Jääkarhu sihisi hississä

Voi miten pienestä minä edelleenkin olen täällä maailman laidalla iloinen! Olin äsken onnellinen kuin pieni orava, kun tilasin sapuskani meidän autotalliravintolastamme kiinaksi. Juu, ihan itte! Minun kykyni oppia kiinaa on nimittäin paljon parempi, kuin itse puhekyky. En jostain syystä saa useimmiten lausuttua yhtäkään toonia oikein enkä sihistyä sopivasti niitä suhuäänteitä, joten kiinalaiset eivät koskaan ymmärrä mitä tämä jääkarhu sähisee.

Mutta ravintolassa pärjää kahdella tai kolmella lauseella ja ne minä osaan -jihuuu! Osoitin äsken haluamaani ruokalajia (tomatoes with egg, kuinka ollakaan) ja sanoin ylpeänä "Zhei ge". Tuo 'ge' on hieman hankala sanoa oikein, sillä se vääntyy täällä kummalliseksi kurkkuäänteeksi, joka muistuttaa vähän kuin mongertaisi kurkustaan "gyö". Mutta jostakin syystä saan pungerrettua tämän lauseen suustani niin, että kiinalainenkin tajuaa mitä tarkoitan (jota minä edelleenkin ihmettelen!). Sitten osoittelin muitakin sapuskoita tyytyväisenä toistellen vaan samaa "zhei ge" eli "this one" eli "tuo" (vai tämä? en ole itse asiassa varma suomennoksesta). Vähän minä oon etevä! Lisäksi osaan tilata "yi ge mifa" eli yhden riisipotin. Ja sanoa "taobao" eli takeaway. Kyllä näillä taidoilla hengissä jo pysyy. :D Mutta totta puhuakseni kaikki kunnia niille länkkäreille, jotka kiinaa osaavat... Se on yksi maailman vaikeimmista kielistä, uskokaa pois.

Lukemaankin olen vähän oppinut, siis kiinaa. Olen kuulemma hyvä kirjoittamaan merkkejä (ihan totta, kiinalaiset kertoi), mutta en kuollaksenikaan ymmärrä niistä yhtäkään. Toisin sanoen pystyn kopioimaan mallista kiinankielisen osoitteen tai lauseen... Juuri tuo merkkienlukutaito olisi kuitenkin tärkeä talentti, sillä ilman harakanvarpaiden tuntemusta et muuten lue yhtäkään lausetta tai sanaa tässä maassa. Jotkin kauppojen nimet saattaa olla kirjoitettu myös pinyinillä, mutta siihen se sitten jääkin. Minä olin siis näppärä ja opettelin kolme merkkiä puhelimeni sanakirjan (joka kääntää enkusta kiinalaisiksi merkeiksi) avulla. Nyt tunnistan merkit "beef", "pork" ja "chicken"! Niiden avulla pärjään ravintolassa ja kaupassa, sillä mitään muita otuksia en suostu syömään (nautaakin hyvin heikosti). Jos siis näen vieraan näköistä risuaitaa, tiedän että kyseessä on jokin väärä otus. Kätevää!

Tulee muuten tosi tervetullut olo, kun autotalliraflan pikkupoika hihkuu innoissaan "hello" minut nähdessään ja ryntää vastaan läimäsemään high fivet. :) Mutta kiinalainen kulkukoira sen sijaan pisti hännän koipien väliin ja vinkaisi ohittaessaan minut... Mulkoili vielä perään hyvin epäluuloisen näköisenä. :D

Tämä seuraava pikku pahis taas on äskettäin ilmestynyt Waterfrontin pihalle. Aika kovis noin pieneksi, sillä pikkumauku alkaa heti uhitella kynsimällä maata ja murisemalla kuin dopermanni konsanaan. Ja kokoa on about margariinirasian verran. Tuitui. <3

Pieni badass.

2 Response to "Jääkarhu sihisi hississä"

  1. Sara says:
    9. elokuuta 2011 klo 21.35

    Hiljaa kuiskailen taalta, etta riisi on mifan ja takeaway dabao :)

  2. Josca says:
    10. elokuuta 2011 klo 18.46

    Kiitos kuiskauksesta - sain tästä päivän naurut ja blogin aikaiseksi! :D

Lähetä kommentti