Nǐ hǎo Chengdu!

"Nämä tortillaletut ovat vanhentuneet pari kuukautta sitten, mutta saatte siitä hyvästä toisen paketin kaupanpäälle", totesi kiinalainen lähettipoika tuodessaan ruokatilaustamme. Seuraavaksi poika hymyili ihan tyytyväisenä ja kysyi "ok?". No sehän on erittäin ok ja verrattain reilu korvaus vanhentuneesta tuotteesta. :D Kiitosta vaan kovasti! Me tilattiin taas tiettyjä hankalasti Chengdusta löytyviä ruokatavaroita nettikaupan kautta. Palvelu toimii melko moitteettomasti ja ruoat ilmestyy kotiovelle sovitusti. Tosin silloin kerran viime kesänä minä olin kaikessa rauhassa suihkussa, kun lähettimies ilmestyi kolkuttelemaan ovea pari tuntia etuajassa ja säikähti pahan päiväisesti, kun minä pöllähdin ovelle kesken suihkun. Tämän hämmennyksen jälkeen selvisi, ettei tyypillä ollut mukana edes vaihtorahaa ja jouduttiin sumplimaan hinta tasarahaksi. Tällä kertaa nyt sitten kävi niin ikävästi, että meidän tilaamat tortillatarpeet olivat päässeet vanhentumaan jo heinäkuussa, mutta näppärät kiinalaiset olivat lyöneet kekseliäät päänsä yhteen ja päätyneet siihen tulokseen, että viedään niille kaksi yhden hinnalla. Näin täällä käydään kauppaa. :D

Kolme suosikkiani

Tämän tortillavälikohtauksen ohella olen ehtinyt nauttia lukuisia äärimmäisen herkullisia ruokia, muun muassa ehdotonta lempparisapuskaani kananmunaa ja tomaattia. Olen kuullut ihanaa kiinalaista maiskutusta ja mäiskytystä, joista tein kyllä ensimmäisen havainnoin jo lentokoneessa. Istuin nimittäin tulolennolla kiinalaisten keskellä ja saman tien, kun ruoka tarjoiltiin, ympäriltäni alkoi kuulua hienoinen maiskutus. En tiedä voitteko kuvitella kuinka typerän näköisenä hymyilin siinä itsekseni ja nautin joka puolelta kantautuvasta maiskutuksesta. :) On kyllä huutava vääryys, että meidät opetetaan Suomessa syömään suu kiinni.

Yksi hauska juttu liittyy minun juomisongelmaani. Mullahan on aika paha addiktio, mutta ei suinkaan alkoholiin. Ehei, minä vedän light-limsoja kuin sieni. Deyangissa ehdin aiheuttaa yleistä pahennusta, kun tyhjensin kolmessa päivässä lähikaupan kokis zero-varastot eikä lisää ehtinyt tulla ennen kuin palasimme jo Chengduun. Toivottavasti sinne olisi jo ensi viikoksi saatu uusi zero-lähetys.... Perjantaina marssin täällä Chengdussa lähikauppaan ja aloin tutkailla, mistä löytäisin ostoskorin kokisvarastolleni. Jo viime vuodelta tuttu kiinalainen myyjämies katseli vähän aikaa touhujani ja tuli sitten avuksi. Hän osoitteli innokkaasti kylmäkaappia ja sanoi "cola?". :D Luulin ettei me puhuta sanaakaan yhteistä kieltä, mutta mehän selvästi puhuttiin! Mitäpä muutakaan se punahiuksinen laowai voisi etsiä, kun sitä iänikuista kokis zeroa. :D Iihiihihihi, sain tuosta hupia pitkäksi aikaa. Mukava huomata, että minut ja yleisin ostokseni tunnetaan jo näillä huudeilla.

Minua on myös ehditty jo käyttää tuossa kotitalomme sisäpihalla opetusvälineenä, kun kiinalaiset pikkulapset näkivät tämän jääkarhun ja osoittelivat ihmeissään äideilleen (tai itse asiassa varmaan lastenhoitajille), että mikäs peeveli se tuommoinen otus on. Sitten äidit tai lastenhoitajat kertoivat kersalle, että laowaihan (ulkomaalainen) se siinä. Minun tehtäväkseni jäi vilkutella tenaville vaarattoman näköisenä, sillä harjoituksen ideana oli kuulemma osoittaa muksuille, että ulkomaalaiset eivät ole vaarallisia.... En ole ollenkaan paras vaihtoehto tuohon hommaan, mutta siinäpä hymyilin ja vilkuttelin kun pyydettiin. Ilo olla avuksi. :D

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa....

Eilen piipahdettiin pohjoisen markkinoilla, joka käsittää niin julmetun ison läänin kauppapaikkaa etten voi edes näillä pienillä suomalaisen aivoilla käsittää. Porukkaa on kuin pipoa, meteli on lähes sietämätön ja kuumuuten voisi pökertyä - mutta minä niin tykkään siitä paikasta! Siellä on sellainen kiinalainen meno, ettei samoihin sfääreihin oikein muualla täällä pääse. Ja sitä kauppatavaraa on sitten sen miljoonaa sorttia. Sieltä voi oikeasti ostaa ihan mitä tahansa, varmasti vaikka ihmisen. Mulla oli silmissä lähinnä kenkien kuvia, markkinoilta kun sattuu löytymään tuhansia kenkiä ihan naurettavaan hintaan. Löysinkin vaikka ja mitä, kunnes Juhalta alkoi palaa käämit ja myyjien kanssa tinkaaminen muuttui äärimmäisen rasittavaksi. Onneksi tässä nyt ei enää ihan helpolla joudu huijatuksi, mutta sitkeitä pirulaisia ne on kyllä yrittämään. Nooo, olen erittäin tyytyväinen ostettuani kolmet kengät n. kymmenellä eurolla sekä muuta tuiki tarpeellista tyttötavaraa. Ainiin, löydettiin eräästä taulukaupasta taulu, jossa oli selkeästi suomalainen maisema! :) Tutkiskelin kotona asiaa ja ilmeisesti kuva voisi olla Porvoosta? Sitä, miten se tänne on tauluksi päätynyt, en tiedä.

Johan oli markkinat

Pieni pala Suomea keskellä Kiinaa

Eilen polkaisin kiinalaisen spinningin, kun sellainen sattui alkamaan samoihin aikoihin kun paineltiin läheiseen kuntokeskukseen. Mikäs sen riemukkaampi kokemus taas kerran! :D Ohjeistahan minä en voinut ymmärtää tuon taivaallista, mutta sovelsin ihan oman mielen ja aiemmin opitun mukaan. Aikamoisia fillaroitsijoita nuo kiinalaiset vaikuttivat olevan. Ohjaaja oli todella pieni, mutta pelottavan energinen ja toivoin välillä ihan tosissaan, että siltä loppuisi virta... Siitä huolimatta haluaisin kyllä kokeilla kiinalaista spinningtuntia toisenkin kerran. Olin aiemmin vähän epäluuloinen, että miten minä nyt voin mennä kiinalaisten kanssa tunnille ja arvellut, että kaikki tuijottaisivat minua leuat lattiassa. Olin väärässä. Kaikki toivottivat minut tervetulleeksi ja auttoivat vähän liiankin innokkaasti fillarinsäädön kanssa. Nämä paikalliset osaavat olla myös erittäin ystävällisiä ja kilttejä. :)

Nonni, nyt on kuulemma ruoka-aika, adios!