Moi!
Se on jännää miten kiinalaisten kanssa ehtii jo yhdessä päivässä kuulla monta monituista hauskaa juttua. Homma alkaa heti aamusta hissijonossa (jep, täällä pitää jonottaa jopa päästäkseen ja mahtuakseen hissiin...), kun joku kipittää taakseni, koputtaa olkapäähän ja kääntyessäni minua tapittaa innokkaasti kiinalainen. "Did you eat breakfast?" Ja pari silmienräpsytystä. Vaikka tuo kysymys on tosi tavallinen täällä, saan siitä edelleen suurta hupia - se kun on kerrassaan hassu tieto! Luojan kiitos nämä eivät osaa sitä englannin kielessä viljeltyä "How are you"-kysymystä.... Mulla meni Espanjassa niiiiin hermot, sillä kuusi kämppistä kysäisi sitä joka kerran kun satuttiin törmäämään - eli noin kymmenen kertaa päivässä. Meillä juroilla suomalaisissa kun ei ole tapana turhia kysellä. :)
Seuraavaksi siirrytäänkin sitten English cornereihin, eli näihin työpaikan mukaviin keskustelutuokioihin, joiden tarkoitus on auttaa kiinalaisia parantamaan enkun taitojaan. Nämä pikku hetket ovat oikeasti arjen luksusta ja niin hauskoja! Olen oppinut taas käsittämättömän paljon paikallisesta kulttuurista höpöttelemällä kiinalaisten kanssa. Ja muistatte varmaan erinäiset esimerkkini kiinalaisesta suorasukaisuudesta? Well, se toimii nähtävästi hyvin myös heidän keskinäisissä puheissaan. Eräänä aamuna uusi ryhmäläinen kertoi tykkäävänsä kovasti koripallosta (se on yksi kiinalaisten suosikkilajeista) ja pelaavansa sitä myös usein. Yksi ryhmän tytöistä tuumaili hetken ja heläytti sitten iloisesti ilmoille, että miten sinä sitten näytät tuollaiselta?? Et näytä yhtään urheilijalta, kun olet noin laihakin! Eikö sinun pitäisi olla lihaksikkaampi? Jaa-a, mitäpä siihen sitten enää lisäämistä.
Lähes poikkeuksetta käy niin, että ennalta sovittu aihe riistäytyy käsistä ja pian me jutellaan kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä. Suosituin aihe lienee kuitenkin se, mitä minä ihmeellinen pohjoisen ihminen teen tai syön. :) Hyvin usein juttu alkaa niin, että joku on nähnyt jotakin ja kertonut sen jollekin, joka sitten uskaltautuu kysymään minulta miten homma oikein meni. Kiinalaisilla on hellyyttävä tapa aloittaa nämä tiedustelut lauseella "I'm little bit curious BUT......" ja sitten seuraa se itse kysymys. Olen myös hämmästellyt kuinka moni tuntuu tietävän minun liikkeistäni, sillä aivan tuntemattomat saattavat kysyä käytävällä kuinka minun tomaatin ja kananmunan kokkailuni edistyy. :D Yhtenä aamuna meidän English corner nimittäin lipsahti käsittelemään sitä, kuinka tällainen laowai opetetaan tekemään kiinalaista ruokaa.
