Nǐ hǎo Chengdu!

Heimoi!

Terveisiä kylmästä, mutta ah niin kotoisasta Suomesta. <3 Saavuttiin sunnuntaina kotiin (toiseen kotiin, puhun sujuvasti niin Suomesta kuin Kiinasta kotinani) ja siitä lähtien olenkin oikeastaan vain keskittynyt suomalaisten ruokien ihailuun ja mussutukseen. Heti ensimmäiseksi poikettiin huoltoaseman kauppaan (täällä on sellaisiakin, mahtavaa!) ostamaan maitopojalle supi suomalaisesta ammusta tullutta maitoa ja mulle rahkaa - olen NIIN kaivannut maitorahkaa ja muita hapanmaitotuotteita! Muualla maailmassa kun ei oikein tunnuta ymmärtävän niiden päälle... Ja vaikka pää olisi kuinka pyörällä pitkistä lennoista ja aikaerosta, niin aina pystyy kuitenkin nakertamaan ruisleipää. Paljon ruisleipää! Ja tietysti Oltermannia ja kalkkunaleikettä ja ruoaksi niitä ryynimakkaroita, muusia, kalapuikkoja.... Vielä on lukematon lista kaikkea, mitä ollaan kaivattu kuukausikaupalla ja aiotaan syödä, mutta onneksi on vielä pari päivää aikaakin. :)

Mutianyu Great Wall.

Lennettiin jo lauantaiaamuna Pekingiin ja lähdettiin saman tien kohti Kiinan muuria. Minä siis todellakin pääsin sinne! Sopivan sattuman kautta saatiin käyttöön firman kuski, joka nouti meidät suoraan kentältä (siellä se odotteli meitä kyltin kanssa kuin paraskin matkaopas). :) Ilman kuskia oltaisiin jouduttu sumplimaan miten päästä muurille ja miten päästä sieltä pois, joten kaikki menikin parhain päin oman hovikuskin kanssa. Ja se muuri!!! Voi luoja se oli upea! Odotin koko tunnin ajomatkan kuumeisesti näkeväni edes vilauksen muuria ylhäällä kohoavilla kukkuloilla, mutta piina kesti siihen asti kunnes tärähdettiin parkkipaikalle. Mutta siinä se sitten lopulta makoili kaikessa upeudessaan. Ja se oli valtava. Ja ihana. Ja vaikuttava. Huokaus.

Tuolla kaukana ylhäällä siintelee määränpää...apua.

Meille oli suositeltu muurin kohtaa nimeltä Mutianyu, sillä se on mahtavan näköistä seutua ja siellä käy vähemmän turisteja kuin esim. Badalingissa (joka lienee suosituin muurin kohta). Mutianyussa pääsee myös nousemaan itse muurille ilmassa vaappuvalla gondolihissillä.... Mitä minä en odottanut ollenkaan innoissani, pikemminkin kauhuissani! Olen melkein kuuluisa siitä, kuinka pelkään jo pelkkää karusellia huvipuistoissa. Meinasin jo jänistää ja jäädä alas, kunnes Juha suorastaan tyrkkäsi minut koppihissiin ja lähdettiin huojumaan ylös muurille.

Se meni hieman korkealla.

Maisema muurilta.

Panikoin koko matkan ja pidin silmät tiukasti kiinni, mutta onneksi Juha kuvasi todistusaineistoa matkan aikana. Se hissi meni ihan järkyttävän korkealla! Ja pitkän matkan. Jotenkin ihmeellisesti me kuitenkin selvittiin hengissä, vaikken ollut siitä yhtään varma etukäteen. Ylhäällä muurilla oli minun mielestäni sen sijaan ihan turvallista seisoa jalat tukevasti maassa. Ja voin kertoa, etten ole koskaan nähnyt niin mykistäviä maisemia... Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Kiinan muurin näkeminen pitäisi olla kansalaisoikeus.

Seuraavaksi annan kuvien puhua puolestaan.





 
Jep, se oli upea kokemus. Mikä tunne, kun tietää tepastelevansa Kiinan muurilla! Käveltiin itse muurilla vain parisen kilometriä, mutta kaikkine rappusineen se kävi ihan urheilusta. Ja lämmintäkin oli iloisesti rapiat kolmekymmentä astetta, joten hikoiltiin kuin pienet possut ja kiinalaiset saivat taas yhden hyvän syyn nauraa meille röhönaurua.

Näin se homma toimii!

Minä aloin jännittää heti ylös pääsyn jälkeen sitä, miten saisin itseni turvallisesti vielä alaskin sieltä muurilta...vaihtoehtoina oli kävely - no thanks kaikkien niiden rappusten jälkeen! Tai sitten tuolihissi, joka roikkuu ja kiikkuu aivan järjettömän korkealla ja josta minä hyvällä tuurilla onnistuisin varmaankin putoamaan - todellakaan ei. Hmm, jäljelle jäi siis vain kelkkarata. Kyllä, muurilta sai laskea alas kelkalla... Ja sinnehän minutkin sitten tyrkättiin vaikka vapisin kauhusta! Kelkkarata kiemurteli välillä maata myöten ja välillä sillalla, mutta onneksi nopeuden sai säätää ihan omin kätösin (ja sen vuoksi mulle huudettiinkin koko ajan "faster, faster!!"). Loppujen lopuksi reissun hauskin osuus oli ehdottomasti juuri tuo kelkkailu - suosittelen! :)

Seuraavaksi nakerran vähän lisää ruisleipää.