Good wife

Nälkä yllätti.
Voisin kertoa siitä, kuinka Chengdu tänään taas helli meitä kaikkia subtrooppisilla kolmellakymmenellä viidellä lämpöasteella (nyt puoli ysiltä enää vain +33!) ja ilma oli niin kosteaa, että silmälasit ja kameran linssi huurtui nopeammin kuin ehdin niitä putsata. Ja tuosta viereisestä kuvasta voisin esitellä poliisit ruokatunnilla.
Voisin myös jutella eilisestä taksimokasta, joita ei olekaan enää sattunut aikoihin. Mutta mainittakoon vain sen verran, että hovikuskin loistaessa poissaolollaan pääsin erään taksikuskin kanssa puoleksi tunniksi aivan uusiin kaupunginosiin, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Jännittävää! Tosin aamukiire on vähän huono ajankohta extemporereissulle… Lopulta minä sitten ihan omin kätösin ohjasin kuskin takaisin sivistyksen pariin (onneksi edes asiakkaalla oli puhelimessa navigaattori, kiinalaiset kuskit kun eivät niistä välitä) ja pääsin kuin pääsinkin metrolinjalle. Näitä sattuu Kiinassa, pitää vain koittaa muistaa hymyillä. :)
Voisin ehkä myös tarkentaa kiinalaisille, että opettamani ”Long time, no see”-fraasi sopii sellaiseen tilanteeseen, jossa ei ole oikeasti nähty vähään aikaan toista. Päätin tuossa eräänä päivänä opettaa ryhmäläisille kaikkia mahdollisia näppäriä sanontoja, sillä nehän ne uudessa kielessä on hankalia onkia tietoonsa. En minäkään ennen tiennyt, että kiinalaiset tiedustelevat koko ajan olenko syönyt… Nyt tiedän. Mutta tosiaan nyt nämä rakkaat oppilaat toteavat melkein joka kerta kohdatessamme, että ”long time, no see!”…. Vaikka olisimme viimeksi eilen huudelleet heipat töistä lähtiessä. Oih ja voih.
Mutta en aikoinut enää puhella näistä eilisen aiheista, sillä inspiroiduin tänään suuresti uudesta aiheesta. Olen taas ujuttautunut hieman syvemmälle kiinalaiseen kulttuuriin, sillä tämänpäiväisen English cornerin inflaatioaihe (ei minun keksimäni, en edes osaisi keksiä noin kimuranttia aihetta!) vaihtui lennossa minua huomattavasti enemmän kiinnostavaan – parisuhteeseen nimittäin. Tai pikemminkin siihen, millainen on good wife kiinalaisittain. En edes enää pysty kaivelemaan muistilonkeroistani sitä, miten tähän vaimoasiaan lipsahdettiin, mutta paljon siitä riitti tarinaa. Ja tämän keskustelun jälkeen olen sataprosenttisen varma, ettei yksikään noista pojista enää edes harkitse länkkärityttöystävää. :D Sori mimmit, saatoin vähän yleistää meitä!
Minulle kerrottiin, että hyvä (kiinalainen) vaimo on kiltti, kuuliainen, avulias, tomera ja mitä näitä kaikkia ihania söpöjä naisellisia ominaisuuksia nyt onkaan. Hyvä vaimo on tietysti myös loistava leipuri sekä kokki ja kantaa riisikupin miehensä eteen ja puhaltelee sen vielä sopivan viileäksi, ettei vaan poppaa isännän suussa. Että mitä?? Eletäänkö täällä ihan keskiajalla? En usko, luulisin että tässä oli myös kyseessä paha yleistys ja joku täydellisen vaimon mielikuva lähinnä.
