Nǐ hǎo Chengdu!

Pakko kertoa taas tämän päivän tarina, vaikkakin lyhyesti. Istuin tänään toimistolla huoneessani ja mulla sattui olemaan siinä "vieraana" yksi kiinalaismimmi juttelemassa. Myönnän, että minulla on paha tapa tehdä monta asiaa yhtäaikaa ja avasin siinä stten tahdikkaasti sähköpostini tytön vielä puhuessa. Jaa, kappas vaan blogiin on tullut kommentti. Luin kommentin ja tyttö jatkoi yksinpuheluaan, kunnes minua alkoi yhtäkkiä naurattaa... Pihisin hetken itsekseni, mutta lopulta oli pakko hirnua ääneen! Esittelin eilen teille tätä übermahtavaa kiinantaitoani ja onnistuin kirjoittamaan viidestä sanasta kaksi väärin! Ehehehhehehheheh. Siinäs näette, olen ihan synnynnäinen kiinanpuhuja. :D

Kiinalainen tietysti katsoi minua hyvin kieroon ja mietti varmaan, että taas tuo suomenvahvistus sekoilee (ei oo eka kerta), kunnes kerroin tästä pienestä kömmähdyksestä. Kommentti oli ihanan kiinalainen: "I'm not surprised - you cannot even tell your name in Chinese". Thanks again kamu! Opintojenohjaajakin tuossa tiedusteli, että onkos sitä kieltä opittu... Noo, well, tuota, eeeeh. Mitäs siihen sitten vastaisi? Että ehkä noin kahden sanan verran? :D Oma on vika, ainakin suurimmilta osin. Yritinhän minä sen huikeat kolme kuukautta tankata kiinaa päähäni, mutta siinä ajassa ei kyllä ehdi oppia yhtään mitään. Tai no sen verran ehti, että tiedän paljon kiinalaisia sanoja ja lauseita, mutten osaa lausua yhtäkään oikein. Syytän tooneja, en mitenkään muista niiden olemassaoloa saati sitten, että osaisin käyttää niitä! Miettikää nyt, kun esimerkiksi sana "mai" tarkoittaa sekä "ostaa" että "myydä" - merkitys riippuu ihan siitä, millä toonilla sanan naukaiset. Kinkkistä, ehhehe.

No anyway, se minun kiinantaidoistani. Arvatkaas kuka loikki tänään villiintyneen aropupun tavoin keskelle liikennettä nappaamaan taksia? Minä! Sanoisinko, että tehokasta mallioppimista. Sinne jäi kiinalaiset kadun varteen ihmettelemään, mikä kohtaus tälle laowaille taas iski. Ainiin ja taksin kyydissä istuskellessani bongasin kadulta lajitoverin - toinen ulkomaalainen (ne tai siis me erotumme joukosta oikeasti niin kovin helposti täällä) marssi ohitsemme jalkakäytävällä. Ja mitä minun mieleeni ihan ensimmäisenä pälkähtää?? No näyttää kuskille, että tuolla menee toinenkin laowai! En kuitenkaan kehdannut, koska tuntui jotenkin epäkorrektilta osoitella toista jääkarhua (luulisin pohjoismaiseksi, oli niin vaalea tukka).... :D

Tämän päivän kruunasi lähikaupasta löytyneet kaurahiutaleet ja mentholsavukkeet. Ei varmaan saisi ainakaan ääneen tunnustaa olevansa superonnellinen vihreästä tupakasta, mutta möläytinpä sen nyt kuitenkin.... Kiinassa (tai ainakaan Chengdussa) ei pahemmin metholtupakkaa myydä - ilmeisesti nämä paikalliset eivät siitä välitä. Pitkien ristiretkien jälkeen olen löytänyt kaupoista vihreää Esseä (sellaisia ihania ohkaisia tyttötupakoita) ja yhden baarin edustalta silloin tällöin suurta harvinaisuutta, eli muutaman askin mustavihreää (en tiedä mikä väritys tuo on) L&M:ää. Mutta nyt minä mentholinrakastaja sain lähikaupasta vihreää Kenttiä!! Mmmmm. Tiedän olevani tosi tosi kamala ihminen ja etenkin nainen, kun tupakoin - se kerrotaan minulle monta kertaa viikossa eri kiinalaisen toimesta. Ne jaksavat torua minua, sillä tässä maassa naiset eivät ainakaan julkisesti vedä yksiäkään henkosia..... Mutta minähän oonkin Suomesta, se on niin mukavan pätevä tekosyy ihan kaikkeen. :)

Nonni, nyt tää mummo lähtis keittämään kaurapuurot.