Mutta hyvin oon oppinut! Minun tomaatti ja kananmuna-paistokseni on päivä päivältä parempaa, mmmmm. Eli kyseessä on ihan perikiinalainen sapuska, joka sisältää nimensä mukaisesti paistettua kananmunaa ja tomppuja. :) Olen kehittänyt kyseiseen murkinaan vakavan fiksaation, sillä se on a) erinomaisen makuista b) erinomaisen terveellistä c) erinomaisen halpaa ravintolasta haettuna (n. 8 rähmää eli 0,8€) d) myös suht helppoa tehdä itse. Tämä loistava aamiainen syntyy parissa minuutissa, mutta myönnän ettei omatekemäni pääse vielä kiinalaisen tasolle.... Mutta en lannistu, olen nyt saanut oppia alan parhailta kuitenkin! Ja hei tässä muuten linkki reseptiin KLIK - tätähän voi tehdä helposti Suomessakin. Ja teillä ei ole turhia paineita, kun ei tarvitse vertailla omaa keitostaan kiinalaisten tekemään. :)
Ruoasta puheen ollen.... Minä kekkasin yhtenä kauniina päivänä, että täältähän saa Subwaylta salaattia. Halleluja! Kiinalaiset eivät nimittäin ihan kauheasti ymmärrä aivan perinteisen vihersalaatin päälle. He syövät vihannekset ja kasvikset öljyssä paistettuna ja chilillä höystettynä, sillä raakana ne ei kuulemma maistu yhtään miltään. Ja juuri siksi me länkkärit niistä mauttomista porkkanoista ja salaatinlehdistä tykätään! Omnom. Minä marssin siis lounastauolla Subiin ja kerroin, että ottaisin yhden salaatin. Jaa minkä?? No salaatin. Ja haluaisin siihen kanaa...eikun laita kuitenkin tonnikalaa. Myyjä katsoi minua niin kummastuneena, etten oikein tiennyt mitä sanoa seuraavaksi. Hän alkoi kysellä minkä leivän haluan.... Ei leipää, no bread - just a salad with tuna, please. Ja hymy päälle. Siinä vaiheessa mulla kävi mielessä, että onkohan kukaan ikinä vielä tilannut täällä salaattia?? :D Sain nimittäin ihan itse demonstroida, että mätä kuppiin pelkkiä vihanneksia ja päälle vähän tonnikalaa. Sekin taisi olla melko hauska veto se tonnikala salaatissa, sillä sitä kutsuttiin hihittelemään kaikki neljä myyjää....
Ja sitten kysäisin toimistolla kiinalaisilta ovatko he ikinä maistaneet mitään western foodia. Kaikki miettivät hetken kuumeisesti, kunnes yksi poika ilmoitti kuuluvasti että kyllä - hän on maistanut! Minä innostuin ja kysyin heti, että mitä hän on syönyt? It was beef kuulemma. Tiedustelin vielä, että miten se oli laitettu, mikä siitä teki länsimaista? No ei, se oli ihan kiinalaista nautaa mutta hän söi sen haarukalla ja veitsellä... Minua ihan hieman nauratti. :D En tiennytkään, että ihan normi aterimilla syöminen tekee kiinalaisesta sapuskasta länsimaista!
Me löydettiin tänään kaupasta vaikka mitä herkkuja - ihan Haribon karkkejakin! Wau, pienestä sitä oppii ihmislapsi olemaan iloinen. :) Ja illalla lähdetään etsimään Chengdun omaa erikoisuutta, tietynlaista ravintolaa. Jos löydämme ja saamme jopa tilattua syötävää, raportoin siitä huomenna.
Hyvää viikonloppua! Tai have a nice sleep, kuten kiinalaiset toivottelee toisilleen perjantaina. Täällä on työpäivät melkoisen pitkiä ja nukkumiseen ei oikein tahdo riittää aikaa, joten sen vuoksi on tärkeää toivotella hyviä unia viikonlopun sijaan.
Se on jännää miten kiinalaisten kanssa ehtii jo yhdessä päivässä kuulla monta monituista hauskaa juttua. Homma alkaa heti aamusta hissijonossa (jep, täällä pitää jonottaa jopa päästäkseen ja mahtuakseen hissiin...), kun joku kipittää taakseni, koputtaa olkapäähän ja kääntyessäni minua tapittaa innokkaasti kiinalainen. "Did you eat breakfast?" Ja pari silmienräpsytystä. Vaikka tuo kysymys on tosi tavallinen täällä, saan siitä edelleen suurta hupia - se kun on kerrassaan hassu tieto! Luojan kiitos nämä eivät osaa sitä englannin kielessä viljeltyä "How are you"-kysymystä.... Mulla meni Espanjassa niiiiin hermot, sillä kuusi kämppistä kysäisi sitä joka kerran kun satuttiin törmäämään - eli noin kymmenen kertaa päivässä. Meillä juroilla suomalaisissa kun ei ole tapana turhia kysellä. :)
Seuraavaksi siirrytäänkin sitten English cornereihin, eli näihin työpaikan mukaviin keskustelutuokioihin, joiden tarkoitus on auttaa kiinalaisia parantamaan enkun taitojaan. Nämä pikku hetket ovat oikeasti arjen luksusta ja niin hauskoja! Olen oppinut taas käsittämättömän paljon paikallisesta kulttuurista höpöttelemällä kiinalaisten kanssa. Ja muistatte varmaan erinäiset esimerkkini kiinalaisesta suorasukaisuudesta? Well, se toimii nähtävästi hyvin myös heidän keskinäisissä puheissaan. Eräänä aamuna uusi ryhmäläinen kertoi tykkäävänsä kovasti koripallosta (se on yksi kiinalaisten suosikkilajeista) ja pelaavansa sitä myös usein. Yksi ryhmän tytöistä tuumaili hetken ja heläytti sitten iloisesti ilmoille, että miten sinä sitten näytät tuollaiselta?? Et näytä yhtään urheilijalta, kun olet noin laihakin! Eikö sinun pitäisi olla lihaksikkaampi? Jaa-a, mitäpä siihen sitten enää lisäämistä.
