Monsuuni iski!

Hiphei, me saatiin monsuunisade! Tai ainakin minä kuvittelen, että Chengdun ilmastoon vaikuttava monsuuni näyttää ja tuntuu juuri tuolta, mitä tuolla ulkona tapahtuu. Kunnon kaatosade ja salamointi! Meinasi tällainen 160 senttinen pätkä hukkua vartissa, kun vettä tuli enemmän kuin sieltä kuuluisasta Esterin takapuolesta. Chengdussa on oikeasti melko vekkuli tuo sää, se vaihtelee ihan mielensä mukaan. En kyllä yhtään ihmettele, että tällainen hurrikaani iski viimeinkin, sillä johan sitä ukkosta on leivottu pari viikkoa...

You know sen ihanan matalapaineen, lämpimän painostuksen ja uskomattoman kosteudun mikä Suomessakin koittelee ennen ukkosta? Meillä on ollut parisen viikkoa sellaista, tosin välillä on paistanutkin ihan kirkkaasti. Anyway (vaikka kastuttiin aivan litsläts märiksi ja Juha joutui lähtemään epäilyttävän kiinalaisen pimeän taksin kyydillä lentokentälle) minä olen happy - jospa tuo ilma vihdoin ja viimein vähän hellittäisi! Tosin koko Kiina sekoaa sateella, vapaat taksit ovat huhu vain ja mikään ei toimi. Funny...or not so funny. Tästä voi seurata vielä hankaluuksia lentojen sun muun suhteen.

Sitten ajattelin lämpimikseni jutella mistäpä muustakaan kuin ruoasta! Eihän sunnuntai-iltaisin ole muuta elämää. Me mentiin eilen etsimään sitä tietynlaista ravintolaa, joka on Sichuanin oma uniikki juttu. Me jopa löydettiinkin sellainen tuosta meidän lähikaduilta, jotka ovat täynnä mitä erilaisempia ja mielenkiintoisempia paikallisia ruokapaikkoja (tunnelma on iltaisin kuin menisi isoille markkinoille). MUTTA. Se kuuluisa kiinalainen mutta.... Me ei totta tosiaan osattu arvella, miten voisimme tilata ruokaa täysin kiinalaisesta menusta. Saati sitten, että me onnistuttaisiin paistamaan tai keittämään ne sapuskat oikein. Hmph...

Kyseessä on omalaatuinen The Lihatikkupaikka (olen aivan itse ristinyt ne tämän nimiksiksi), jossa ruoka on pujoteltu vartaisiin, jotka sinä sitten itse keittelet pöydän keskellä olevassa padassa. Lihatikut on kiinalainen versio barbequesta ja yleensä niitä ostetaan pikkuisista kioskeista, jossa joku muu grillailee ne sulle valmiiksi. Äärimmäisen nerokasta! Mutta ainakin täältä Chengdusta ja Sichuanista löytyy tosiaan myös ihan oikeita ravintoloita (tarkoitan nyt sellaista ylellisyyttä, jossa on pöytiä ja tuolejakin), joissa pääruokana on lihatikkuja - ne vain kypsennellään itse. Melkoisen lähellä hotpottia siis. Me löydettiin kerran sattumalta eräs mainio katukeittiö ja sen pitäjästä tuli meidän suosikki lihatikkumamma. Ja vaikka minä kutsun niitä noin, niin tikuissa saa kyllä myös paljon erilaisia kasviksia, pieniä linnunmunia, mustekalaa ja ties mitä öttömönkiäisiä kiinalaiset nyt suuhunsa tykkää laittaa. :)

Mä lihatikkuja grillailen....
Tuossa viereisessä kuvassa on oiva esimerkki lihatikun grillailusta. Harmi etten saa ladattua tänne  (kyllä huomaa taas ettei oo insinööri kotona...) niitä tsiljoonia kuvia siitä isosta jääkaapista, josta ne tikut käydään ihan itte valkkaamassa ja meiän mammasta paistelemassa niitä. Tuo heppu on ihan random bongaus, en tiedä hänen tikkujensa laadusta (mutta hyviltähän nuo näyttää!). En vielä jokunen aika sitten osannut kertoa kiinaksi, että haluaisin vain vähän jotakin ja jouduin siis ottamaan aina kaiken. Tämä tarkoittaa sichuanilaisen mittapuulla esimerkiksi paria purkkia chileja, kuution suolaa ja tolkuttomasti muita länkkärin tunto- ja makuaistin vieviä juttuja... Eipä se mitään, lihatikut polttelivat ihan kiitettävästi ja opinpahan pirun vikkelään kertomaan, että haluan mausteita mutta VÄHÄN kiitos!

Edit. Juuri kun pääsin sanomasta, että Kiina sekoaa kaatosateella, kuulin että se on tosiaan seonnut. Tai ainakin Chengdu, sillä lentokentälle vievä Airport Expy on suljettu ja Juha istuu kuulemma edelleen keskellä liikennekaaosta kiinalaisen ei-taksi-ukkelin kyydissä. On istunut jo puolitoista tuntia. Näin Kiinassa, eikä tämä ole edes mitenkään erikoista - shit happens ja no can do.

0 Response to "Monsuuni iski!"

Lähetä kommentti