Nǐ hǎo Chengdu!

Nyt on koettu taas yksi once in a lifetime experience - olen käynyt kiinalaisissa häissä. Kuten kerroinkin, en tosiaakaan tiennyt etukäteen mitä odottaa, mutta tiesin että se voi olla kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä kun kyseessä on Kiina. Ja nyt jälkikäteen täytyy myöntää, että kiinalaisten versio naimisiin menosta on mitä parhain - voittaa minun maullani melkeinpä kotimaiset hääjuhlat.

Jo pelkästään hääpaikalle matkustaminen saa mukavan kiinalaisen höysteen, kun autoon (tosin isoon) tungetaan neljä kiinalaista ja kolme suomalaista... Nämä paikalliset kun tuppaavat innostumaan nopeasti ja kiljumaan ja huutamaan sitten tohkeissaan, että voi "Herramunjee me mennään häihin!" ja kaikki neuvovat kuskia samaan aikaan niin ettei kukaan enää pian tiedä, mihin meidän pitäisi olla menossa. Näitä kiinalaisten kanssa hengailun ihania puolia. :) Paikan päällä en tiennyt vieläkään kuka on menossa naimisiin, sillä ihmisiä oli tuhansia ja pihalla kolmen eri hääparin jättimäiset kuvat. Morsiamiakin ulkona näytti viipottavan useampi, joten painelin vain kiinalaisten perässä ja toivoin, että me päädytään edes oikeisiin juhliin. Ja hei, me päädyttiin! Hieno suoritus!

Ja mikäs näissä kiinalaisissa naimiaisissa sitten poikkeaa suomalaisista kemuista? Melkeinpä kaikki. Paitsi että täkäläinen morsiankin piti hetkisen ihan perinteistä valkoista hääpukua ennen kuin sipaisi ylleen kirkkaanpunaisen minimekon. Ensimmäinen ylläri oli jo pihalla tapahtuva tupakkatarjoilu: morsian jakeli kiltisti karkkeja, mutta sulhanen tarjoili punaiselta samettitarjottimelta savukkeita - miehille totta kai. Enpä kehdannut käydä huutelemaan, että mullekin kelpais! Sisällä minulle selvisi, mihin ne kaikki 800 vierasta aiotaan saada mahtumaan. Pääjuhlasali oli ahdettu piripintaan pyöreitä pöytiä, joihin kaikki "tärkeät" vieraat (me myös) istutettiin, kun taas ei-niin-tärkeät ihmiset laitettiin omilleen pikkuisiin sivuhuoneisiin istumaan. Vähän ehkä ankara jaottelu, mutta toimiva.

Suurin osa kiinalaisista on ateisteja, joten mitään pappeja tai kirkollisia siunaamisia täällä ei tarvita (me likey). Sen sijaan paikalla on juontaja, joka häärii seremoniamestarina ja juontaa tilaisuuden. Kätevää! Ja kaveri osasi todella luoda tunnelmaa, vaikken ymmärtänyt sanaakaan. Tosin saimme etukäteen pienen vinkin eräältä suomalaiselta tutulta... Hän neuvoi varaamaan korvatulpat. Korvatulpat? Häihin?? No ei otettu ja huomattiin, että tarvetta olisi ollut musiikin ja juontajan kailottaessa valtavista kaiuttimista... Nuo kiinalaiset ne taitavat todella rakastaa melua. :) Vaikka suurimman huomion vei takuulla näyttävät pyrotekniikat tähtisateineen (Suomessa ei varmaankaan saisi lupaa asentaa sisälle tuollaisia määriä tähtisuihkuja...), jatkuva saippuakuplasade ja kaikki ihanat pinkit koristelut ja viulua soittavat lapsukaiset niin minä meinasin silti vähän itkeä tirauttaa, kun nuori sulhanen näytti niiiiin onnelliselta odotellessaan tulevaa vaimoaan lavalla. Sniiif. :')

Juha oli onnekas ja sai viskellä kukkia.

Koko toimitus eli se varsinainen naimisiin meno kesti abouttiarallaa tunnin puheineen päivineen. Ja sitten päästiin vihdoin syömään! Sillä totta puhuakseni syömään sinne kaikki oli menossa, etenkin kiinalaiset. Me nimittäin ihmeteltiin miten ihmeessä "vihkiminen" hoituu noinkin vikkelästi (kun yleensähän tässä maassa ei pahemmin hötkyillä seremonoissa) ja kysyttiin asiaa paikalliselta kamultamme. Ja saatiin ihan perikiinalainen vastaus: "People would be unhappy if they have to wait for food too long" - no niinpä tietysti, miten me ei heti arvattu?! :D Jos jossakin on ruokaa tai edes pieni aavistus siitä, että sapuskaa saattaisi saada niin kiinalaisilta menee saman tien keskittymiskyky. :)

Pöytä ennen sapuskointia.

Ankankieliä...mmmm.

