Nǐ hǎo Chengdu!

No nyt olen varmastikin nähnyt ja kokenut kaikki mahdolliset eri reaktiot, joita aiheutan kiinalaisissa! Ehdottomasti paras sattui äsken, kun tallustin kotiin. Kiinalainen patu köpötteli minua vastaan ja nosti yhtäkkiä kohdallani päätään. Seuraavaksi se ihan nojasi taaksepäin nähdäkseen paremmin tämän kummajaisen ja nosti lakin päästään. Ja puhkesi laulamaan. Juu! Oli kuulkaa komea baritoniääni äijänkäppyrällä! Siinä se lauloi tovin kovaan ääneen ja minä en oikein tiennyt mitä tehdä, kun en nyt kesken esityksenkään viitsinyt pinkoa karkuun. Olen varma, että laulu meni suomeksi jotakuinkin näin: "Oiii mikä olet sinä omituinen otus? Miiistä tulet? Miiiksi olet noin valkea? Miksi siiilmäsi ovat noin suuret? Ja mahakin iso!". Pappa nimittäin taputteli vatsaansa laulun lopussa. Kuuntelin loppuun, nyökkäsin ja poistuin paikalta.

Tänään olen ehtinyt jo toimia ravintolakriitikkonakin. Istahdin tyytyväisenä lounaravintolan pöytään ja tilasin pöperöä pöytään, kunnes pian näkökenttäni laidalle ilmestyi kas kummaa kiinalainen. Ja se halusi istua pöytääni. Minä kerkesin jo miettiä, että mikähän juttu tämä nyt taas on, ennenkuin heppu esittäytyi ravintolan pomoksi ja tiedusteli, josko voisin auttaa häntä. No mikä jottei! Minun hommani oli silmäillä hänen laatimansa uusi ruokalista läpi ja kertoa länkkärin mielipiteeni annoksista ja hinnoista. En ole ollenkaan varma pätevyydestäni arvioida minkään sortin kuppilan menua, mutta heittelin ilmaan sellaisia puolifiksuja ajatuksia, joita hätäpäissäni mieleni sopukoista kaivoin. Hinnoista oli vaikea sanoa, sillä länkkäriaivopuoliskoni kertoi että ne ovat sangen edullisia - kun taas kiina-aivopuoliskoni kiljui, että törkeän kallista. Eli toisin sanoen suunnitellut hinnat ovat Kiinassa turhan kalliita lounasravintolaan, mutta meille ulkomaalaisille melko halpoja - jos vain unohdetaan Kiinan hintatason ajan kanssa aiheuttama pihistely. Anyway, mies oli iloinen mielipiteistäni ja sain lopulta sitä muruakin rinnan alle - loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Ja sitten vähän nillitystä. Kaikki happyfarmilaiset lopettaa siis lukemisen tähän!

Illalla meinasin nimittäin taas pahoittaa mieleni. Oli jo melkein raivotauti lähellä, mutta onnistuin hillitsemään itseni muistamalla, että tämä kaikki on ohi pian - halusin tai en. Ei kannata siis enää suivaantua. Ja vähän rauhoittavaa hyy-hengitystä (sitä voi käyttää synnytyksen ohella myös kiinalaisten kanssa) päälle. Kyseessä oli tietysti jokapäiväinen taksitaisto, mikäpä muukaan. Tuo sotatantere, jolla joudun riehumaan valitettavan usein. Minä pieni laowai odotin kiltisti vapaata autoa ja laskin jo (tai siis ne vain ohitti minut...) pari hätäisintä kinuskia edelleni. Kunnes sitten vähän matkan päähän pysähtyi taksi. Ja minä olin odottanu kuitenkin jo puoli tuntia, joten koin että tämä on nyt varmaankin minun kyytini.

Sitäpä en olisi arvannu, että samaan aikaan jostakin kilometrin päästä oli sinkaissut vauhtiin maantiekiitäjä aka kiinalainen, joka rynnisti paikalle kuin sotanorsu ja hyppäsi taksin takapenkille - VAIKKA minä olin jo kiinni etuoven kahvassa. Jumaliste! Minä olin jo toinen jalka perhana taksissa ja silti se matami vaan pomppasi autoon! Ai kerpele, että sapetti! Sanoin naiselle englanniksi, että anteeksi nyt vain mutta minä olin tässä ensin. Että nyt on minun vuoroni. Ja että autohan oli siinä minun vieressäni, en minä laukannut hullun lailla nappaamaan sitä. Voitte varmaan arvata kuinka paljon se mimmi minua kuunteli.? Paskan marjat, se löi oven kiinni ja alkoi neuvoa kuskia. Minä jäin siihen tien sivuun möllöttämään ja mulkaisin eukkoa murhaavimmalla ilmeelläni. Suoraan sanottuna teki mieli olla oikein ehta suomalainen ja veivata keskisormi pystyyn! Mutta en tehnyt mitään. Vedin pari hyyhenkäystä ja odotin seuraavan taksin.

