Hmmm, ei se auta kuin räjäyttää tuo ovi ilmaan ja rynniä sitten sisään


Hello my darlings!

Voi että minä olisin toivonut, että viimeiset Kiinan kertomukseni olisivat olleen hieman erilaisia kuin tämä tarina, joka minulla nyt on kerrottavanani. Mutta toisaalta jotenkin tämä seuraava stoori antaa jälleen kerran erinomaisen kuvan siitä, millaista on elää Kiinassa. Ja siitä millainen sählä minä oikeasti olen. :D

Alustetaanpa sen verran, että olen jo kokeillut mitä tapahtuu, kun kadottaa luottokorttinsa Kiinassa (ei sitä voi aina muistaa, ettei kiinalainen automaatti sylkäise korttia ulos ilman “take card” –käskyä!). Ja voin kertoa, että uuden saa tännekin asti päivässä, mutta se maksaa todella suolaisesti. Nyt voisin sitten antaa yhden toisenkin ihan kullanarvoisen vinkin: Ei kannata hukata kotiavainta Kiinassa. Ei todellakaan, ellet sitten halua viettää mukavaa parituntista oven takana kiinalaisen lukkosepän kanssa! Joka ei muuten lopulta edes saa sitä julmetun ovea auki.

Kaikkihan alkoi siitä, kun tiputtelin töissä vahingossa puolet laukun sisällöstä lattialle ja ainakin purkkapaketti tippui suoraan paperikoriin. No ilmeisesti sinne roskien sekaan humpsahti myös avaimet... Minä tepastelin siitä autuaan tietämättönä kotiovelleni puoli kasin aikaan illalla ja tunnustelin turhaan sormilla avaintaskua. Ei avaimia? Glup. Ravistelin koko laukun tyhjäksi ja viskelin tavarat pitkin lattiaa. Ei avaimia! Voi jehna, mitäs nyt sitten keksitään?? Täällä ei voi tsekata alakerrasta isännöitsijän numeroa ja kilauttaa apua. Ja vaikka olisi numerokin, niin ei sitä apua voi silti soittaa ilman kiinan taitoa. Arg! Siinähän sitten seisoin tumput suorina taas kerran ja pohdin mitä ihmettä voisin tehdä.

Kunnes mulla välähti – soitan Juhalle Deyangiin, sitten Juha soittaa assistentilleen ja assari soittaa tänne Chengduun Waterfrontin henkilökunnalle. Haa, voisi toimia! Vaikka se onkin aina yhtä hankalaa ja monimutkaista tuo eestakaisin soittelu. Etenkin kun kiinalaisen ajatuksenkulku on hyvin poikkeava meidän järjenjuoksusta – siitä saadaan useimmiten melko iso soppa aikaiseksi, vaikka kyseessä olisikin vain yksi ovenavaus. Tälläkin kertaa puhelimet lauloi joka suuntaan ja lopulta minulle kerrottiin, että kenelläkään (ei yhtään kenelläkään) ole vara-avainta tai minkäänlaista yleisavainta meidän kämppään. Woooot?? Mitenkäs sinne kotiin sitten pääsee takaisin? No lukkosepän avulla tietysti, se tiirikoi oven auki! Okei, menin kiltisti aulaan odottamaan lukkoseppää, jota oli informoitu paikan päällä varttuvasta punatukkaisesta laowaista.

Puolen tunnin kuluttua paikalle ilmestyi pultsarin näköinen kaveri (ja mietin että ei mulla ole parempaa tietämystä kiinalaisten lukkoseppien yleishabituksesta, joten kai se oikea mies on?) mukanaan yksi Waterfrontin työntekijä. Pomppasin riemuissani aulan sohvalta ja johdatin pienen sotajoukkomme sen itsepintaisen oven taakse. Tämä arvon lukkoseppä otti taskustaan hyvin ammattimaisesti muovinpalasen (jep..) ja huitoi sillä vähän aikaa oven raosta saaden minun toiveeni oven aukeamisesta kaikkoamaan vielä hieman kauemmaksi. Sitten kaveri halusi soittaa minun kiinalaisille tulkeilleni ja ilmoitti heidän välityksellään, että ovi aukeaa kahdella sadalla. Really? Aivan sama vaikka aukeaisi tonnilla – kunhan nyt vain aukeaisi! Pultsarilla ei nimittäin tässä vaiheessa ollut mitään käsitystä siitä, että ovi ei tulisi aukeamaan yhtään millään...

