Mansikkarohmukuoriainen

Heippahei taas! Nainen palasi linjoille. Vika ei koskaan ollutkaan meidän netissä vaan minun läppärissä... Ei kukaan ole koskaan kertonut, että koneen pitäisi silloin tällöin antaa asentaa jotain päivityksiä! Enhän minä voinut tietää ja klikkailin monta kuukautta iloisesti "ei" kaikkiin koneen ehdotuksiin. Onneksi meillä asuu yksi insinööri, joten loppu hyvin, kaikki hyvin ja blogi jatkuu edelleen. :)

Se siitä viileästä säästä sitten - jääkarhu painelee kaduilla naama hiessä ja paita märkänä! On äärimmäisen hankala edes yrittää kuvailla kuinka kuuma ja tukala sää Chengdussa taas on. Ilma on läkähdyttävän lämmintä ja tuuli ei enää suinkaan tunnu hyvältä, vaan ennemminkin siltä kuin joku puhaltaisi saunassa kuumaa ilmaa iholle. Päivän paras hetki on se kun pääsee takaisin sisälle ilmastointilaitteen alle viilentymään. :) Ja kylmään uima-altaaseen! Ajateltiin käydä vielä illalla uudestaan lillumassa siellä, ihan vain siksi että se on yksi ainoista viileistä paikoista. Jääkappiin en valitettavasti mahdu.

Kävin taas tuossa eräänä päivänä kampaajalla, kun aloin himoita ohuempaa ja lyhyempää tukkaa näille helteille. Koko leikki maksaa alle kolme euroa, joten sama vaikka kävisi joka viikko! Kiinassa olen jo totutellut siihen, että voin nauttia pienistä ylellisyyksistä, enkä tunne oloani enää edes niin kiusalliseksi kuten alussa. On mukava laitattaa kynsiä, makoilla samalla nojatuolissa, katsella enkunkielistä leffaa ja siemailla kylmää (ne ovat jo hiffanneet, mistä minä tykkään!) appelsiinimehua. Yhtälailla kampaamossa on ihana heittäytyä pötkölleen takahuoneen sängyille ja odotella hiustenpesua ja sitä hierontaa....mmmm. Tällä kertaa sain lisäksi niska- ja hartiahieronnan  - viiden rämpylän lisämaksusta. :) Ihan mieluusti maksan 0,50€ puolen tunnin hieronnasta!

Olen käynyt jo tuossa samassa kampaamossa useamman kerran ja joka kerta henkilökunta on yhtä innoissaan - ooooh, länkkäreitä! Siellä ne tarjoilivat taas tohkeissaan mansikoita ja vesimelonia ja höpöttivät minulle kiinaa minkä kerkesivät. :) Otettiin myös iso liuta yhteiskuvia minusta ja vakkari kampaajapojastani, kunhan poika ensin saatiin paikalle. Ehdin jo huolestua kun kaveria ei näkynyt ja yritin kysellä missä se heppu on, kunnes se kaivettiin jostakin paikalle - varmaan kotoaan tai tauolta. Hävetti, myönnän! Mutta se on vain niin hyvä hiustenleikkaaja ja jotenkin symppis. Pitsipaidoista ja rannekoruista päätellen kaveri kyllä lukee naistenlehdistä ne "Näin isket miehen"-vinkit...

Meidän kadunkulman caishichang eli hedelmäkauppa.
Kiinalaiset mansikat ovat muuten vihdoin kypsyneet, ah ihanuutta. Mansikoita on ollut kyllä myynnissä ihan siitä asti kun tänne saavuin, mutta väristä päätellen ne ovat olleet melko raakoja. Eilen ostin ensimmäisen kerran mansikoita kotiin ja voi taivas - ne ovat NIIN makeita ja hyviä! Minä olen pahemman luokan mansikkarosvo ja -hiiri ja -rohmu ja mitä näitä kuvaavia termejä nyt onkaan. Viime keväänä söin varmasti puolet koko Espanjan mansikkatuotannosta, mutta niiden mansikat eivät olleet lainkaan yhtä hyviä kuin nämä kiinalaiset (suomalaisiin en edes ala vertaamaan). Joku fiksu on sanonut, että syö puoli kiloa päivässä kasviksia ja hedelmiä ja marjoja - minä nyt vain satun vetämään sen kaiken mansikoina!

Mansikkakuoriaisen apajat.
Tänään marssittiin siis meidän lähikulman hedelmäkauppaan hakemaan mansikkakuoriaiselle vähän lisää nakerrettavaa ja ylläri oli iloinen, sillä kuoriainen sai kuudella rähmällä (n. 0,60€) ison muovikassillisen herkkuja mukaan!

Tarvittiin myös vähän vihanneksia, koska löysimme tuontikaupasta tortilla-ainekset ja -soossit. Ei muuta kun kotikadun "lähikauppaan".... Kröhöm, tämä "lähikauppa" onkin kokemus ihan sellaisenaan. :) Nainen myy kadulta kurkkuja ja tomaatteja ja paprikaa sekä lihakoukuista possun parhaita paloja. Vihannekset voin vielä tästä kaupasta ostaa, mutta ne lihat! Miettikää kun lihankappaleet riippuvat tuolla kolmenkymmenen asteen helteessä ja kosteassa ilmassa... Nehän kiehahtavat ja ruskistuvat valmiiksi siinä roikkuessaan. :o Glup.

Lähikauppa.
Minä lähden mansikansyöntiin, adios!

Ps. Koska huomenna on äitienpäivä, niin eikö myös kahden kissan äiti olisi oikeutettu kakkuun? Vaikka ne kissatkin on kyllä Suomessa.. En saanut Juhaa vakuuttuneeksi tästä, se väitti että keksin tekosyitä syödä kakkua. Minäkö?? En ikinä.

0 Response to "Mansikkarohmukuoriainen"

Lähetä kommentti