 |
| Maailman paras, mutta ei ehkä hienoin ravintola. |
Kävin taas töiden jälkeen noukkimassa meidän autotallista tomaatit ja munakkaat messiin. Minä niiiin rakastan tuota ravintolaa! Se on pieni, se on likainen ja törkyinen, mutta sieltä saa maailman parasta ruokaa. Jos voisin, veisin teidät kaikki tuonne syömään heti paikalla. :)
Kiinalainen ravintolakulttuuri poikkeaa pikkuisen suomalaisesta. Enkä nyt puhu siitä, kuinka täällä tilataan paljon pikkuisia annoksia, jotka sitten jaetaan kaikkien kesken (ennen Kiinaan tuloa pelkäsin jostain syystä eniten juuri tätä tapaa – ja nyt en parempaa voisi keksiä!); enkä edes siitä, kuinka täällä eri ruokalajien järjestyksellä ei ole merkitystä (jälkkäri voidaan ihan hyvin tarjoilla ensimmäiseksi ja alkukeitto viimeiseksi – kuten usein tapahtuukin). Tällä kertaa puhun siitä, miten esimerkiksi kiinalainen tarjoilija käyttäytyy ja miksi niin usein jotakin tiettyä sapuskaa ei ole saatavilla.
Suomessa mulle ei tulisi mieleenkään, että tarjoilija voisi pienimmälläkään sanankäänteellä puuttua siihen, mitä asiakas haluaa syödä. Asiakashan on meillä aina oikeassa – right? Kiinassa asiakas voi kuitenkin olla aivan väärässä, siis kerta kaikkiaan hakoteillä! Täällä on ihan normaalia tiedustella tarjoilijalta onko seurue tilannut riittävästi ruokaa ja luulisin, etta sen vuoksi nämä ruoankiikuttajat tuppaavat neuvomaan asiakkaita ruoan määrän suhteen ihan ilman kysymystäkin. Meille on sanottu useampaan otteeseen, etta tilasitte ”way too much food”. Että tuolla määrällä ruokkisi koko Kiinan armeijan! Ja kohtelias hymy päälle. Tilanne on toki hieman kiusallinen, mutta miten siinä voisi loukkaantua, kun toinen kuitenkin vain yritti auttaa? :)
Toinen yleinen ravintolassa tapahtuva tilanne on se kuuluisa “mei you”-ilmiö. Kiinassa monikin asia on kovin usein “mei you” – eli sitä ei yksinkertaisesti ole eikä tule. Joskus on pikkuisen vaikea ymmärtää, miten on edes mahdollista että kanasta tunnettu, pelkkää kanaa myyvä , KFC ei pysty myymään yhtään mitään koska chicken is mei you. Onko teillä kanahampurilaista? Mei you. Entä kanawrappia? Mei you. Onko teillä mitään tällä hetkellä? I’m sorry, mei you…
Hyvin usein ravintolassa sinulle esitellään suurella ylpeydellä mahtavaa menua ja sitten pari ensimmäistä koittamaasi annosta onkin mei you. Voihan rähmä. Minä aina mietin, että voi kuulkaa rakkaat kiinalaiset silloin kannattaa vaikka edes peittää kyseinen sapuska listasta, jos sitä ei ole saatavilla. :) Niin vältytään siltä mei you-rumbalta. Tänään kävin taas kerran melko hauskan keskustelun tarjoilijan kanssa lounasravintolassa ja suomensin sen vapaasti tänne.
Minä: Ottaisin sienikeiton ja kanasalaatin, kiitos. Ja yhden soodaveden.
Tarjoilija: Ok.
Pian poika kipittää takaisin…
Tarjoilija: Meillä ei taida tänään olla soodavettä…kävisikö tavallinen vesi?
Minä: Juu, passaa sekin.
Seuraavaksi poika palaa vesilasin ja uutisten kanssa.
Tarjoilija: Meillä on ruokalistalla ihan uusia länsimaisia ruokia. Haluaisitko vaihtaa sienikeiton uutussoppaan?
Minä: Miksi?
Arvasin jo tässä vaiheessa, että jokin meni pieleen…
Tarjoilija: No oikeastaan meillä ei ole tänään sienikeittoa, koska valmistimme ainoastaan uutta keittoa… (Ja jos sienisoppaa ei ole tehty valmiiksi, niin sitähän ei pelkästään asiakkaan toiveesta ryhdytä keittelemään.)
Minä (joka olen jo melko tottunut näihin juttuihin): Okei, minä otan sitten sitä uutta.
Tarjoilija: Mutta ehkä et haluakaan uutuuskeittoa, sillä se ei ole oikeastaan kovin hyvää ja se on kalliimpaa… (Poika tuijotti minua pää kallellaan vähän vaikean näköisenä.)
Siis mitääh taas kerran?? :D Tarjoilija kehottaa ensin vaihtamaan sienikeiton uutuussoppaan ja kuiskaa sitten perään, ettei oikeastaan kannata koska uusi keitto on pahaa ja kallistakin vielä?? Teki mieli nauraa hekottaa ääneen! Vilkaisin nopeasti menua ja totesin, että valkosipulileipä on sitten erittäin fine salaatin kaverina. Poika juoksi takaisin keittiöön ja palasi jonkin ajan kuluttua.
Tarjoilija: Tässä ole hyvä.
Minä: Voi ei, tilasin kyllä salaatin – en pastaa.
Tarjoilija: Todellako?? Voivoi, kokki varmaan erehtyi… Mutta haluaisitko sinä ehkä kuitenkin syödä pastaa? (Ja toiveikasta silmienräpsyttelyä.)
Minä: Okei, kyllähän sekin käy. Kiitosta vaan…
Ja niin minun sienisoppa ja salaattilounaani muuttui valkosipulileiväksi ja pastaksi. Ei mennyt ihan putkeen, kun kolmesta tilatusta asiasta yhtäkään en lopulta saanut, mutta hyvää oli. :) Ja plakkarissa taas yksi erittäin kiinalainen kokemus! Ainiin. Ravintolasta poistuessani tarjoilijapoika kävi vielä huikkaamassa ovelta perääni “I can speak German!!”. Jaa miksi? No ihan siitä ilosta, että osaa vieraita kieliä tietty! Minä huutelin perään “Good for you!!” ja laskeskelin, että tämä taisi olla jo kolmas kerta, kun poika mainitsee minulle osaavansa saksaa. :)
Mulla olisi ihan kamalasti taas kaikkia tarinoita, mutten viitsi spämmätä blogia romaanin pituisilla teksteillä...pitänee kirjailla kaikki taas vihkoon ylös ja purkaa niitä hiljalleen tänne teidänkin iloksenne. Kiinassa on se hauska puoli, että heti siitä hetkestä alkaen, kun pistän nenäni aamulla ovesta ulos, alkaa tapahtua. :D Ja aina vain koittaa uusia kiinalaisia tilanteita, jolloin entiset meinaa jo unohtua. Vähän sellainen jokapäiväinen hullunmylly, mutta juuri siksi minä viihdyn täällä!
0 Response to "Life is short, eat dessert first!"
Lähetä kommentti