Mitäs me möhömahat

Olen tässä viime päivinä tullut siihen tulokseen, että Kiinassahan on oikeasti ihan hillittömän hauska asua. Jos siis unohdetaan kaikki miljoonat ja ziljoonat vaikeudet ja vastoinkäymiset, joihin täällä törmää. Mutta muuten Kiina on kaikin puolin loistopaikka!
 
Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi minun työmatkani. Mulla menee vaihdellen puoli tuntia tai puolitoista tuntia tai kaikkea siltä väliltä päästä toimistolle… Kiinalaisten kanssa matkustaminen ei oikeastaan ole kovin viihdyttävää saati rentouttavaa puuhaa, mutta saahan siitä matkasta aina vähän jännitystä elämään. :) Ensin pitää tapella takseista, sillä kello kahdeksan aamulla töihin pyrkii n. 5 miljoonaa muutakin ihmistä minun lisäkseni. Joskus taksi löytyy nopeasti, joskus ei lainkaan… Olen miettinyt miten saisin poistettua tämän epävarmuustekijän työmatkastani, silla minun tarvitsisi vain päästä nopeasti metrolinjalle. Kävellen matka on tukala näillä helteillä ja jos sen taksin vaikka sattuukin saamaan, niin nopeamminhan se kulkee kuin minun räpyläni.

Kiinassa on miljoonien taksien ohella miljoonia pimeän taksin tarjoajia, eli ihan tavallisia ihmisiä tavallisine autoineen tarjoamassa kyytiä. Yleensä he laskuttavat matkasta ihan huolella kymmenen kertaa enemmän kuin oikeat taksit ottaisivat ja lisäksi minä pelkään kaikkia epäilyttäviä kiinalaisia ukkoja sen verran, etten halua hypätä kyytiin. Toissapäivänä olin kuitenkin odotellut oikeaa taksia puolisen tuntia ja tiesin myöhästyväni, ellen saa kyytiä juuri silla sekunnilla. Ja kappas vain, pian eräs hyvin vaarattoman näköinen nainen tuli jo toistamiseen tarjoamaan pimeää kyytiä. Ei auttanut kuin kysyä hintaa ja pompata kyytiin. Minä joka olen vannonut, etten koskaan ikinä tee niin! Mutta nainen tarjosikin hinnaksi samaa kuin oikea taksi maksaisi ja vei minut nätisti (tai eivät nämä osaa ajaa kovin nätisti…) metropysäkille. Ja mikä parasta, se nainen oli tänäänkin aamulla odottamassa meidän portilla ja huuteli minut kyytiin saman tien! Sain siis ehkä oman kiinalaisen hovikuskin! Täytyy yrittää seuraavalla kerralla kysyä tällä loistavalla kiinallani, että onnistuuko kyyti joka päivä. Sehän se vasta olisikin loistava ratkaisu!  Näin Kiinassa. :)

Ollaan töissä opeteltu kovasti englantia kiinalaisten kanssa. Vaikeaa on se, että ne jotka sitä enkkua vähän enemmän osaavat, eivät malta olla hetkeäkään hiljaa niin, että ne toisetkin saisivat yrittää sanoa jotain… Minä sitten yritän toimia välillä erotuomarina ja jakelen puheenvuoroja tai kyselen tarkemmin niiltä, joilla kieli takkuaa eniten. Ja sillä välin jo toiset hihkuvat innoissaan jotakin. Ihanan innokkaita tyyppejä. :) Hauskaa on se, että minut esitellään useimmiten jonakin englannin kielen supertohtorina. Tänäänkin esittely kuului niin, että tässä on Josefina, jonka äidinkieli on englanti. Kiitti vaan! :D Kyllä minä mainitsin puhuvani suomea äidinkielenäni, mutta kukaan ei ollut kuullutkaan mistään suomen kielestä…  

