Jos mulla olis olemassa Bucket list (eli sellainen '100 things to do before I die'-lista), voisin tänään vetää yli kohdan "Ui käsipohjaa kiinalaisessa vesilätäkössä". Se kokemus on nyt nimittäin check! :D Täällä on viime päivinä vellonut sellainen ihastuttava ja hyvin chengdumainen matalapaine, kun ukkosmyrsky antoi odottaa itseään. En nyt tarkistamatta muista mainitsinko eilen +36 asteen lämpötilasta, satasta hipovasta ilmankosteudesta, hiestä märistä paidoista ja helteen tukaluutta kuvaavasta kosteusvaikutuskaaviosta (kerron tästä pian lisää) - mutta sellaista täällä kuitenkin oli. Kunnes sitten tänään taivas repesi ja neiti Jääkarhu heitti ilmaveivin suoraan vesilammikkoon!
En oikeasti tiedä, miten minulle voi sattua näin paljon kaikenlaista... Sillä tosin voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että tykkään hössöttää ja töhöttää. Nooo, suunnittelin tänään toimistolla kotiinlähtöä kunnes tajusin että jumankekka, siellähän sataa ja ukkostaa taivaan täydeltä! Eikä mulla ole sateenvarjoa mukana, kun ehdin jo kyllästyä odottelemaan arvon vesisadetta aiempina päivinä. Pikaisen sotasuunnitelmani mukaan päätin pinkaista kauheaa kyytiä toimistoa vastapäätä olevaan kauppaan hakemaan uuden sontsan ja virittäydyin valmiiksi lähtemään. Sitähän minä en ottanut huomioon, että kun täällä sataa paljon - kaikkialla tulvii. Vettä oli jo minua nilkkaan asti ja kerkesin loiskuttelemaan innoissani parin askeleen verran kunnes ballerinojeni tasainen pohja petti pahemman kerran...Minä läiskäytin komean mahaplätsin keskelle syvää lätäkköä! Voihan jummijammi!
Ensimmäinen reaktio oli tottakai pyörittää vimmattuna päätä ja todeta onnekseni, ettei kukaan tainnut nähdä. Sen jälkeen kömmin seisomaan ja huomasin, että leggarit on polvesta rikki. Hmmmm. Keräilin sitten siinä keskellä lammikkoa ylpeyden rippeitäni, suin märkää tukkaani ja marssin muina naisina kauppaan ostamaan sen pirun sateenvarjon. Ihan kuin siitä tosin olisi enää mitään hyötyä tuon uintireissun jälkeen. :D Eikä muutenkaan, sillä tuuli riepotteli varjoa ihan miten sattuu samalla, kun minä talsin märkänä ja vilusta hytisten (mulla oli kylmä ensimmäisen kerran yli neljään kuukauteen!!) metroon. Kyllä vähän pukkasi naurattamaan. :D Jätin penkille vain märän läntin jälkeeni.
Tuon ilmaveiviepisodin jälkeen olin jo niin märkä, että päätin kaikessa rauhassa kastua hieman lisää pysähtyessäni kuvaamaan myrskyn jälkiä. Kamerahan varmasti tykkää kovasti kaatosateesta, joten kaikki lennelleet puunkarahkat ja liikennemerkit valottuivat ihan violeteiksi.... Tässä yhdessä kuvassa näkyy kuitenkin vähän muutakin kuin pelkkä maailmanloppu (tässä se on vain tuossa yläkulmassa): Software Parkin kahvilan terassi otti vähän iskua tuulesta ja sateesta.
Sitten se monimutkaiselta kuulostava kosteusvaikutuskaavio. Minä olenkin varmaan toukokuusta lähtien inissyt siitä, kuinka sietämätön sää täällä on melkein joka päivä. Turhaahan se on valittaa, mutta ei tällainen pohjoisenkasvatti oikein vaan sopeudu trooppiseen ilmastoon... Mutta kyllä siihen kuumuuteen ja ennen kaikkea kosteuteen (joka on se pahin) vähän tottuu ajan kanssa. Jos tulisin nyt tänne ihan noviisina, kärsisin varmasti huomattavasti enemmän. Nyt jos lämpötila tippuu alle kolmenkympin tai jopa alle +25 - se tuntuu oikeasti viileältä. Voin vain kuvitella kuinka ihanan kylmää Suomessa jo on! Ja kuivaa! Tuo insinöörihän se sitten kaivoi netistä ihan kylmää (vai sanoisinko kuumaa) faktaa asiasta. Tämä seuraava kaavio kertoo ilmankosteudun vaikutuksesta 'helteen tukaluuteen' (hauska termi, jota en tosiaankaan itse keksinyt).
