Nǐ hǎo Chengdu!

Osui silmiin hauska uutinen tällä viikolla. Tai hauska ja hauska, mutta mulle ajankohtainen. Iltalehti kirjoitti siitä, kuinka me piskuisen pohjoisen maan asukit höpötellään ulkomailla kaikessa rauhassa suomeksi ja uskotaan, ettei kukaan kuitenkaan käsitä meidän mölinästä yhtään mitään. Jutun ingressi meni näin: "Maailmaa kiertävä suomalaisturisti on tottunut rauhassa höpisemään omiaan varmana siitä, ettei kukaan ymmärrä. Nykyisin kannattaa olla varovaisempi." Loppujuttu kertoi siitä, että suomea opiskellaan tänä päivänä paikoissa, jossa ei kuvittelisi kenenkään kiinnostuvan meidän kielestä.

Voin kuitenkin kertoa, että me käytetään täällä Chengdussa suomea ihan sujuvasti salakielenä ilman mitään pelkoa siitä, että joku ymmärtäisi. Täällä on vielä niin vähän suomalaisia (verrattuna esimerkiksi Pekingiin, Shanghaihin ja muihin Suomi-keskittymiin), ettei ole suurta todennäköisyyttä vahingossa törmätä kadulla toiseen finskiin. Ja jos jossakin sattuu suomalainen olemaan - hänet kyllä tunnistaa ja silloin voi tietysti vähän siivota pahimpia manauksia suustaan. Hmm, sanoo muuten neiti, joka jutteli kuukauden päivät erään naapurin kanssa englanniksi ennenkuin selvisi, että lajitoverihan se on! Nekin vähät suomalaiset, joita Chengdussa asustelee alkaa olla tuttuja suurin osa. Joten ihan tyytyväisinä me puhellaan taksimatkalla siitä, kuinka kuskilla kasvaa muuten nenäkarvat ulos sieraimista ja oikein pahassa kiinalaisessa tilanteessa saattaa silloin tällöin lipsahtaa pieni kirous paikallisille. :)

Tuossa yhtenä päivänä tallustin muuten toimiston käytävällä ja aloin ihmetellä miksi kaikki tuijottaa minua (sillä työpaikkani taitaa olla täällä ainoa mesta, jossa minua ei normaalisti tuijoteta)... No mullahan oli puhelin korvalla ja juttelin siihen tätä meidän hämmentävää kotikieltä. Tuli mieleen, että olisi ihan huippua kuulla suomea kiinalaisen korvin! Miltähän se oikein kuulostaa?? Varmaan yhtä mystiseltä kuin kiina meidän mielestä.

Tänään sain korjattua sen "Long time, no see"-virheeni. Sillä minunhan se olisi pitänyt selittää paremmin, milloin kyseistä ilmaisua käytetään. Ja opin taas kerran kantapään kautta, että vaikka kiinalainen kuinka nyökyttelisi ja vannoisi ymmärtävänsä, ei hänellä välttämättä ole mitään käsitystä siitä mistä puhutaan... He haluavat vain olla niin pohjattoman kohteliaita, etteivät tohdi sanoa ettei me käsitetä mitään sun jutuista mimmi. Minä olen pyytänyt sen tuhat kertaa, että pysäyttäkää heti jos posmitan norsukiväärin tahdilla ja kysykää heti, jos ette ymmärrä. Monesti käy nimittäin niin, että olen puhunut pitkät pätkät ja kaikki ovat hymysuin nyökytelleet niskansa jumiin - kunnes sitten minulta kysytään pian uudestaan samaa asiaa, jonka juuri kerroin monin sanankääntein.

Olen mm. viimeiset kaksi kuukautta käyttänyt varmaan päivittäin sanaa "humid" tai "humidity", koska Chengdun sää on poikkeuksetta kostea. Olen myös kertonut, että minusta tuntuu monesti ulkona siltä, kuin minut olisi kiedottu kuumiin, märkiin pyyhkeisiin (joka on muuten - vaikka itse sanonkin - aika oiva kuvaus tästä säästä, kuvitelkaapa!). Tänään minulta sitten vasta uskallettiin kysyä, mitä "humid" tarkoittaa... Voi itku! Ja entäpä mihin minä aina kietoudun ulos mennessän, mikä se "towel" on? Että he olisivat kyllä katsoneet sanakirjasta, mutta kun eivät olleet ihan varmoja siitä, kuinka se kirjoitetaan... Voihan nenä. Minun täytynee vielä hioa opettajantaitojani. Kyllä näistä vielä kuukaudessa enkuntaitoisia tehdään!

Olen viime päivinä muistanut kantaa kameraa mukanani. Liian usein näen jotain hauskaa ja kas kummaa - kamera on kiltisti kotona nököttömässä! Mutta nyt paransin tapani ja aloitin kuvaamalla aamuliikennettä. Minähän tosiaan kipitän arkisin ulos aamukasilta, vietän tunnin työmatkalla (liikenneruuhka+metroruuhka), yhdeksän tuntia töissä ja taas rattoisan tunnin liikenteessä päästäkseni seitsemän aikoihin kotiin. Saattaa muuten tämän jälkeen tuntua Suomen koulu- ja työpäivät hieman lyhkäisiltä tähän verrattuna - ainakin toivon niin. :) No anyways, tässäpä aamuruuhka kuvina - enjoy.

Nyt oottamaan viikonloppua kieli pitkällään! Meille tullee taas vieraita (no okei, ei muita kuin Juhan työkavereita...), jotka aion tutustuttaa minun maailmankuuluun (öhöm, itsekehu haiskahtaa) tonnikala-pastasalaattiin. Sitä on kokkailtu niin Espanjassa kuin Kiinassa, syötetty niin argentiinalaisille, kolumbialaiselle, saksalaiselle kuin korelaiselle (ja ofkoors suomalaisille!) ja kaikille on maistunut. Seuraava tavoite onkin sitten joskus sopivan tilaisuuden tullen ujuttaa siitä kiinalaisten suuhun - odotan innolla niitä ilmeitä. :)