Hello!
Joskus minä sitten sovin Kiinaan kuin sormi nenään. Olen vihdoin keksinyt yhden yhtäläisyyden minun ja kiinalaisten välillä - syöminen. Kyllä! Kiinalaiset tykkää syödä ja minä tykkään syödä, selvähän se. Kaiken lisäksi minulla on varsin uniikki tapa onnistua vähän väliä tiputtamaan ruokaa päälleni, sylkemään sitä toisten päälle ja haukkamaan esimerkiksi mansikkaa niin että mehut lentää kilsan päähän. Omenan syöminen se vasta vaikeaa onkin! Olisi tosin mahtavaa oppia syömään niin, että suun avatessa sieltä ei tippuisi, valuisi tai roiskuisi mitään ylimääräistä. Juominenkin on hieman kinkkinen homma, sillä jostain syystä alahuuleni tippalukko ei toimi. Mutta hei, Kiinassa tämä ei haittaa yhtään! Nämä pikkupossut syövät ihan samoin - mitä enemmän ruokaa lentää ja roiskuu, sitä parempi sapuska. Minä olisin täällä hyvä illallisvieras, koska emäntä voisi sapuskoinnin jälkeen vain ylpeästi vilkaista ruoan rippeitä paidallani, poskillani ja lattialla ja todeta onnistuneensa erinomaisesti kokkina.
Tosiasiassa olen kyllä oppinut kammottavan rumia tapoja täällä (niiden vanhojen lisäksi). Tänäänkin suikaisin tyytyväisenä kadunkulmaan ja rekisteröin kyllä sivusilmällä taksia odottavan kiinalaisen, mutta nappasin silti iloisesti ensimmäisen vapaan taksin aivan kiinattaren nenän edestä... Kyllä minä edelleen tunnen omatunnon hienoisen kolkutuksen noissa tilanteissa, mutta silloin mietin vain että sitä saa mitä tilaa rakkaat kinuskit. :) Näiltä paikallisiltahan minä olen tuon toisen nenän edestä taksin ryöväämisen oppinut (ja hyvin muuten olenkin oppinut!). Tiedän, ettei minun tarvitse käyttäytyä huonosti jos muut niin tekevät - mutta sillä asenteella täällä jää kyllä pahasti jalkoihin. Ihan totta, ei yksikään kiinalainen tule sanomaan että "ota vain tuo taksi, minä voin odottaa". Hekohekohee, naurattaa pelkkä ajatuskin! :D
Mutta okei...olisin voinut jättää eilisen etuilun väliin. Olin menossa salille ja näin jo kuntopyörän jo odottamassa siinä - kunnes huomasin että se sama vanha pappa aikoo aivan selvästi yrittää pian könytä pyörän satulaan. Se pappa monesti vain istuksii fillarin päällä eikä tee yhtään mitään! Joten olin ihmiskunnan roska ja harppasin kauheaa kyytiä pyörän kimppuun. Myönnän! Papparainen jäi hölmistyneenä kököttämään viereeni selkä kippurassa....yritin vain parhaani mukaan olla muka huomaamatta ja tuijottelin keskittyneesti uima-altaalle päin.
Uima-altaalla on koettu muuten viime aikoina kauhun hetkiä. Tai siis minä olen kokenut. Siellä lentelee aivan tuhottoman isoja ja vaarallisia sudenkorentoja!!! Yök! Apua! Kerran menin uimaan ja polskin iloisena kuin pieni ankka - kunnes kuulin takaani surinaa. Ja käännyin hämmentyneenä katsomaan... Se iso ja ruma torakka surisi aivan veden pinnalla ja tuijotti minua suoraan silmiin! Ei auttanut kuin sukeltaa karkuun. Sen jälkeen en voinut uida enää senttiäkään, vaan pyöritin päätäni melkein 360 astetta nähdäkseni missä se hirviö luuraa ja sukelsin vähän väliä varmuudeksi pakoon.
