Nǐ hǎo Chengdu!

Hello my darlings!

Kiinassa tavallinenkin perjantai voi saada ihan uusia ulottuvuuksia. Eilen eräs poika kysyi minulta töissä "Do you like to go shopping with your cats?". Juu, kissojen. Ja vieläpä ihan tosissaan! Otin tuon kysymyksen ensin vitsinä, sillä en uskonut edes kiinalaisten pystyvän heittämään noin outoa juttua... Mutta totta se oli kuitenkin. Kerroin, etten tosiaankaan ota kissojani mukaan kaupoille ja kysele niiltä, pukeeko tämä paita minua paremmin kuin tuo tai että mitäs tänään syötäisiin arvon karvakasat. :) Kerroin myös, että olipa erikoinen kysymys - käyvätkö kiinalaiset sitten ostoksilla niiden haukkuvien margariinipakettiensa (pienet koirat ovat täällä pop) kanssa? Kuulemma käyvät. Jotenkin en taaskaan edes hirveästi yllättynyt!

Ehdin jo toipua tuosta edellisestä kohtauksesta, kun toimistolla pärähti yhtäkkiä palohälytys päälle. Hirveä piippaus ja ulina ja kaikki lähtivät säntäilemään ympäri käytäviä. Minä istuin hölmönä huoneessani koneen äärellä kun en oikein tiennyt onko nyt tosi kyseessä vai vain harjoitus. Menin kurkistamaan käytävälle ja totesin, että kyllä ne vaan kaikki perhana lähti juoksemaan kohti rappukäytäviä! Liityin joukkoon ja voin kertoa, että siinä onkin vähän hommaa kun koko paikka evakuoidaan - karkean arvion mukaan pelkästään meidän talossa on n. 1500 työntekijää. Pihalla meitä odotti pari paloautoa ja mietin, että palaako täällä kuitenkin ihan oikeasti?! Seuraavaksi palomiehet raahasivat paareilla pikkuisen kiinalaisen alas rappusia, mutta mimmi näytti kyllä ihan hyvinvoivalta.... Viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki kiinalaiset alkoivat tähyillä ylös katolle ja räpsiä kameroillaan kuvia, minä tajusin että ei tämä mikään hätätilanne ole. Ne vain alkoivat odotella, että palomiehet laskeutuvat köysillä ikkunoista!

Sitten mulle jo ystävällisesti kerrottiinkin, että kyseessä oli todellakin vain treenit - kukaan ei vain muistanut lähettää siitä kertovaa mailia enkuksi. Kyllä minä mietinkin, että mitäs harakanvarvassähköposteja sieltä nyt tippuu vähän väliä, mutta harmi vain en ymmärtänyt ensimmäistäkään enkä jaksanut kääntää niitä Googlen avulla. Well, näinpähän kiinalaisia palomiehiä! Ja arvatkaas mitä tapahtui kotimatkalla metrossa?? Se kruunasi tuon kerta kaikkiaan kiinalaisen päivän. Istuin taas nenä kiinni kirjassa, kun paikalliset alkoivat yllättäen hihitellä porukalla. Nostin päätäni ja yritin selvittää, että mulleko ne taas nauraa vai mille. Ja sitten näin sen.... Chengdun metro-tv näytti kuvia supi suomalaisesta eukonkannosta! Ihan totta. Ja kiinalaiset meinasivat kuolla nauruun. Minä pistin naaman takaisin kirjan taakse ja toivoin, ettei kukaan arvaa minun olevan osa tuota hullua kansaa, joka rämpii ympäriinsä vaimo hartioilla. :D

Kiinalaisten pienet jalat vaan heilu ilmassa.

Melko uskomatonta, mutta minä ehdotin eilen, että käydään viikonloppuna Chengdun huvipuistossa. Minä, joka en uskalla mennä edes lasten karuselliin! Teki mieli kuitenkin johonkin eikä huvittanut lähteä katsomaan taas uutta temppeliä tai puistoa. Happy Valley oli oikein nasta mesta ja saatiin minut jopa näköalahärveliin ja maailmanpyörään! Sisäänpääsystä sai pulittaa aika suolaiset 150 rähmää per nassu, mutta sillä rahalla saakin sitten mellastaa mielin määrin kaikissa laitteissa.

Olin tuolla ylhäällä - believe it or not!

Näköalahärvelistä saattoi bongata pari kiinalaista uimassa.

Papukaijalla oli oma taksi.

Ja oli siellä jotain aivan ihanaa....voi huokaus! Siellä sai pidellä pikkupandaa aka red pandaa. <3 Koin samanlaisen ensirakkauden kuin sen apinan kanssa silloin. Minulta puuttuu ihan kokonaan kaikki ihmisvauvoihin liittyvät tunteet, enkä ole ikinä käsittänyt mitä vauvakuume on... Mutta nämä karvaiset pienet otukset saavat minut toivomaan, että voisin adoptoida jonkun tämmöisen omaksi! Suloisia ja niiiiin ihania. :)

Meiän perhe.

Joku oli hieman innoissaan...

Hyvää viikonloppua!