Nǐ hǎo Chengdu!

Moikkamoi taas!

Kiina on jälleen näyttänyt parhaat puolensa jo muutamassa päivässä, enkä vaan voi lakata ihmettelemästä tätä meininkiä. Juuri kun ajattelee, että nyt olen ihan varmasti nähnyt kaiken mahdollisen, jostakin pyyhältää kiinalainen ja yllättää minut jälleen. Tämä on kyllä aina yhtä mieletön paikka ja siitäkös minä pidän!

Asustelemme taas aina puolisen viikkoa kotona Chengdussa ja Juhan töiden takia puolisen viikkoa pikkukaupunki Deyangissa meidän kakkoskodissa. Tai no minun koti tämä ei ole koskaan ollut, lähinnä sellainen väliaikainen sijoituspaikka. Osa teistä muistanee Deyangin, sen pikkuruisen kärpäsenkakan Kiinan kartalla? Kaupungin, jossa monikaan ei ole eläessään edes nähnyt länsimaalaisia; kaupungin, jossa ei juuri tästä syystä ole oikein mitään länsimaalaisille ja ennen kaikkea kaupungin, jossa asuu kuitenkin enemmän kiinalaisia kuin Suomessa suomalaisia. Deyangin viehätys piileekin juuri siinä, että täällä voi ihan oikeasti nähdä ihan mitä tahansa - siitä pitää vain osata repiä huvitusta itselleen. :D

Siinä kiinalainen hitsausmaski in action!

Täällä herää aamuisin siihen, kun jonkun naapurin parvekkeella kiekuu kukko. Joo-o, parvekkeella. Mikäs sen parempi kukonkasvatuspaikka! Matkalla tänne ohitsemme rymisteli muuan kiinalaispariskunta lava-autolla, mutta se naisosapuoli ei suinkaan matkustanut auton sisällä vaan siellä lavalla. Siinä se istui ja hytkyi tien pomppujen mukaan, ilmeisesti täysin huolettomana mahdollisen loukkaantumisen suhteen. Kiinan liikenteessä kun sattuukin niin kovin vähän kolareita... Mutta maassa maan tavalla, I guess. :) Kauppareissulla nähtiin paikallinen taidonnäyte työturvallisuudesta, kun kiinnitimme huomiota erikoiseen naamioheppuun. Siinä hetken tutkailtuamme tajusimme, että kaverilla on kasvojen edessä aaltopahvin palanen ja mustat aurinkolasit tuikattuna pahviin leikattuihin silmänreikiin. Ihan selkeä hitsausmaskihan se siinä! Joku sanoi joskus, että kiinalaiset ovat hyvin käytännöllisiä ja kekseliäitä. No, tuon hitsausmaskin jälkeen ymmärrän paremmin. :)

Noniin, sitten siihen itse aiheeseen! Meille kävi sellainen tuuri, että Juha onnistui saamaan kutsun kiinalaisen työkaverinsa kotiin syömään. Se on kuulkaa tärkeä juttu, jos kiinalainen kutsuu omaan lapsuudenkotiinsa dinnerille ja silloin sinne on myös mentävä. Erityisen tärkeä tämä juttu taisi olla myös kutsujalle, tai pikemminkin hänen perheelleen, sillä mukana olisi jopa kolme länkkäriä. Niin me sitten eilen illalla lähdettiin pöristelemään kolmen suomalaisen ja kolmen paikallisen kera kohti Deyangin syrjäseutua. Minä nautin aina suuresti jo pelkistä automatkoista tuon sirkuksen kanssa. Miettikääpä kun firman autoon tungetaan sekaisin kasa kiinalaisia ja meitä vaitonaisia metsien asukkeja: yksikään kiinalainen ei tiedä minne me ollaan menossa tai miten me päästään sinne ei-minnekään ja meillä suomalaisilla on vielä vähemmän käsitystä koko asiasta. Sitten jokainen paikallinen huutaa päällekkäin (tai siis "keskustelee" kovaäänisesti), kunnes me kerrotaan että suomalaiset matkustaa yleensä melko hiljaa. Reaktio kuului kutakuinkin "oh, you are kidding me?". Päästiin jo melko pitkälle ja alkoi jopa näyttää siltä, että saavutaan jonkinlaiseen kylään, kunnes sitten takapenkiltä kuului tunnustus: ollaan eksyksissä. En yllättynyt, en sitten yhtään. :D

Illallispaikan koiranpentu. :)