Lopulta jouduin kutsumaan allaspojan hätiin. Siinäpä olikin selittämistä...että voisitko mitenkään tappaa tuon pärisevän otuksen, joka vainoaa minua? Ilmeisesti sain ilmaistua itseäni riittävän hyvin, sillä kaveri haki pitkävartisen haavin ja metsästi sen pahuksen korennon! Harmi vaan, että niitä korentoja on siellä joka päivä. Ne pääsevät uima-altaan toisesta päästä avoimista lasiovista sisään ja ilmeisesti kiinalaisia ei haittaa pätkääkään uida pörisevien monstereiden kanssa. Minua oksettaa jo sana korento - sehän kuulostaa ihan painajaismaiselta... Samoin kuin perhonen, voin melkein pahoin pelkästä ajatuksesta. Ja niitäkin täällä muuten riittää - isoja, lepattelevia tuholaisia. Ne on niin pelottavan näköisiäkin, mustaa ja turkoosia ja kaikkia luonnottomia värejä. Ja miten ne lentää! Lepattelevat joka suuntaan niin etten voi ikinä tietää, mihin suuntaan paeta. Perhonen ei suinkaan ole mikään kaunis otus, katsokaapa vaikka joskus miltä se itse nilviäinen näyttää siinä keskellä niiden muka-kauniiden siipiensä välissä....kerrassaan kammottavaa.
Asiasta kukkaruukkuun, kävin taas vähän hamstraamassa lihaa - olenhan jo etevä lihansyöjä. Tosin ihan kanaa tällä kertaa. Normaaleita puhtaita fileitä saa tasan yhdestä marketista, joten teen aina silloin tällöin lihaiskun sinne. Tunnen itseni jo melko kiinalaiseksi kun alan mättää lihakimpaleita muovipussiin, vaikkakin teen sen edelleen toisen muovipussin avulla. Kunnon kiinalainenhan tarttuu kokonaiseen kuolleseen kanaan paljain käsin ja kurkistaa niin nokkaan kuin takapuoleen. Ainoa probleema on se haju... marketin lihaosasto stunkkaa hyvin veriseltä ja lihaisalta, niin hurjalta että pystyn milloin tahansa palauttamaan sen hajun nenääni. Pesin tänäänkin käsiäni kymmenen kertaa, mutta aina vaan tunnen sen kelmeän lemun sormissani. Mitähän kiinalaiset sanoisivat, jos ensi kerralla painelisin paikalle kaasunaamarin ja happipullon kanssa? Täytyypä harkita asiaa.
Kotiovella törmäsin kiinalaiseen kissimirriin - miumau! Se tunki ostoskassiini ihan samoin kuin omatkin kissani ja tutki toiveikkaasti, toinko sille mitään. :)
Joskus minä sitten sovin Kiinaan kuin sormi nenään. Olen vihdoin keksinyt yhden yhtäläisyyden minun ja kiinalaisten välillä - syöminen. Kyllä! Kiinalaiset tykkää syödä ja minä tykkään syödä, selvähän se. Kaiken lisäksi minulla on varsin uniikki tapa onnistua vähän väliä tiputtamaan ruokaa päälleni, sylkemään sitä toisten päälle ja haukkamaan esimerkiksi mansikkaa niin että mehut lentää kilsan päähän. Omenan syöminen se vasta vaikeaa onkin! Olisi tosin mahtavaa oppia syömään niin, että suun avatessa sieltä ei tippuisi, valuisi tai roiskuisi mitään ylimääräistä. Juominenkin on hieman kinkkinen homma, sillä jostain syystä alahuuleni tippalukko ei toimi. Mutta hei, Kiinassa tämä ei haittaa yhtään! Nämä pikkupossut syövät ihan samoin - mitä enemmän ruokaa lentää ja roiskuu, sitä parempi sapuska. Minä olisin täällä hyvä illallisvieras, koska emäntä voisi sapuskoinnin jälkeen vain ylpeästi vilkaista ruoan rippeitä paidallani, poskillani ja lattialla ja todeta onnistuneensa erinomaisesti kokkina.