Seurasi pitkä tunti hyvin kiivasta kiinalaista posmitusta puhelimen välityksellä, uusi kovempia hintoja ja ties mitä muuta. Ja ovi se vaan pysyi kiinni! Pultsari haki aina vain järeämpiä työkaluja, kunnes ilmoitti lopulta että hän tuhoaa koko lukon. Juu, sillä se homma ratkeaa kuulemma. Ei hyvää päivää! Missään muualla kuin Kiinassa ei voi olla ovea, joka ei aukea millään konstilla ilman avainta! Ja sitten soitellaan taas kiinalaisille ja ne ei vastaa ja pultsari kovistelee minua ja apua! Kello oli yhdeksän illalla, olin ollut samalla työreissulla 13h ja halusin vain kotiin. Olisin vetänyt edes hermosavut sen uppiniskaisen oven takana, mutta kuin kohtalon kostona sytkärikin hajosi. Ei voi olla todellista! Mietin jo josko lähtisin kyselemään tulta naapureista, mutten onneksi tehnyt sentään sitä. :D Lopulta saimme lukonhimoisen pultsarin pidättäytymään koko ovemme tuhoamisesta ja Juha joutui lähtemään tunnin matkan päästä kohti Chengdua avaamaan oven minulle. Great, sehän meni ihan hienosti taas Josefina.

Onneksi Kiinassa voi kuitenkin istua kaikessa rauhassa kerrostalon aulassa lukemassa (onneksi mulla on aina kirja laukussa) ja syömässä tomaattia ja kananmunaa (hain joutessani ruokaa ja kiitin mielessäni ravintoloista saatavia kertakäyttöpuikkoja) ilman, että kukaan edes ihmettelee. :) Siellä voi myös torkkua siinä vaiheessa, kun kello on kymmenen illalla ja reissu on kestänyt 14h. Joskus puoli yhdentoista tienoilla saapuu lopulta pelastava insinööri ja pääsen vihdoin kotiin. Aamen! Saa luvan olla viimeinen kiinalainen kokemus tällä reissulla.

Tänään oli viimeinen työpäivä. Surullista hyvästellä kaikki ihanat pikku kiinalaiset... Enkä pääse edes ensi viikolla järjestettävään Software Parkin deittitapahtumaan! Höh. Mökötin (en sen deittihomman takia kuitenkaan) ensin hyvän tovin makkarissa, kunnes raahauduin pakkaamaan laukut ja nyt tavaraa on varmasti 45kg yhteensä. En tiedä mistä sitä oikein sikiää? Huomenna sataa takuulla kaatamalla, kun me yritetään viiden laukun kanssa saada kyytiä lentokentälle (ja voi olla, että taivas myös tippuu niskaan tai tulee jopa maailmanloppu) aamulla ennen kahdeksaa....Sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä, että se tulee olemaan kimurantti homma. Sitten lennellään Pekingiin (toivottavasti lento olisi kerrankin ajallaan) ja meille jää jokunen tunti aikaa päivällä seikkailla Tiananmenillä, Kielletyssä kaupungissa ja Wangfujingillä (minun on pakko päästä sinne torakkataivaaseen snack streetille!). Lauantaina sitten Suomeen. En voi sanoa muuta, kun että harmittaa kamalasti.

Mutta hyvä uutinen on se, että vaikka Kiina on minun osaltani loppumassa niin tämä blogi ei suinkaan ole päättymässä! Ehei, se on todellakin jatkumassa. :) Aion jatkaa tätä Suomesta sen aikaa, kun pahalta tuntuu (hehe, eli siis hyvältä tuntuu), sillä johonkinhan se kulttuurishokki on purettava. Sitä ennen haluan kuitenkin tehdä saman tempun kuin viime vuonna...

Eli nyt rakkaat ihmiset on teidän vuoro kertoa minulle jotain! Minä pyydän ja toivon (ja vaadin!), että jokainen joka on vahingossakin eksynyt lukemaan blogiani, kertoo minulle sen tämän postauksen kommenteissa. Ei tarvitse kuin vähän vinkata kuka on ja sanoa heipat. :) Minä palan halusta tietää keitä siellä ruudun takana on lymynnyt, kun olen teille hulluimmatkin seikkailuni uskollisesti kertonut ja pahimmatkin mokat tunnustanut. :D Kiitän suuresti!

Pssst. Ja kommentoida voi ihan ilman mitään tunnuksia tai tilejä, valitset vain "Kommentti nimellä" ja valikosta "OpenID".

