Hiiohoi!
Paras varautua rakas kotimaa, sillä me päässään sunnuntaina tallustelemaan sinne! Edes Islanti ja sen viheliäinen tulivuori ei onnistunut sotkemaan tätä reissua. Ja jos olisi onnistunut, niin kyseessä olisi ollut vuosisadan huonoin karma.... Jotkut muistanee viime kevään ja sen kun yksi pirun vihainen punapää jäi Espanjaan jumiin tuhkapilven takia. Miten onkaan mahdollista, että Islannissa purkautuu tulivuori aina kun minä (no varmaan moni muukin) aion käväistä kotona?? Aistiikohan ne vuoret että jaaha, nyt se suunnittelee taas kotimatkaa - syöksenpä siis äkkiä vähän tuhkaa ilmoille! No anyways, tällä kertaa kävi parempi tuuri. Ellei nyt sitten ennen sunnuntaita tule maailmanloppu tai jotain muuta pientä...
Lauantai olisi tarkoitus hengailla Pekingissä, enkä malta odottaa sitäkään. Peking tosin kuulostaa pelottavan suurelta verrattuna piskuiseen Chengduun. Johan siellä asustelee 17 miljoonaa kiinalaista, kun meillä taapertaa vaatimattomat 10 miljoonaa - vissi ero! Minun suurin pakkomielteeni on päästä Kiinan muurille. En voi mennä Pekingiin tietäen, että siellä se muuri löhöää ja olla menemättä sinne - kyseessä on kuitenkin yksi maailman seitsemästä ihmeestä ja maailman suurin ihmisten kyhäämä rakennelma (huom! en tarkistanut tietoja mistään, vaan kaivoin ne aivan omasta päästäni). Lauantain suunnitelmat ovat vielä melko avoinna, joten let´s see mitä tuleman pitää.
Tiemme Riemun kanssa päättyivät tällä viikolla. Harmi, sillä mimmi oli hyvä opettaja ja opin tuntien lomassa uskomattoman paljon kiinalaisesta kulttuurista. Viime tuntien hauskimpiin huomioihin kuuluu ehdottomasti se, että Kiinassa lääkäri joutuu monesti kieltämään potilasta syömästä liian tulista ruokaa. Kyllä. Hassut kiinalaiset (etenkin sichuanilaiset) nakertavat kurkkutorven polttavia siansorkkia ja slurppailevat tulisia nuudeleita sellaisella tohinalla, että siinä saattaa ohimennen kärventyä kurkkutorvi ja vatsalaukku. Suusta nyt puhumattakaan! Jos sitten "kuumuus tulee kehoon" (eli suomeksi sanottuna sairastuu...), niin yksi syy on "too much chili" (lainaten suoraan Riemua). Kysyin vähän hämmästellen, että eikö järki sitten kiellä syömästä niin paljon sichuanin pippureita ja chilejä? Että eikös olisi fiksumpaa välttää niitä silloin, kun "kuumuus on päässyt kehoon"? Olisihan se kuulemma, mutta kiinalaisen mieli ja järki eivät vain aina pääse yhteisymmärrykseen, joten no can do. Tässä tapauksessa samaistun kyllä täysin kiinalaisiin, sillä järki sanoo monestikin että älä syö tuota suklaata, mutta syönpä silti kun mieli tekee!