Tosiasiassa olen kyllä oppinut kammottavan rumia tapoja täällä (niiden vanhojen lisäksi). Tänäänkin suikaisin tyytyväisenä kadunkulmaan ja rekisteröin kyllä sivusilmällä taksia odottavan kiinalaisen, mutta nappasin silti iloisesti ensimmäisen vapaan taksin aivan kiinattaren nenän edestä... Kyllä minä edelleen tunnen omatunnon hienoisen kolkutuksen noissa tilanteissa, mutta silloin mietin vain että sitä saa mitä tilaa rakkaat kinuskit. :) Näiltä paikallisiltahan minä olen tuon toisen nenän edestä taksin ryöväämisen oppinut (ja hyvin muuten olenkin oppinut!). Tiedän, ettei minun tarvitse käyttäytyä huonosti jos muut niin tekevät - mutta sillä asenteella täällä jää kyllä pahasti jalkoihin. Ihan totta, ei yksikään kiinalainen tule sanomaan että "ota vain tuo taksi, minä voin odottaa". Hekohekohee, naurattaa pelkkä ajatuskin! :D
Mutta okei...olisin voinut jättää eilisen etuilun väliin. Olin menossa salille ja näin jo kuntopyörän jo odottamassa siinä - kunnes huomasin että se sama vanha pappa aikoo aivan selvästi yrittää pian könytä pyörän satulaan. Se pappa monesti vain istuksii fillarin päällä eikä tee yhtään mitään! Joten olin ihmiskunnan roska ja harppasin kauheaa kyytiä pyörän kimppuun. Myönnän! Papparainen jäi hölmistyneenä kököttämään viereeni selkä kippurassa....yritin vain parhaani mukaan olla muka huomaamatta ja tuijottelin keskittyneesti uima-altaalle päin.
Uima-altaalla on koettu muuten viime aikoina kauhun hetkiä. Tai siis minä olen kokenut. Siellä lentelee aivan tuhottoman isoja ja vaarallisia sudenkorentoja!!! Yök! Apua! Kerran menin uimaan ja polskin iloisena kuin pieni ankka - kunnes kuulin takaani surinaa. Ja käännyin hämmentyneenä katsomaan... Se iso ja ruma torakka surisi aivan veden pinnalla ja tuijotti minua suoraan silmiin! Ei auttanut kuin sukeltaa karkuun. Sen jälkeen en voinut uida enää senttiäkään, vaan pyöritin päätäni melkein 360 astetta nähdäkseni missä se hirviö luuraa ja sukelsin vähän väliä varmuudeksi pakoon.
Lopulta jouduin kutsumaan allaspojan hätiin. Siinäpä olikin selittämistä...että voisitko mitenkään tappaa tuon pärisevän otuksen, joka vainoaa minua? Ilmeisesti sain ilmaistua itseäni riittävän hyvin, sillä kaveri haki pitkävartisen haavin ja metsästi sen pahuksen korennon! Harmi vaan, että niitä korentoja on siellä joka päivä. Ne pääsevät uima-altaan toisesta päästä avoimista lasiovista sisään ja ilmeisesti kiinalaisia ei haittaa pätkääkään uida pörisevien monstereiden kanssa. Minua oksettaa jo sana korento - sehän kuulostaa ihan painajaismaiselta... Samoin kuin perhonen, voin melkein pahoin pelkästä ajatuksesta. Ja niitäkin täällä muuten riittää - isoja, lepattelevia tuholaisia. Ne on niin pelottavan näköisiäkin, mustaa ja turkoosia ja kaikkia luonnottomia värejä. Ja miten ne lentää! Lepattelevat joka suuntaan niin etten voi ikinä tietää, mihin suuntaan paeta. Perhonen ei suinkaan ole mikään kaunis otus, katsokaapa vaikka joskus miltä se itse nilviäinen näyttää siinä keskellä niiden muka-kauniiden siipiensä välissä....kerrassaan kammottavaa.
 |
| You want some chicken? Just come 'n get! |
Kotiovella törmäsin kiinalaiseen kissimirriin - miumau! Se tunki ostoskassiini ihan samoin kuin omatkin kissani ja tutki toiveikkaasti, toinko sille mitään. :)
20. toukokuuta 2011 klo 20.38
Voi kuinka ihanan söpö kissaneiti! <3 :)