Lähes poikkeuksetta käy niin, että ennalta sovittu aihe riistäytyy käsistä ja pian me jutellaan kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä. Suosituin aihe lienee kuitenkin se, mitä minä ihmeellinen pohjoisen ihminen teen tai syön. :) Hyvin usein juttu alkaa niin, että joku on nähnyt jotakin ja kertonut sen jollekin, joka sitten uskaltautuu kysymään minulta miten homma oikein meni. Kiinalaisilla on hellyyttävä tapa aloittaa nämä tiedustelut lauseella "I'm little bit curious BUT......" ja sitten seuraa se itse kysymys. Olen myös hämmästellyt kuinka moni tuntuu tietävän minun liikkeistäni, sillä aivan tuntemattomat saattavat kysyä käytävällä kuinka minun tomaatin ja kananmunan kokkailuni edistyy. :D Yhtenä aamuna meidän English corner nimittäin lipsahti käsittelemään sitä, kuinka tällainen laowai opetetaan tekemään kiinalaista ruokaa.
 |
| Tomatoes with egg. |
Ruoasta puheen ollen.... Minä kekkasin yhtenä kauniina päivänä, että täältähän saa Subwaylta salaattia. Halleluja! Kiinalaiset eivät nimittäin ihan kauheasti ymmärrä aivan perinteisen vihersalaatin päälle. He syövät vihannekset ja kasvikset öljyssä paistettuna ja chilillä höystettynä, sillä raakana ne ei kuulemma maistu yhtään miltään. Ja juuri siksi me länkkärit niistä mauttomista porkkanoista ja salaatinlehdistä tykätään! Omnom. Minä marssin siis lounastauolla Subiin ja kerroin, että ottaisin yhden salaatin. Jaa minkä?? No salaatin. Ja haluaisin siihen kanaa...eikun laita kuitenkin tonnikalaa. Myyjä katsoi minua niin kummastuneena, etten oikein tiennyt mitä sanoa seuraavaksi. Hän alkoi kysellä minkä leivän haluan.... Ei leipää, no bread - just a salad with tuna, please. Ja hymy päälle. Siinä vaiheessa mulla kävi mielessä, että onkohan kukaan ikinä vielä tilannut täällä salaattia?? :D Sain nimittäin ihan itse demonstroida, että mätä kuppiin pelkkiä vihanneksia ja päälle vähän tonnikalaa. Sekin taisi olla melko hauska veto se tonnikala salaatissa, sillä sitä kutsuttiin hihittelemään kaikki neljä myyjää....
Ja sitten kysäisin toimistolla kiinalaisilta ovatko he ikinä maistaneet mitään western foodia. Kaikki miettivät hetken kuumeisesti, kunnes yksi poika ilmoitti kuuluvasti että kyllä - hän on maistanut! Minä innostuin ja kysyin heti, että mitä hän on syönyt? It was beef kuulemma. Tiedustelin vielä, että miten se oli laitettu, mikä siitä teki länsimaista? No ei, se oli ihan kiinalaista nautaa mutta hän söi sen haarukalla ja veitsellä... Minua ihan hieman nauratti. :D En tiennytkään, että ihan normi aterimilla syöminen tekee kiinalaisesta sapuskasta länsimaista!
Me löydettiin tänään kaupasta vaikka mitä herkkuja - ihan Haribon karkkejakin! Wau, pienestä sitä oppii ihmislapsi olemaan iloinen. :) Ja illalla lähdetään etsimään Chengdun omaa erikoisuutta, tietynlaista ravintolaa. Jos löydämme ja saamme jopa tilattua syötävää, raportoin siitä huomenna.
Hyvää viikonloppua! Tai have a nice sleep, kuten kiinalaiset toivottelee toisilleen perjantaina. Täällä on työpäivät melkoisen pitkiä ja nukkumiseen ei oikein tahdo riittää aikaa, joten sen vuoksi on tärkeää toivotella hyviä unia viikonlopun sijaan.
0 Response to "Have a nice sleep!"
Lähetä kommentti