Toinen mielenkiintoinen juttu liittyy kiinalaisten ihastuttavaan suorasukaisuuteen. Täällähän voi kysellä puolitutuilta kaiken raha-asioista uskonnollisiin seikkoihin ilman kainostelua ja huomautella vielä tuntemattomillekin painosta sun muista ominaisuuksista, joista Suomessa vaiettaisiin. Yhdessä oppikirjani kappaleessa oli mielestäni vähän omituinen kohta, jossa tiedusteltiin vastapuolen vaatteiden hintaa.... Hmmmm. Riemu, saako Kiinassa todellakin udella mitä toisen vaatteet maksoivat? Kyllä! Se on suorastaan suositeltavaa, sillä kyllä halvoilla kuteilla kannattaa kehuskella! Jaahas. Kerroin että ei meillä vaan kannata mennä kyselemään tuntemattomilta, että kuinkas halvalla ostit nuokin rytkyt... Ja ettei meillä ylipäätään puhuta rahasta, uskonnosta tai muista hyvin henkilökohtaisista asioista vieraiden kanssa. "Waaau, so complicated!" oli vastaus. :D
Olen mielestäni oppinut kiinaa erittäin hyvin ja hallitsen jo paljon sanoja ja kysymyksiä - ongelma on vain siinä, ettei nämä paikalliset ymmärrä sanakaan mitä suustani päästän... Ja minä en taas ymmärrä, mitä minulle vastataan jos joku sattuikin ymmärtämään kysymykseni. Multa unohtuu monesti oikeat toonit ja ilman niitä kiinalaiset pyörittelevät päätään kummastuneina - mitä tuo laowai oikein sihisee?? Olen onnellinen kuin pieni orava jo siitä, että pääsen silloin tällöin kotiin pelkästään sanomalla kotiosoitteen (enkä näytä sitä kartasta) ja ymmärrän minulle kerrotut hinnat. Siitäkin on joskus hyötyä, että osaan kysyä hintaa kiinaksi - ainakin kuvittelen, että silloin en saa niin paljon "länkkärilisää" summaan. Olen myös tosi ylpeä hienosti lausutusta "taobaosta", joka tarkoitaa take away - saan siis jo ruoan kotiin mukaan!
Palailen varmaan seuraavan kerran Suomesta kaikkien ryynimakkaroiden keskeltä (montakohan kertaa olen muuten jo maininnut nuo ryynimakkarat??). Menen ensin pieneen kotikylääni kokemaan sen ihmeen, kuinka kadulla ei kävele YHTÄÄN ihmistä, kuinka kaupassa on OIKEA jono jossa ei edes etuilla (toivottavasti osaan käyttäytyä hyvin kaiken tämän tunkemisen jälkeen) ja kuinka joka puolella on hiljaista. Varmasti ihanaa!
By the way, näin tänään ehdottomasti hyödyllisimmän kyltin Kiinassa: "No loud speaking in public places". Vielä kun joku uskoisi sitä...
Paras varautua rakas kotimaa, sillä me päässään sunnuntaina tallustelemaan sinne! Edes Islanti ja sen viheliäinen tulivuori ei onnistunut sotkemaan tätä reissua. Ja jos olisi onnistunut, niin kyseessä olisi ollut vuosisadan huonoin karma.... Jotkut muistanee viime kevään ja sen kun yksi pirun vihainen punapää jäi Espanjaan jumiin tuhkapilven takia. Miten onkaan mahdollista, että Islannissa purkautuu tulivuori aina kun minä (no varmaan moni muukin) aion käväistä kotona?? Aistiikohan ne vuoret että jaaha, nyt se suunnittelee taas kotimatkaa - syöksenpä siis äkkiä vähän tuhkaa ilmoille! No anyways, tällä kertaa kävi parempi tuuri. Ellei nyt sitten ennen sunnuntaita tule maailmanloppu tai jotain muuta pientä...
Lauantai olisi tarkoitus hengailla Pekingissä, enkä malta odottaa sitäkään. Peking tosin kuulostaa pelottavan suurelta verrattuna piskuiseen Chengduun. Johan siellä asustelee 17 miljoonaa kiinalaista, kun meillä taapertaa vaatimattomat 10 miljoonaa - vissi ero! Minun suurin pakkomielteeni on päästä Kiinan muurille. En voi mennä Pekingiin tietäen, että siellä se muuri löhöää ja olla menemättä sinne - kyseessä on kuitenkin yksi maailman seitsemästä ihmeestä ja maailman suurin ihmisten kyhäämä rakennelma (huom! en tarkistanut tietoja mistään, vaan kaivoin ne aivan omasta päästäni). Lauantain suunnitelmat ovat vielä melko avoinna, joten let´s see mitä tuleman pitää.