Tämä on se asia, jota minä en voi Kiinassa ja kiinalaisissa käsittää. Mistä tämä ihan tolkuton itsekkyys juontaa juurensa? Siitäkö, että jokainen pikkupiltti on perheensä ainokainen ja saa aina kaiken ja takuulla ensimmäisenä? Siitäkö, että tässä maassa on miljardi ihmistä, eikä kukaan erotu joukosta tappelematta paikastaan? Kiinalaiset joutuvat ihan pienestä pitäen taistelemaan tilastaan tässä maailmassa. Ilmeisesti se kasvattaa heistä röyhkeitä ja huonotapaisia aikuisia. Paikalliset lienevät jo niin tottuneita etuiluun ja oman edun ajamiseen, etteivät ne välitä. Mutta me länkkärit emme ole tottuneet ja alkuun täällä joutuu haukkomaan paljon henkeään, kun ei ole vielä oppinut kaikkia etuilukikkoja, joita nämä käyttävät. Ne voi olla hyvinkin yllättäviä, trust me! Etenkin kiltti suomalainen on pulassa, sillä kaikenlainen etuilu ja röyhkeily ei vain kuulu mitenkään meidän tyyliin. Olen joutunut opettelemaan kantapään kautta kaikki siitä lähtien, kuinka pieneen tilaan kiinalainen itsensä tunkee, jos vain satut vahingossa eteesi tilaa jättämään. Kiinalaisethan eivät osaa jonottaa, vaan aina yritetään päästä muiden edelle. Ellet taistele, jäät siis autuaasti aina vain viimeiseksi.

Pahimman raivotautikohtauksen sain silloin joskus aikanaan, kun olin kiltisti taas kerran yrittänyt jonottaa kassalle maksamaan ostokseni ja lopulta koittikin minun vuoroni. En ojentanut rahaa samassa silmänräpäyksessä, joten mummo minun takanani oli nokkela ja ojensi oman setelinsä ensin. Siitä niin vain suoraan minun ohitseni. Ja siitäpä kiinalaiset sitten makselivat ostoksiaan minun takaani, vaikka minä seisoin edelleen ensimmäisenä "jonossa". No can do. Toisen kerran hermostuin tosi pahasti samaisella taksinodotuspaikalla, missä tämänpäiväinen episodi sattui. Olin silloinkin odotellut kyytiä jo hyvän tovin ja olin saamassakin juuri sellaisen. Kunnes sitten takaani käveli nuori kiinalaisnainen, meni erittäin töykeästi suoraan eteeni ja otti taksin itselleen. Mulla napsahti ihan totaalisesti, en muistanut hengittää rauhallisesti tai ajatella zenajatuksia - sen sijaan kerroin muijalle kuinka törkeä ja röyhkeä hän on, kuinka huono kuvan hän antaa ulkomalaaiselle omasta kulttuuristaan ja kuinka minua vatuttaa tuollainen käytös. Hyvä etten sylkenyt päälle. Ugh.

Tuo röyhkeys on yksi asia, joista minä vähiten pidän tässä maassa. Olen kaksi kertaa (tasan kaksi) törmännyt taksikuskiin, joka on toiminut erotuomarina ja ilmoittanut kiinalaiselle, että tuo laowai kyllä pysäytti tämän auton itselleen. Olen kerran, yhden ainokaisen kerran, törmännyt vihannespoikaan (siihen, joka siis punnitsee kurkut ja tomaatit) joka kertoi kiinalaisille, että tuo laowai on nyt kyllä vuorossa. Se on melko vähän kymmenen miljoonan ihmisen kaupungissa. Mutta toisaalta ymmärrän, ettei yhden kiinalaisen kannata alkaa käyttäytyä hyvin ja lakata etuilemasta, sillä hän jää vain jalkoihin. Tarvittaisiin miljoonia kiinalaisia, jotka alkaisivat noudattaa normaaleja pelisääntöjä, jotta tämä yhteiskunta alkaisi kokonaisuudessaan käyttäytyä toisin. Mutta mikäpäs siinä, jos he tulevat keskenään toimeen näin - meidän länkkäreiden on vain opeteltava elämän karuja totuuksia ja elettävä kuten kiinalaiset.

Sitä minä en pistä pahakseni, että pian olen taas maassa, jossa tunnetaan käsitys "jono" ja annetaan tietä ja tilaa toisille ensin. :) Ollaan me suomalaiset aika kilttejä toisillemme. Sen olen tajunnut.

Tuuppa lähemmäs niin ampua jysäytän.

Tässä muuten hauska kuva tältä aamulta - kiinalainen rahakuljetus. Minä veikkaan, että täällä ei pahemmin rahankuljetusautoja ryöstellä, kun ympärillä valvoo monesti kuusikin norsukiväärimiestä. Ja ne on melko raskaasti aseistettuja, käsikranaatit suurin piirtein valmiina suussa ja lamauttimet sun muut singot tanassa. Tässä näitä oli vain muutama ja yhtä nauratti, kun minä räpsin tohkeissani kuvia. :D No kun harvoin sitä näkee kiinalaisia luotiliiveissä! Eihän täällä saa edes siviilit omistaa asetta. Klikkaa kuva isommaksi taas!