15 Response to "Hmmm, ei se auta kuin räjäyttää tuo ovi ilmaan ja rynniä sitten sisään"

  1. Anonyymi Says:
    26. elokuuta 2011 klo 2.16

    hehoh~ Hauska homma tuo lukkojen taakse jääminen! :D (Ei tietenkään siinä tilanteessa varmaan ollu..) Oon jo piiiitkääään haaveillu pääsystä Kiinaan, eli kiitos ihanasta blogistasi, jonka avul oon pystyny kuvittelemaan olevani siellä! ;D Hieman tietty noi tuijottamis ja päin naamaa nauramis stoorit on saanu pelkäämään et mitenhän ne kiinalaiset muhun suhtautuis sitten ;o Eräs kaveri lähti viime sunnuntaina Pekingiin 10kk opiskelemaan Beijingin Yliopistoon. Olen mustis... Itekki opiskelen kiinan kieltä, mut se nyt on vähän päässy unohtumaan kesäloman aikana. Ps. Mun toinen nimi on muutes Josefina! ^_____^

  2. Salla says:
    26. elokuuta 2011 klo 10.05

    Sullahan meni sitten viimesetkin paivat hyvin kiinalaisella kaavalla, vaikka mita muuta vois edes odottaa. :)

    On jo ikava noita Chengdun kommelluksia, taalla isolla kylalla ei juuri tapahdu mitaan, mita ei olis kahden vuoden sisaan jo tapahtunut. Paitsi taalla landella kylla tuijotetaan ja joinain aamuina se vaan ottaa niin kovin aivoon.

    Hyvaa matkaa Suomeen, ja ilmoittelehan jos osut Kiinan visiitille niin tehdaan treffit!!

    PS. Kenen kanssa ma nyt istun See&Seen:in terassilla ruokatunnit?? :D

    -Salla-

  3. Sara says:
    26. elokuuta 2011 klo 10.38

    Voin vain kuvitella miten hankalaa meidan ulko-oven avaaminen olisi jos unohtaisin avaimet! Nytkin jos sen laittaa sisalta lukkoon, niin sita ei saa ulkoa avaimella auki tai ainakaan emme ole siina koskaan onnistuneet. Ei ole ihan paras ratkaisu jos toinen menee aikaisin nukkumaan ja toinen tulee myohaan kotiin. Ongelmaa oli jo kerrakseen kun vessan kahva ja lukko hajosi. Aika kriittisella hetkella ei vessaan meinannut paasta, joten kovilla otteilla kahva rikki ja irti :)

    Sita en puolestaan osaa kuvitella, etta milta minusta tuntuu kun/jos Suomeen jossain vaiheessa palaan. Mutta onneksi sita ei nyt ainakaan pariin vuoteen tarvitse pohtia.

    Turvallista kotimatkaa!

  4. Aino says:
    26. elokuuta 2011 klo 17.22

    Hola! Kommentoikin jo joskus johonkin aikaisempaan postaukseen mutten jaksa etsiä kommenttiani ja tsekata mitä jo kirjoitin. Eli yliopisto-opintojani aloittelen, ilmoittauduin juuri ekalle kiinan kielen kurssille (olen lueskellut itsenäisesti jonkin aikaa) ja haaveena päästä sinne Kiinaan päin opiskelijavaihtoon sitten joskus. :) Oon tykännyt blogistasi tosi paljon: pitkiä postauksia tiuhaan tahtiin, jee! Tykkään pirtsakasta asenteestasi ja kommelluksiasi on ollut hauska seurata! :D

  5. ellu says:
    26. elokuuta 2011 klo 21.51

    Hei! Olen lukenut melko kauan blogiasi ja olis niin kiva ollu, että Kiinan reissu olisi jatkunut! (Tässä välissä jotain aiheesta poikkeavaa - Haluan sanoa, että sinussa on kyllä selvästi jotain krijoittajan ainesta, niinkuin varmaan moni muukin on sinulle ehkäpä kertonut?) Mutta onhan se tietysti välillä kiva palata Suomeen. Mitä olen sinun reissustasi lukenut Kiinassa, niin melkoisesti on rauhallisempaa menoa (sekä hieman ystävällisemmät tuttavat) vierellä :) Olisi kiva, jos tulisitte Juhan kanssa taas täälläpäin poikkeamaan kummatkin (Juhahan kyllä tuleekin tässä lähiaikoina). Tässä on samalla tullut vähän halu lähteä sinne Kiinaan entistä enemmän. Kumpa vain päästäisiinkin (toivottavasti siis lähdetään lokakuussa!). Terkkuja teille ja mukavaa matkaa vaihteeksi Suomeen ;)

  6. timo.luhtaniemi says:
    27. elokuuta 2011 klo 1.47

    Lauantaina nähdään :)

  7. jukka says:
    28. elokuuta 2011 klo 7.33

    hyvä blogi, luin kaikki jutut tänään putkeen. toivottavasti jatkat kirjoittamista pitkään.

