa minulle tuotiin lasillinen vettä. Ja kun siemaisin juomaani, huomasin sen olevan keitettyä - vielä kumaa - vettä. Seassa kenties ripaus sitruunaa mausteena. Ryystin siinä lämmintä vettäni (vähän pöljän näköisenä kyllä) ollakseni kohtelias ja mietin, että mikä ihme näitä kiinalaisia vaivaa - ne kun tekevät kaiken ihan päinvastoin kun me! Ryhdyin selvittelemään asiaa ja huomasin, että kyseessähän on vain sichuanilainen (tämä meidän maakunta) tapa. Kiinalaisten ja etenkin sichuanilaisten mielestä vain hullut juovat talvella kylmää vettä! Ja me ulkomaalaiset. :D Täällä tarjoillaan kuulemma myös usein keitettyä olutta ja tarjoilija saattaa pahoitella, jos olut on ehtinyt hieman jäähtyä... Veden keittämiselle on sentään olemassa järkevä syy, sillä Kiinan hanavettä ei saa juoda ilman kiehautusta - mutta miksi olut pitää keittää??

Näin meillä. Tänään alkaa muuten pitkät vapaat! Ensi tiistai on Kiinassa jonkin sortin pyhä, joten nämä tekevät huomisen duunia ja pitävät sitten maanantain vapaata - eli ei koulua neljään päivään! Meille tulee myös viikonloppuna kerrankin vieraita, kun pari Juhan työkaveria saapuu Chengduun.

0 kommenttia
Tilaa: Blogitekstit (Atom)