Töttöröö!
Tätä nykyä tapaan rutkasti kiinalaisia ihan joka ikinen päivä ja nautin ihan tunteella kaikista meidän pienistä ja niistä vähemmän pienistäkin eroista. Ihan oikeasti - sanon sen vielä kerran - nämä kaksi kulttuuria eivät kohtaa mitenkään toisiaan! No yksi pieni juttu on, maybe. Riemu opetti minut sanomaan kiinaksi "nali nali", joka tarkoittaa "not at all". Sillä kiinalainen vastaa kuulemma kehuihin vähätelläkseen itseään. Esimerkiksi jos kiinalaiselle sanoo, että oletpa kaunis - hän kiljaisee kauhuissaan "en ollenkaan!". Minä kerroin, että niin me suomalaisetkin tykätään aliarvioida ja vähätellä itseämme, se on melkeinpä taitolaji!
Tosin minun kokemukseni mukaan kiinalaisilla on myös ihastuttava taipumus pitää itseään ja omia kykyjään taivaallisina. Kiinalainen voi hyvinkin todeta, että teinpä taas kerran loistavaa työtä ja onnistuin kaikessa täydellisesti - ihan ilman tunnon tuskia. Vaikea kuvitella suomalaista kehumaan itseään vuolaasti... Joka tapauksessa Riemu väitti, että kiinalainen nolostuu kehuista eikä suinkaan totea että "kiitos". Minä olen kyllä alkanut ihan pokkana sanomaan "xiexie", kun joku ihastelee hiuksiani tai valkoista ihoani. Mitäpä siinä muuta kuin kiittämään. :)
Mulla kuuluu nykyiseen työnkuvaan yksi oikein kiva osuus: osallistun työpaikalla kiinalaisten kanssa keskusteluryhmiin ja koitan auttaa heitä parantamaan enkuntaitoja. Mukavaa puuhaa etten sanoisi! Siellä ne kaikki jännittää rivissä minua - ihan hullua! Minähän olen leppoisa ja puhelias kuin mikä, ei minua kannattaisi pelätä. Tosin tylsänä ne varmaan ainakin mua pitää, kun halusin keskutella koulutuksesta ja opiskelusta. :D Arvatkaa vain kuinka hämmentävää lähes kaikkien ulkomaalaisten mielestä on se, että Suomessa opiskelijoille maksetaan siitä että he vaivautuvat koulun penkille? Pienet kiinalaiset kuuntelivat silmät suurina, kun kerroin meidän koulutussysteemistä. Täällähän (kuten monessa muussakin maassa) porukka maksaa itsensä kipeäksi päästäkseen yliopistoihin. Meillä suomalaisilla kakaroilla on vähän kultalusikka suussa ja opinnoista kehdataan valittaa huomattavasti enemmän... Ja vaikka kukaan kiinalaisista ei tietäisi Suomesta edes sitä, onko siellä edelleen jääkausi, niin koulutuksen maine on kiirinyt ympäri maailmaa. Voidaan olla ylpeitä siis!
Mutta jääkiekkoa ei tiennyt kukaan, ei yksikään. Kuvitelkaa?! Yritin kertoa meidän tärkeimmästä urheilulajista, mutta vaikeaksihan se kävi. :D Ainoa osa mikä jääkiekossa kiinnosti kiinalaisia edes pikkuisen oli se, että kentällä saatetaan tapella.... Ihanko nyrkeillä? Waaau. Verenhimoisia kiinalaisia ilmeisesti.
Ainiin, saan vihdoinkin oman ayin! Ayi tarkoittaa kirjaimellisesti tätiä ja Kiinassa varmaan joka toisella on kotonaan tällainen täti (oikeita tätejähän ei yhden lapsen politiikalla ole olemassakaan). Ayi on siis kiinalainen versio kodinhoitajasta - he siivoavat, kokkaavat, hoitavat lapset ja mitä nyt ikinä keksii haluta. Suurin osa länkkäreistä hommaa heti tällaisen monitoimitädin, mutta me ei olla vielä tähän asti tarvittu kun meillä oli tällainen yksi punapäinen kodinhoitaja täällä arkisin vapaalla. Nyt kun en enää ole, sain hyvän syyn hommata siivoojan! Luksusta. Kerran viikossa käyvä ayi maksaa kuussa sellaiset parikymmentä euroa, joten antaa palaa. :)
Tätä nykyä tapaan rutkasti kiinalaisia ihan joka ikinen päivä ja nautin ihan tunteella kaikista meidän pienistä ja niistä vähemmän pienistäkin eroista. Ihan oikeasti - sanon sen vielä kerran - nämä kaksi kulttuuria eivät kohtaa mitenkään toisiaan! No yksi pieni juttu on, maybe. Riemu opetti minut sanomaan kiinaksi "nali nali", joka tarkoittaa "not at all". Sillä kiinalainen vastaa kuulemma kehuihin vähätelläkseen itseään. Esimerkiksi jos kiinalaiselle sanoo, että oletpa kaunis - hän kiljaisee kauhuissaan "en ollenkaan!". Minä kerroin, että niin me suomalaisetkin tykätään aliarvioida ja vähätellä itseämme, se on melkeinpä taitolaji!
