Kiinalainen päivä

Hello!

Vietin taas ah niin ihanan ja valloittavan päivän kiinalaisten kanssa. :) Se sama nainen on edelleen hakenut minut kiltisti töihin joka päivä, joten aamuinen taksinmetsästysstressi on jo unohdettu. Metroon pääsyä minä en jaksa hermoilla, mutta näille pienille kanssaeläjilleni se tuntuu olevan jonkin sortin happening... Totuushan on se, ettei aivan joka iikka mahdu ensimmäiseen asemalle puksuttelevaan metroon - mutta seuraava tulee kyllä, on aina tullut ja tulee aina tulemaan.

Kiireiset kiinalaiset eivät kuitenkaan taida pitää tätä vaihtoehtoa mahdollisena, sillä sinne vaunuunhan on yritettävä ujuttautua keinolla millä hyvänsä. Ja näkisittepä sen hetken, kun se metro sitten saapuu ja kaikki vauhkoontuvat! Alkaa jälleen kerran yksi tunkemisen maailmanennätysyritys, kun kiinalaiset sinkoilevat joka suuntaan. Aseman lattiaan on oikein piirretty merkit kertomaan, miten sinne vaunuun olisi sopiva mennä: keskeltä päästetään ulostulijat pois ja sivuilta pompataan sisään. Mutta ei.....ei se vain onnistu. Ovella taistellaan elämästä ja kuolemasta, kun porukka tunkee sisään samalla kun toiset yrittävät ulos. Ahtaanpaikankammo ja hengiltä litistymisen pelkohan siinä lähinnä iskee, ainakin minulle.

Kun siitä ovesta on sitten päästy luikahtamaan sisään, aletaan tapella siitä kuka saa lyödä takapuolen penkkiin. Se se vasta riemastuttavaa katsottavaa onkin! Seinillä lukee isot kyltit, jotka ohjeistavat "Seats reserved for seniors, children, pregnant, women, the sick and the disabled". Ihme kyllä en ole silti vielä koskaan nähnyt kenenkään näistä saavan sitä paikkaa - senhän varaa se joka nopeimmin kintuillaan pinkoo. No kyllä siellä aina jokunen nainen on istumassa, eli ne paikat menee ainakin ihan oikeaan osoitteeseen. Kun kerran naiset on listassa, niin minullahan olisi myös oikeus istumapaikkaan - en vaan tosiaankaan jaksa alkaa kinastella sellaisesta. Antaa kiinalaisten hillua ja rellestää. :)

Ehdin jo tuossa välillä unohtaa, kuinka täällä kysellään usein syömisestä, mutta nyt olen taas hiljalleen tottunut näihin uteluihin. Mutta on se edelleen hassua, kun kiinalainen kysyy aamulla ensimmäiseksi "söitkö aamiaista?" ja päivällä "entä lounasta?". :) Minusta tuo tieto ei ole lainkaan tärkeä, saati kysymisen arvoinen (kun siihen kuitenkin vastataan aina kyllä), mutta täällä se on tärkeä tieto. :) Kiinalainen huolestuu, jos en ole syönyt. Tai jos söin heidän mielestään väärin. Väärin on esimerkiksi pastaa lounaana (very bad for your body), mutta oikein hillitön keko riisiä (really good for your body!). En ole kehdannut kertoa, että itse asiassa riisi on keholle pahempi hiilihydraatti kuin pasta, sillä nämä tosissaan rakastavat riisiä kaikissa muodoissaan ja pitävät sitä about tärkeimpänä ravintonaan.... Päivällä lämmittelin toimistolla eväitäni, jotka koostuivat tänään pelkästä kanasta ja pestosta. Pian olkani takana kurkkikin jo kolme paria kiinalaisia silmiä ja kysymys tuli lähes yhteen ääneen suuren hämmennyksen säestyksellä "oh, you forget the rice??". Ihmeellinen länkkäri, kun unohti riisin kotiin. :D

Ruoista puheen ollen, meidän ayi saa huomenna spesiaalin lahjuksen. Juha on onnistunut keräämään puolen vuoden aikana kolme valtavaa säkillistä kiinalaisia liikelahjoja, jotka sattumoisin ovat kaikki sapuskaa. Mitä erikoisempia ja hienompia paikallisia ruokia ja herkkuja - esimerkiksi jäniksen pitkät takakoivet (jäniksen vuonna on hyvä syödä pitkäkorvan kaikkia osia) ja nautakarkkeja... Jostain kumman syystä me ei olla syöty niitä (wonder why...) ja ne vievät ihan liikaa tilaa meidän kompaktissa keittiössä, joten minä päätin että herkut lähtevät - roskiin. Kunnes tulin ajatelleeksi, että meidän roska saattaisi olla kiinalaisen suurin kulinaristinen elämys! Etenkin ayin, joka ei välttämättä ole edes ikinä saanut noin hienoja safkoja. :) Pyysin toimiston assaria ilmoittamaan meidän tädille, että vie mukanaan nuo kolme säkillistä murkinaa ja kiittely kuului melkein minun huoneeseen asti. Toivottavasti ayi saa tehtyä überillallisen koko suvulle, minä taas olen tosi iloinen että nuo kammottavat pupunkoivet häviävät meiltä!

Lopuksi täytyy sanoa, että vaikka meidän mielestämme kiinalaiset käyttäytyvät ihan hullunkurisesti, niin heidän mielestään me taas toimimme aivan hassusti. Ja nythän ollaan kuitenkin kiinalaisten kotikentällä, joten minunkin tulisi muistaa noudattaa paikallisia tapoja - toisinaan en vain mahda mitään, sillä vika on minussa itsessään. Sain nimittäin tänään taas vinkin: pari kiinalaista tyttöä uskalsi lähestyä minua toimiston pihalla ja heillä oli painavaa asiaa. "You really shouldn't smoke, 'cos you are a girl....and you also have a tattoo". Samalla he tapittivat minua silmät suurina ja olen varma, että toinen pyöritteli päätään. Olen siis tuhoon tuomittu nainen Kiinassa - savuttelee ja sillä on vielä tatuointikin! Kauheeta. Tuli kyllä vähän badass olo... Sorry kiinalaiset!

2 Response to "Kiinalainen päivä"

  1. covinnaria says:
    25. kesäkuuta 2011 klo 7.47

    Terkkuja Kouvostoliitosta...! Lueskelin tota polkupyöräjuttua ja mietin et taitettava polkupyörä tyyliin Jippo (eli http://fi.wikipedia.org/wiki/Taittopolkupy%C3%B6r%C3%A4 jos linkit toimii blogissa) vois toimia kun sen saa kannettua kotiin ja töihinkin asti. Toinen vaihtoehto olis sit irroitella satula aina kun pyörällä ei aja mut se vie aikaa.

    Viivi ja kissanpäiset

  2. Josca says:
    28. kesäkuuta 2011 klo 20.04

    Tack Viivi vinkeistä! Fillariprojekti on edelleen vähän jäissä....

Lähetä kommentti