Minä päätin sitten kertoa, että ei meillä vaan toimita noin – länsimainen nainen kun on melko itsenäinen ja äijä saa useimmiten keittää ihan itse omat pottunsa. Innostuinpa vielä kertoa tilanteeseen sopivan tarinan omasta parisuhteestani ja siitä kuinka olin viikonloppuna pyhästi luvannut keitellä meille Suomesta tuliaisiksi saatua pussipinaattikeittoa lounaaksi (se The lounas) ja tehdä vielä dinneriäkin kotona (me yritetään syödään kerran viikossa kotona). Siinä nyt sitten vahingossa kävi kuitenkin niin, että minä vetelin pari tuntia kauneusunia ja keitto oli keittynyt sillä aikaa nälkäisen insinöörin toimesta. Hups. En tainnut olla hyvä vaimo astellessani suoraan sängystä valmiiseen pöytään, enhän?
Entäs sitten se leipomuspuoli! Saatoin kertoa myös siitä, kuinka innokas leipuri olen, mutta kuinka kammottavan rumia minun tekeleeni poikkeuksetta ovat… Vai mitä kertoo se, että aikoinaan minun "kauniit" (kröhöm) korvapuustini kyllä kelpasivat Juhalle, mutta kotiin hän ei niitä voinut viedä. Jaa miksi? No ettei kämppis ihmettele, mitä epämuodostuneita taikinamutantteja jääkaapissa on. :D Tämä tarina on tosi. Enkä tosiaan taida saada tällä lisää ”hyvän vaimon pisteitä”?
Seuraavaksi päästiin siihen, kuinka epäkunnioittavasti minä kuulemma puhun tuosta miehen rutjakkeesta. Epäkunnioittava tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että sanon sitä insinööriksi. Kauheaa! Täällä tehdään suuri ero sen välille, onko joku ”vain” insinööri vaiko ihan manager. Mutta meilläpä ei tehdä, se on ollut insinööri aina ja tulee olemaan. :) Olen kiinalaisten mielestä paha suustani tämän ansiosta, mutta vaikea sitä on selittää ettei Suomessa erotella nimityksillä kuka on missäkin asemassa. Joten bad bad wife!
Rikoin myös kaikki paikallisten ihanat mielikuvat siitä, kuinka shoppailen ja laittelen täällä vain kynsiä miehen rahoilla ja kuinka se vain kävelee perässä ostoksia kantaen. Voi elämä missä käsityksessä nämä kiinalaiset ovat olleet! Oli jo korkea aika palauttaa heidät maan pinnalle ja kertoa, millainen hirviö (mutta omavarainen sellainen) ainakin minä osaan olla. Ainiin, kiinalainen ”hyvä vaimo” osoittaa kuulemma mieltään niin, että jättää kantamatta sen riisikupin miehekkeen nenän eteen – hiljainen manifesti. Kerroin, että jos minä osoitan mieltäni niin siinä on piru ja helvetin lieskat irti eikä kellään enää kivaa. Olisin tosin voinut vähän pehmentää tätä lausuntoa, myönnän..

Riitelystä me ei onneksi edes ennätetty puhumaan, huh!
Ah, näitä ihastuttavia kulttuurieroja.

1 Response to "Good wife"

  1. Anonyymi Says:
    26. heinäkuuta 2011 klo 23.03

    Eihän kiinan 好久不见:iakaan (= long time no see) ainakaan mun käsityksen mukaan ihan joka päivä voi käyttää? Tai sit meiän pekingiläiset oli vaan liian koulutettuja tai pohjoiskiinalaisia sen fraasin ylikäyttöön.

    Olisit ihan normaali shanghailainen vaimo, niillä on kuulemma hyvin koulutetut miehet kiinalaisittain. Pääasiassa sen takia kuulemma ns. "landekiinalaiset" (ei-Shanghailaiset) ei halua shanghailaistyttöä. Tai näin ainakin shanghailaisopettaja selitti kotikaupungistaan - saatto sen tarinat tietenkin olla yhtä tosia kuin meiän kertomukset jääkarhuista.

Lähetä kommentti