Tästä voimme siis katsoa, että kun tänään oli lämmintä n. 35 astetta ja ilmankosteus on 89% ollaan reippaasti 'erittäin tukalan' puolella. Ja että itse asiassa me ollaan oltu viimeiset 4kk koko ajan 'tukalan' tai 'erittäin tukalan' puolella.... Arvatkaa vain kuinka mukavaa käytännössä! En ole ihan turhaan siis asiasta vinkunut. Tämä lienee yksi ainoista Kiinan huonoista puolista. Suomessa sen sijaan pysytellään kesälläkin 'mukavan' ja 'lämpimän' sisäpuolella, sillä siellä on yksinkertaisesti niin paljon vähemmän kosteutta ilmassa. Madrid oli myös todella kuuma kaupunki, mutta siellä +37 tuntui vaan mukavalta pikku poltteelta, koska ilma oli rutikuivaa. Eli suoraan sanottuna Chengdun sää on aika pyllystä keväästä pitkälle syksyyn. :D Varmaan vasta lokakuussa alkaa tosissaan helpottaa ja viilentyä. Ja se ei enää valitettavasti koske minua. :(
Ensi viikon perjantaina lentelen pois täältä Kiinan kodista. Ei ole oikein sanoja kertomaan, kuinka surullisen se minusta tekee.
En oikeasti tiedä, miten minulle voi sattua näin paljon kaikenlaista... Sillä tosin voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että tykkään hössöttää ja töhöttää. Nooo, suunnittelin tänään toimistolla kotiinlähtöä kunnes tajusin että jumankekka, siellähän sataa ja ukkostaa taivaan täydeltä! Eikä mulla ole sateenvarjoa mukana, kun ehdin jo kyllästyä odottelemaan arvon vesisadetta aiempina päivinä. Pikaisen sotasuunnitelmani mukaan päätin pinkaista kauheaa kyytiä toimistoa vastapäätä olevaan kauppaan hakemaan uuden sontsan ja virittäydyin valmiiksi lähtemään. Sitähän minä en ottanut huomioon, että kun täällä sataa paljon - kaikkialla tulvii. Vettä oli jo minua nilkkaan asti ja kerkesin loiskuttelemaan innoissani parin askeleen verran kunnes ballerinojeni tasainen pohja petti pahemman kerran...Minä läiskäytin komean mahaplätsin keskelle syvää lätäkköä! Voihan jummijammi!
Ensimmäinen reaktio oli tottakai pyörittää vimmattuna päätä ja todeta onnekseni, ettei kukaan tainnut nähdä. Sen jälkeen kömmin seisomaan ja huomasin, että leggarit on polvesta rikki. Hmmmm. Keräilin sitten siinä keskellä lammikkoa ylpeyden rippeitäni, suin märkää tukkaani ja marssin muina naisina kauppaan ostamaan sen pirun sateenvarjon. Ihan kuin siitä tosin olisi enää mitään hyötyä tuon uintireissun jälkeen. :D Eikä muutenkaan, sillä tuuli riepotteli varjoa ihan miten sattuu samalla, kun minä talsin märkänä ja vilusta hytisten (mulla oli kylmä ensimmäisen kerran yli neljään kuukauteen!!) metroon. Kyllä vähän pukkasi naurattamaan. :D Jätin penkille vain märän läntin jälkeeni.
 |
| Sinne meni kukat ja päivänvarjot. |
Sitten se monimutkaiselta kuulostava kosteusvaikutuskaavio. Minä olenkin varmaan toukokuusta lähtien inissyt siitä, kuinka sietämätön sää täällä on melkein joka päivä. Turhaahan se on valittaa, mutta ei tällainen pohjoisenkasvatti oikein vaan sopeudu trooppiseen ilmastoon... Mutta kyllä siihen kuumuuteen ja ennen kaikkea kosteuteen (joka on se pahin) vähän tottuu ajan kanssa. Jos tulisin nyt tänne ihan noviisina, kärsisin varmasti huomattavasti enemmän. Nyt jos lämpötila tippuu alle kolmenkympin tai jopa alle +25 - se tuntuu oikeasti viileältä. Voin vain kuvitella kuinka ihanan kylmää Suomessa jo on! Ja kuivaa! Tuo insinöörihän se sitten kaivoi netistä ihan kylmää (vai sanoisinko kuumaa) faktaa asiasta. Tämä seuraava kaavio kertoo ilmankosteudun vaikutuksesta 'helteen tukaluuteen' (hauska termi, jota en tosiaankaan itse keksinyt).
Tästä voimme siis katsoa, että kun tänään oli lämmintä n. 35 astetta ja ilmankosteus on 89% ollaan reippaasti 'erittäin tukalan' puolella. Ja että itse asiassa me ollaan oltu viimeiset 4kk koko ajan 'tukalan' tai 'erittäin tukalan' puolella.... Arvatkaa vain kuinka mukavaa käytännössä! En ole ihan turhaan siis asiasta vinkunut. Tämä lienee yksi ainoista Kiinan huonoista puolista. Suomessa sen sijaan pysytellään kesälläkin 'mukavan' ja 'lämpimän' sisäpuolella, sillä siellä on yksinkertaisesti niin paljon vähemmän kosteutta ilmassa. Madrid oli myös todella kuuma kaupunki, mutta siellä +37 tuntui vaan mukavalta pikku poltteelta, koska ilma oli rutikuivaa. Eli suoraan sanottuna Chengdun sää on aika pyllystä keväästä pitkälle syksyyn. :D Varmaan vasta lokakuussa alkaa tosissaan helpottaa ja viilentyä. Ja se ei enää valitettavasti koske minua. :(
Ensi viikon perjantaina lentelen pois täältä Kiinan kodista. Ei ole oikein sanoja kertomaan, kuinka surullisen se minusta tekee.
0 Response to "Minä tyttö polskin, lammikossa loiskin"
Lähetä kommentti