Tykkään muutenkin kiinalaisten kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä. Moni haluaa jutella tai ihan vain esittäytyä ja sitten minä mietin pääni puhki olenko jo tavannut kyseisen tyypin vai en… Noloa myöntää, mutten vieläkään oikein erota kiinalaisia toisistaan. Minusta kaikki aasialaiset näyttävät niin kovin samalta, vaikka tiedän että yhtä vähän he muistuttavat toisiaan kuin me länkkärit keskenään. Meidät valkoiset taas kyllä tunnistetaan täällä ja minulta tivataankin helposti lounastauon jälkeen istuinko siellä ja siellä, siihen ja siihen aikaan ja joinko kahvia vai kokista. :D

Lopuksi siitä kiinalaisten ihanasta suorasukaisuudesta… Toimiston siivooja on kiinalaiseksi melkoisen pyöreä täti ja tänään tämä täti sitten päätti tehdä tuttavuutta minun kanssani. Hän tuli käytävällä vastaan ja näytti yllättäen omaa mahaansa ja sen jälkeen tyytyväisenä minun. Ja ihan kuin en vielä olisi ymmärtänyt tätä meidän ilmettyä yhdennäköisyyttä, päätti täti vielä demonstroida käsin kuinka isot mahat meillä molemmilla on. :D Meinasin tikahtua nauruun! Eihän kukaan voi tehdä noin ja vieläpä ystävällinen hymy kasvoillaan! Kiinalaiset… :)

5 Response to "Mitäs me möhömahat"

  1. piia says:
    14. kesäkuuta 2011 klo 23.06

    Moi
    Kiitos kivoista sivuistasi. On tosi mukava lukea tapahtumisistasi. Olemme tulossa perheeni kanssa parinviikon päästä sinne ja ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä Chengdussa "selviytymiseen",minulle ja kolmelle lapselle. T:Piia

  2. Anonyymi Says:
    15. kesäkuuta 2011 klo 8.41

    Onko Chengdussa millasta pyöräilykulttuuria? Näkeekö siellä ihmisiä pyörien kanssa? Pekingissä kaikilla on pyörä joka on mielettömän kätevä pikkumatkoihin. Toisaalta kuulin, että mm. Dalianilaiset ei osaa pyöräillä ja joutuu opettelemaan sen kun ne tulee Pekingiin. Siltä se kampuksella näyttääkin.

    Suosittelen pyörää taksin korvaamiseen jos Chengdulaiset harrastaa pyöräilyä.

  3. Josca says:
    16. kesäkuuta 2011 klo 20.34

    Piia, tervetuloa Chengduun! Tuletteko työkomennukselle? Mihin muutatte? Pari kysymystä heti alkuun. :) Mielellään kerron vinkkejä niin paljon kuin osaan! Onhan täällä hetki jo tullut pyörittyä ja paikat ja hommat tutuiksi. Tosin Kiina osaa yllättää aina siitä huolimatta kauan täällä majailee. :D

    Keskimaahanmuuttaja: Tiiätkö mulle ei ole tullut pieneen mieleen edes etäisesti tuo fillariajatus... Se on kuulunut automaattisesti "hengenvaarallista Kiinassa"-kategoriaan. Mutta oikeastaanhan tuo on ihan mieletön idea! Täällä fillaroi tai sähköfillaroi suurin osa ihmisistä, auto on harvoilla mutta silti niitä vaan riittää.

    Aloin jo selvitellä, mistä saisin fillarin ja miten saisin sen vielä pidettyäkin itselläni (ne varastetaan kuulemma melkein käsistä). Kiitos vinkistä! En ollut tosiaan laskenut koko ideaa päähäni, kun olen seuraillut aamuruuhkaa... Mutta ehkä siellä osa selviytyy hengissä. :)

  4. piia says:
    23. kesäkuuta 2011 klo 20.43

    Moro
    Jokohan nyt tämä sivusto ottaisi vastaan kommenttini. Pysyisikö sinulle laittamaan vaikka spostia? T:Piia

  5. Josca says:
    28. kesäkuuta 2011 klo 20.06
    Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

Lähetä kommentti