Tosin minun kokemukseni mukaan kiinalaisilla on myös ihastuttava taipumus pitää itseään ja omia kykyjään taivaallisina. Kiinalainen voi hyvinkin todeta, että teinpä taas kerran loistavaa työtä ja onnistuin kaikessa täydellisesti - ihan ilman tunnon tuskia. Vaikea kuvitella suomalaista kehumaan itseään vuolaasti... Joka tapauksessa Riemu väitti, että kiinalainen nolostuu kehuista eikä suinkaan totea että "kiitos". Minä olen kyllä alkanut ihan pokkana sanomaan "xiexie", kun joku ihastelee hiuksiani tai valkoista ihoani. Mitäpä siinä muuta kuin kiittämään. :)
Mulla kuuluu nykyiseen työnkuvaan yksi oikein kiva osuus: osallistun työpaikalla kiinalaisten kanssa keskusteluryhmiin ja koitan auttaa heitä parantamaan enkuntaitoja. Mukavaa puuhaa etten sanoisi! Siellä ne kaikki jännittää rivissä minua - ihan hullua! Minähän olen leppoisa ja puhelias kuin mikä, ei minua kannattaisi pelätä. Tosin tylsänä ne varmaan ainakin mua pitää, kun halusin keskutella koulutuksesta ja opiskelusta. :D Arvatkaa vain kuinka hämmentävää lähes kaikkien ulkomaalaisten mielestä on se, että Suomessa opiskelijoille maksetaan siitä että he vaivautuvat koulun penkille? Pienet kiinalaiset kuuntelivat silmät suurina, kun kerroin meidän koulutussysteemistä. Täällähän (kuten monessa muussakin maassa) porukka maksaa itsensä kipeäksi päästäkseen yliopistoihin. Meillä suomalaisilla kakaroilla on vähän kultalusikka suussa ja opinnoista kehdataan valittaa huomattavasti enemmän... Ja vaikka kukaan kiinalaisista ei tietäisi Suomesta edes sitä, onko siellä edelleen jääkausi, niin koulutuksen maine on kiirinyt ympäri maailmaa. Voidaan olla ylpeitä siis!
Mutta jääkiekkoa ei tiennyt kukaan, ei yksikään. Kuvitelkaa?! Yritin kertoa meidän tärkeimmästä urheilulajista, mutta vaikeaksihan se kävi. :D Ainoa osa mikä jääkiekossa kiinnosti kiinalaisia edes pikkuisen oli se, että kentällä saatetaan tapella.... Ihanko nyrkeillä? Waaau. Verenhimoisia kiinalaisia ilmeisesti.
Ainiin, saan vihdoinkin oman ayin! Ayi tarkoittaa kirjaimellisesti tätiä ja Kiinassa varmaan joka toisella on kotonaan tällainen täti (oikeita tätejähän ei yhden lapsen politiikalla ole olemassakaan). Ayi on siis kiinalainen versio kodinhoitajasta - he siivoavat, kokkaavat, hoitavat lapset ja mitä nyt ikinä keksii haluta. Suurin osa länkkäreistä hommaa heti tällaisen monitoimitädin, mutta me ei olla vielä tähän asti tarvittu kun meillä oli tällainen yksi punapäinen kodinhoitaja täällä arkisin vapaalla. Nyt kun en enää ole, sain hyvän syyn hommata siivoojan! Luksusta. Kerran viikossa käyvä ayi maksaa kuussa sellaiset parikymmentä euroa, joten antaa palaa. :)
0 Response to "Ice hockey? Onko se jotain syötävää??"
Lähetä kommentti