Nǐ hǎo Chengdu!

Hello Suomi-Finland! Ja muutkin mahdolliset maat. Olen yrittänyt perjantaista lähtien tehdä teille kuvapostausta, mutta tämä minun rakas läppärini on vedellyt taas viimeisiä henkäyksiään ja nostattanut niin minun kuin tuon koneenkorjaajani verenpainetta... Mutta toisaalta ehdin vielä tänäänkin räpsiä paljon uusia kuvia ja saanpahan nyt kaiken kerralla tänne. Kiinastahan minä saisin edullisesti uuden, hyvän koneen mutta se ei oikein auta siinä vaiheessa kun Windows puhuu pelkkää paikallista risumerkkiä. Mutta niin, niitä kuvia!

Juha oli viikolla käynyt jälleen kerran sangen mielenkiintoisella työdinnerillä. Pöytään kannettu "paisti" näytti ihan hyvältä ennen kuin selvisi, että sillähän on vielä silmät, nenä ja hampaat tallella. Sianpää lienee varsin fiini tarjoiltava täällä, vähän vaan chiliä päälle ja voilá!

Putelle kävi köpelösti. Nöf nöf.

Lauantaina minä halusin tohkeissani käydä eräässä kauppakeskuksessa, jonka bongasin aiemmin yhdellä aamuisella taksiretkelläni. Lähdimme tallaamaan pitkin joen rantaa ja löysimmekin paljon kiinalaisia päiväunilla. Nämä paikallisethan pystyvät nukkumaan ihan missä vain (siis oikeasti vaikka keskellä katua) ja etenkin kuumalla ilmalla on ilmeisesti mukava heittäytyä luonnon helmaan ottamaan pienet tirsat.

Ensimmäinen taidonnäyte. Kaveri on pistänyt paidan ja vesipullon tyynyksi ja kuorsaa tyytyväisenä.

Vähän nukutti.

Tämä seuraava oli jo melkoinen nautiskelija, siinä se kuorsasi puun alla. Tuli jotenkin mieleen kissani ja niiden kyky nukahtaa selälleen ihan mihin tahansa.

Ai, kun on mukavaa!

Ja toisin kuin Suomen penkillänukkujat, nämä ovat ihan selvinpäin. :) Se minun "kauppakeskus" paljastui muuten paikan päällä linja-autoasemaksi... Öhöm. :D Mutta mikäpäs sen jännittävämpi nähtävyys! Käytiin sisällä ihmettelemässä sitä tohinaa, mikä syntyy kun sata kiinalaista (asema oli tosi pieni) odottaa innolla bussikyytiä. Ja ainahan on hyvä aika syödä yksi kiinalainen nakki. :) Musta on hauska ostaa niitä makeita nakkeja tikun nokkaan tai muovipussiin ja jyrsiä ne välipalaksi.

Minun kauppakeskus olikin bussiasema...

Linja-autojen jälkeen suunnattiin metroon (koska en saa siitä mitenkään tarpeekseni arkisin...) ja ajeltiin ostamaan vähän tuliaisia. Ja eksyttiin lounaalle, ylläri pylläri. Olen maistellut loppujen lopuksi liian vähän erilaisia kiinalaisia ruokia, sillä olen niin palavasti rakastunut niihin tiettyihin... Mutta nyt löytyi taas uusi lemppari: pulla-ateria! En tosiaan tiedä tuon sapuskan nimeä, mutta vietävän hyvää se oli. Lautasen reunoilla on "pullia", jotka on alapuolelta koveria. Siihen koloon kipataan tuota täytettä (joka oli tällä kertaa hieman tulista - pelkkää chiliä ja possua) ja nassutellaan menemään. Tosi hyvää, mmmmmm. Harmi, etten ehdi enää maistella kaikkea uutta mitä haluaisin.

Ristin sen pulla-ateriaksi.

Tänään me päädyttiin jotenkin lähtemään uudemman kerran JinLi-streetille. Se on se paikka, jota minä kutsun markkinakaduksi, joka on rakennettu vanhaan kiinalaiseen tyyliin, jossa myydään kaikkea ihanaa tilpehööriä ja jossa on oma katunsa lihatikkuja ja niitä lintutikkareita (se nahkoineen ja päineen grillattu lintu tikun päässä) varten. Kävimme siellä jo joskus aikojen alussa, mutta JinLi kestää kyllä toisenkin käymisen, sillä siellä näkee paljon kaikkea perin kiinalaista.

Teen valmistusta.

Mukavaa, kun joka päivä on joulu!

Syömäpuikkotaivas.

Jätskiä on pakko saada aina.

Kiinalaista tikkarin valmistusta.

Valmis!

Tällä kertaa raskimme myös maksaa sisäänpääsyn viereiselle Wuhoun temppelialueelle. Painelin menemään kieli pitkälläni, sillä odotin näkeväni vihdoinkin oikeita munkkeja! Niitä aina silloin tällöin tallustaa kadulla vastaan viitan liepeet lepattaen, mutta olisin halunnut nähdä niitä rukoilemassa.... Tai edes jotain. Mutta ei munkin munkkia. :( Eikä oikein mitään temppeliäkään. Höh. Tuommoisen suitsukekokoelman näin ja jotenkin mulle tuli ekana mieleen savustus?? :D Jos olisi sattunut olemaan lohi taskussa, olisin viskannut sen tuohon päälle savustumaan. Nammmm. Ehkä ne munkitkin olisi kaiken riisin syönnin jälkeen juosseet nälissään koloistaan esiin!

Suitsukeasetelma.

Ja nyt ihan vain siksi, että olen erittäin goooood wife, aion tehdä jo toisen kerran tällä viikolla kotona murkinaa. Hurjaa.

Niin muuten, temppelireissun paras anti taisi olla se äänekäs kiinalainen pieru, jonka eräs mamma turautti täysin kursailematta seisoskellessaan siinä munkkien pyhällä maalla.

Paitsi että jäätiinhään me vielä oman talon hissiin jumiin. Hyvä päivä kaiken kaikkiaan. :)

Palaillaan!