Tiemme Riemun kanssa päättyivät tällä viikolla. Harmi, sillä mimmi oli hyvä opettaja ja opin tuntien lomassa uskomattoman paljon kiinalaisesta kulttuurista. Viime tuntien hauskimpiin huomioihin kuuluu ehdottomasti se, että Kiinassa lääkäri joutuu monesti kieltämään potilasta syömästä liian tulista ruokaa. Kyllä. Hassut kiinalaiset (etenkin sichuanilaiset) nakertavat kurkkutorven polttavia siansorkkia ja slurppailevat tulisia nuudeleita sellaisella tohinalla, että siinä saattaa ohimennen kärventyä kurkkutorvi ja vatsalaukku. Suusta nyt puhumattakaan! Jos sitten "kuumuus tulee kehoon" (eli suomeksi sanottuna sairastuu...), niin yksi syy on "too much chili" (lainaten suoraan Riemua). Kysyin vähän hämmästellen, että eikö järki sitten kiellä syömästä niin paljon sichuanin pippureita ja chilejä? Että eikös olisi fiksumpaa välttää niitä silloin, kun "kuumuus on päässyt kehoon"? Olisihan se kuulemma, mutta kiinalaisen mieli ja järki eivät vain aina pääse yhteisymmärrykseen, joten no can do. Tässä tapauksessa samaistun kyllä täysin kiinalaisiin, sillä järki sanoo monestikin että älä syö tuota suklaata, mutta syönpä silti kun mieli tekee!
Toinen mielenkiintoinen juttu liittyy kiinalaisten ihastuttavaan suorasukaisuuteen. Täällähän voi kysellä puolitutuilta kaiken raha-asioista uskonnollisiin seikkoihin ilman kainostelua ja huomautella vielä tuntemattomillekin painosta sun muista ominaisuuksista, joista Suomessa vaiettaisiin. Yhdessä oppikirjani kappaleessa oli mielestäni vähän omituinen kohta, jossa tiedusteltiin vastapuolen vaatteiden hintaa.... Hmmmm. Riemu, saako Kiinassa todellakin udella mitä toisen vaatteet maksoivat? Kyllä! Se on suorastaan suositeltavaa, sillä kyllä halvoilla kuteilla kannattaa kehuskella! Jaahas. Kerroin että ei meillä vaan kannata mennä kyselemään tuntemattomilta, että kuinkas halvalla ostit nuokin rytkyt... Ja ettei meillä ylipäätään puhuta rahasta, uskonnosta tai muista hyvin henkilökohtaisista asioista vieraiden kanssa. "Waaau, so complicated!" oli vastaus. :D
Olen mielestäni oppinut kiinaa erittäin hyvin ja hallitsen jo paljon sanoja ja kysymyksiä - ongelma on vain siinä, ettei nämä paikalliset ymmärrä sanakaan mitä suustani päästän... Ja minä en taas ymmärrä, mitä minulle vastataan jos joku sattuikin ymmärtämään kysymykseni. Multa unohtuu monesti oikeat toonit ja ilman niitä kiinalaiset pyörittelevät päätään kummastuneina - mitä tuo laowai oikein sihisee?? Olen onnellinen kuin pieni orava jo siitä, että pääsen silloin tällöin kotiin pelkästään sanomalla kotiosoitteen (enkä näytä sitä kartasta) ja ymmärrän minulle kerrotut hinnat. Siitäkin on joskus hyötyä, että osaan kysyä hintaa kiinaksi - ainakin kuvittelen, että silloin en saa niin paljon "länkkärilisää" summaan. Olen myös tosi ylpeä hienosti lausutusta "taobaosta", joka tarkoitaa take away - saan siis jo ruoan kotiin mukaan!
Palailen varmaan seuraavan kerran Suomesta kaikkien ryynimakkaroiden keskeltä (montakohan kertaa olen muuten jo maininnut nuo ryynimakkarat??). Menen ensin pieneen kotikylääni kokemaan sen ihmeen, kuinka kadulla ei kävele YHTÄÄN ihmistä, kuinka kaupassa on OIKEA jono jossa ei edes etuilla (toivottavasti osaan käyttäytyä hyvin kaiken tämän tunkemisen jälkeen) ja kuinka joka puolella on hiljaista. Varmasti ihanaa!
By the way, näin tänään ehdottomasti hyödyllisimmän kyltin Kiinassa: "No loud speaking in public places". Vielä kun joku uskoisi sitä...
0 Response to "No loud speaking in public places"
Lähetä kommentti