  8. JMT says:
    2. syyskuuta 2011 klo 18.36

    Blogia oli ilo lukea ja pysyin hyvin ajantasalla miten siellä kotirintamalla Chengdussa kohelletaan minun ollessa reissussa viikottain. :)

    Minun osaltani Kiinan seikkailu jatkuu toistaiseksi, mutta suurimmat kulttuurivastoinkäymiset on koettu ja hyvin kattavasti kerrottu tässä blogissa.

    -Juha-

  9. K says:
    14. syyskuuta 2011 klo 19.22

    Hei,
    Oon joskus kirjoittanutkin tänne aiemmin. Lueskelin sun aiempia seikkailuja Espanjassa ja kun kirjoitit niin hyvin ja hauskasti niin aloin seuraamaan tätäkin blogia. kävin itsekin vaihdossa välissä ja nyt haavailen vielä joskus Kiinaan matkustamisesta, heh. Sain myös kouluni kautta "vaihtarikaverin", joka sattumalta on kiinalainen, ensi viikolla pääsen tutustumaan sitten pieneen osaan sitäkin kulttuuria. Toivottavasti sopeudut kylmään ja sateiseen Suomeen, voi olla vähän erilainen paikka kun Kiina...

    Kaisu

  10. Amanda says:
    20. huhtikuuta 2012 klo 21.00

    Hei!

    Joo, ilmoitan että minäkin oon tätä blogia selaillu ja aina välillä lukenu. Sinun taitava ja ihana kirjoitustapa innostutti lukemaan postaukset ihan loppuun asti :)
    Minä olen Kiinassa syntynyt, joten oli mahtavaa lukea millaista siellä tällä vuosituhannella on :D

    Amanda

  11. Josca says:
    20. huhtikuuta 2012 klo 21.43

    Hei Amanda, missä päin Kiinaa olet syntynyt? Oletko asunut kauan Suomessa? Anteeksi, mutta olen kauhean utelias. :)

  12. Amanda says:
    21. huhtikuuta 2012 klo 18.00

    Hei!

    Olen syntynyt Xinjiangin autonomisella alueella. Suomessa olen asunut oikeastaan koko pienen ikäni, enkä ole vielä Kiinassa käyny, synnyinpaikkaa muistelemassa. Olisi kyllä kova into mennä, oppia ja katsoa, mistä omat juuert ovat kotoisin. Minut adoptoitiin Suomeen kahden vuoden ikäisenä. Joitain sanoja osaan Kiinaksi, mutta haluaisin kovasti oppia puhumaan kiinaa ja ehkä menemään vaihtoon tähän maahan :)

    Amanda

  13. Mianni says:
    5. heinäkuuta 2012 klo 18.05

    Moi!

    Löysin vasta viime päivinä loistavan blogisi ja luin sen heti alusta loppuun. Harmi että se päättyy tähän! Kirjoitteletkohan tällä hetkellä jonnekin muualle tai onko jo seuraava Kiinan matka suunnitteilla? (anteeksi uteliaisuuteni, mutta palan halusta lukea lisää juttujasi :D)
    Olen itse lähdössä pian Kiinaan töihin puoleksi vuodeksi, kerran olen siellä aiemmin käynyt ja palan jo halusta päästä takaisin kiinalaiseen elämään!

  14. Josca says:
    16. heinäkuuta 2012 klo 23.43

    Heippa! Mukava että kuitenkin löysit blogiin, vaikka se vaiennut onkin. :) Seuraavaa Kiinan reissua pukkaa jo syyskuussa ja koska reissu on sillä kertaa hieman pidempi, meinasin kirjoitella taas blogiakin! En nimittäin malta olla kirjoittamatta, kun saan taas hämmästellä kiinalaisten touhuja. :D

    Minnekäs päin Kiinaa sun tie vie?

  15. Mianni says:
    4. elokuuta 2012 klo 15.16

    Hienoa, samaan aikaan siis ollaan! Shanghaihin olen menossa - entäs itse, takaisin Chengduun vai jonnekin muualle?

    Ajattelin itsekin aloittaa blogin kirjoittamisen perille päästyäni, jos siis vain onnistun jotenkin pääsemään näille sivuille. En tiedä vielä miten käytännössä onnistuu. Mutta siellä todellakin riittää hämmästeltävää! :)

Lähetä kommentti