Ja sitä murkinaahan alettiin sitten lappaa pöytään ihan toden teolla. Näissä pirskeissä vieraat eivät marssineet seisovan pöydän ääreen, vaan ruokalajeja ryhdyttiin tarjoilemaan pöytiin hurjaa tahtia! Edes edellisiä tyhjiä lautasia ei joudettu keräämään pois, vaan uudet tarjoilut katettiin iloisesti edellisten päälle. Voi kuulkaa sitä tunnetta, kun edessäsi vilahtelee (kiinalaiseen tapaan pöydän päällä on pyörivä lasi, jolloin kaikki ylettyvät vuorollaan kaikkiin ruokiin) toinen toistaan erikoisempia ja herkullisempia ruokalajeja ja maistelet niitä summan mutikassa. Mmmm, kakkua, kanaa, ankkaa, bambua, makeaa riisiä, nautaa, possunkorvia (en maistanut) ja jotain erityisen maukasta lihaa. Joka kerta kun tämä murea liha osui kohdalleni napsin sitä äkkiä puikoillani minkä kerkesin ja popsin suuhuni - kunnes sitten kuulin, että kyseessä oli kani. Kyllä. Olen ylittänyt nyt kaikki rajani herkuttelemalla viattoman pupun lihaa! Mikä moraalinmurhaaja. Vaikka myönnän, että ennen kuin kuulin salaperäisen lihan alkuperän se oli todella hyvää...

Hei!! Rapu tässä päivää.

Syömisen lisäksi pääosassa oli maljojen nostelu, joka on kuulemma erittäin kiinalainen tapa tärkeillä dinnereillä ja lounailla. Ensin joku omasta pöytäseurueesta keksii, että nostetaanpa malja sille että syömme tässä nyt yhdessä. Kaikki nousevat seisomaan ja hihhei, juomat nassuun! Sitten naapuripöydän mies haluaa nostaa maljan, kun tässä nyt kerran syödään vierekkäisissä pöydissä. Ja taas noustaan ja kilistellään. Sen jälkeen maljannostelijoita tulee tasaisin väliajoin ja etenkin lauantaina niitä riitti, kun paikalla oli n. tsiljoona Juhan työkaveria ja tai muuta businesstuttua. Minä sain hymistellä ja olla hämmentynyt suurimman osan ajasta, sillä kaikki tuntuivat tuntevan tämän apinan, mutta apina ei tiedetysti tunne ketään! Yritin hymyillä nätisti paljastamatta torahampaita tai muutakaan omituista. ;)

Tällä kertaa me kilisteltiin ihan Spritella, vaikka yleisimmin laseissa on baijiuta aka kiinalaista myrkkyä... Baijiu eli "white wine" (joka ei ole viiniä nähnytkään!) on se kiinalaisten särpimä järjettömän vahva kirkas viina, jota voi myös käyttää grillin sytytysnesteenä - se kertonee kyseisestä juomasta jotain. :D Hääpari kierteli pöydissä oman myrkkypullonsa kera, mutta meille kuiskutettiin että pullossa on kuulemma pelkkää vettä. Miettikääpä kun pari joutuu nostamaan satoja maljoja ja jokainen sisältäisi 50%:sta viinaa... Tulisi takuulla unohtumattomien sijasta unohdetut häät. Fantsua oli myös jokaisesta pöydästä löytyvä savukeaski, josta sitten tarjoiltiin toisillemme röökiä aina kun maljan kumoamiselta ehdittiin. Tarjotut tupakat ovat kuulemma hienoja ja kalliita ja ne olisi pitänyt ottaa vastaan aina kaksin käsin. Arvatkaa vaan kuka aina nappasi yhden tarjotun parilla sormella. Damn.

Meitä ulkomaalaisia eli suomalaisia oli paikalla kolme, mutta se riitti tekemään häistä kiinalaisten mielestä "kansainväliset". Joku (olisikohan ollut morsiamen tai sulhasen isä?) kiitti puheessa meitä siitä, että tultiin paikalle, sillä meidän ansiosta he saivat international wedding partyt. Mukava olla avuksi. :) Kiinalaiset arvostavat ylipäätään länkkärien kanssa näyttäytymistä ihan kaikissa tilanteissa... En tiedä onko se täällä sellainen vähän cool-juttu. Mutta ei se mitään, on minustakin mukavaa että mulla on kiinalaisia kavereita! Ja häiden pukukoodista sen verran, että sitä ei ole. Jep! Minä panikoin ihan turhaan, mitä laittaisin päälleni, sillä  paikalliset olivat ihan arkivaatteissa. Olin onneksi valinnut punaisen mekon, joka ei mennyt kuitenkaan liian hienoksi... Ja lahjaksi jokainen vie punaisessa kirjekuoressa pienen summan rahaa, jolla sitten kustannetaan ne murkinat sun muut. Me saatiin ohjeeksi laittaa kuoreen n. 200 rähmää (eli 20€), joka tuntuu suomalaisesta kamalan nololta summalta, mutta meille vakuutettiin että täällä se on oikein sopiva.

Siinäpä kiinalaiset häät pikapaketissa. :) Kuvia on vähän ja ne ovat melko kehnoja kaiken sen sumun ja saippuakuplasateen ja valoshown vuoksi. Hääpari oli taivaallisen kaunis, mutten kehtaa laittaa vieraiden ihmisten kuvaa tänne.