Kun me sitten lopulta päästiin perille, meitä vastassa oli Juhan työkaverin lisäksi kasa erinäisiä eläimiä kissoista koiriin. Paikka oli kyllä tätä samaa kaupunkia, mutta hyvin kaukana täältä keskusta-alueelta ja vähän kuin jokin pikkuruinen kylä. Siellä oli ilmeisesti siivottu ja kokattu koko päivä vieraita varten. Minä en tuota siivoushommaa edes tajunnut, sillä suomalaisella ja kiinalaisella on hyvin poikkeava käsitys siisteydestä, mutta tarkemmin kun miettii niin varmasti oli käytetty luutaa ja vessaharjaa oikein urakalla. :) Paikalla oli kaikenmaailman sukulaisia ja kun sitä ruokaa sitten alettiin kantaa pöytään, niin sitä muuten tuli. Varmaan parikymmentä lautasellista ja vieläpä erilaisia lihoja, eli sitä parhainta tarjottavaa. Vessareissulla tosin kohtasin kauhuni, eli ruokani alkuperän: siellä oli sisällä possuja karsinassa. :D Ja tarkemmin kuunneltuna pihan nurkassa kotkotti kanoja omassa karsinassaan. Eihän siinä muu auttanut kun alkaa jyrsiä takuulla oman talon possua ja kanaa. En tiedä miten pystyn täällä tunkemaan suuhuni kananpalan, jossa on verisuonia, luita ja rustoja, mutta niin sitä vaan tekee. Minä kyllä yritän jyrsiä siististi lihan irti luista, sillä en osaa tehdä sitä kiinalaisittain haukkaamalla koko komeuden kitaan ja erottelemalla luut lihasta sitten suussa kielen ja hampaiden avulla. Se on jo liian vaativa kiinalaisuustaso! En tiedä monta vuotta vie saavuttaa se. Mutta piru vie olen kiitollinen perheelle, joka syötti meille ison osan lihoistaan! Unohtamatta tuoreita hedelmiä, joita tarjoiltiin. Tosin tämä lienee perikiinalainen tapa, jos oikein muistan.

Talon possuja. Sisällä.

Osa dinneristä. Ja talon possuista...

Jotenkin kummallisesti paikalle lappasi aina välillä lisää porukkaa, jotka kaikki olivat kuulemma illan emännän sukulaisia. En ihan usko, että tyypit "sattuivat" paikalle vahingossa, sillä tuolla alueella me valkoihoiset ollaan kuulemma kuin "superstars". Paras oli ikivanha patu, joka aina hipsi salaa pihanperälle kurkkimaan. :D Joku sukulainen toi mukanaan lapsen, joka sitten istutettiin kuvaan meidän kanssa. Ihan mukavaa tuo oli tuossa mittakaavassa, vaikka useimmiten kiusaannun liiasta huomiosta. Kun ajattelee sen niin, että se on iso juttu ihmisille, jotka eivät ole koskaan nähneet ulkomaalaista ja saavat näitä nyt omaan ruokapöytäänsä, se ei tunnu niin typerältä. Alunperin idea oli myös kävelyttää meitä kylän läpi vähän niinkuin esittelykierroksena, mutta siitä onneksi luovuttiin. Se olisi voinut olla jo liikaa. :D

Tuoretta tummaa riisiä talon pihalla.

Siinä illan tuoksinassa illan emäntä myös kysäisi Juhalta "What do you want to eat tomorrow? I can kill you a chicken!". Öööööh, ei kiitos.... Käytiin myös mielenkiintoinen keskustelu siihen mitä sukulaisiin tulee, kun paikalla hääri nuori mies, joka huolehti miesten (+ minun) viina- ja tupakkatarjoilusta. Toiset kiinalaiset sanoivat hänen olevan nuoren emäntämme isä, mutta kovin nuorelta heppu näytti siihen pestiin. Kun emännältä kysyttiin onko mies hänen isänsä, vastaus kuului kyllä. Ja sen jälkeen että "tai siis ei minun, tuo mies on tämän naisen syntymättömän lapsen isä". Ja nainen oli kuulemma käly. Eli voisi kuvitella, että kyseessä on emäntämme veli? Tosin yhden lapsen politiikan maassa harvalla on oikeaa veljeä. Kyseessä lienee siis joku sukulaismies, läheinen sellainen vaikkei ihan veli tai isä olisikaan.

Nyt mulle tuli tänne kaveriksi kiinalainen siivoojatäti, pitää korjata romuni pois tieltä ja toivoa, ettei tädillä ole kauheasti juttuja mulle, kun en ymmärrä sanaakaan. :) En ole muuten rikkonut vielä tällä reissulla yhtään vessanpönttöä! Alan kenties vihdoinkin oppia.