Wo shi xuesheng – olen opiskelija

Lähettänyt Josca , maanantai 28. helmikuuta 2011 20.35

Innokas ekaluokkalainen aloitti tänään virallisesti kiinan opiskelun. Luen aamuisin ensin muutaman tunnin pinyinia, eli kiinalaisten merkkien lausumista ja siinä sivussa kielioppia. Tänään meidän luokasta kuului melko koomista kiljahtelua, kun joukko vaihtareita  opetteli ensimmäisiä tavuja kiinaa. :D

Aloitimme myös jo kirjoituskurssin, jolla todellakin opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan kiinalaisia merkkejä… Minusta ne merkit näyttävät lähinnä siltä, kuin kanaparvi olisi pitänyt pirskeet musteläikässä ja stepanneet sen jälkeen paperilla ees taas. Opettelimme heti ensimmäisellä tunnilla kamalaa kyytiä varmaan parikymmentä merkkiä ja olin aivan kauhuissani, koska tuntuu ettei niitä voi ikinä sisäistää niin nopeasti! Mutta kas kummaa, tunnistin jo tänään pari merkkiä ravintolassa. :)

Huomenna jatkan aamusta pinyinia ja sen jälkeen alkaa kiinan puhekurssi, jota odotan kaikkein eniten. Olisi mahtavaa oppia mahdollisimman pian sanomaan tärkeimpiä juttuja, koska nyt osaan ainoastaan tervehtiä ja esitellä itseni – se ei ole paljon se. Loputkin vaihtarit raahautuivat tänään paikalle ja oli kiva tutustua luokkamme Espanjan vahvistukseen; Alberto on Madridista ja pystyn juttelemaan hänen kanssaan vähän espanjaksi! Huippua! :D Löytyy meiltä muuten yksi toinenkin pohjoismainen harhalaukaus, sillä tänne on eksynyt yksi ruotsalainen. Ihmeteltiin tänään itsekin, että mitä hemmettiä me Kiinaan asti tultiin, hah.

Ihmeitä sattuu, kun kerran minutkin saadaan istumaan tunti hiljaa läksyjen äärellä.
Olen saanut poliisi- ja oleskelulupa-asiat järjestykseen Juhan pikkuruisen assistentin avulla. Mimmi järkkäsi poliisiasian tuossa tuokiossa ja tänään lähdin Nicolen kanssa hankkimaan oleskelulupaa kaupungin toiselta puolelta. Näppärää kun on minimaalinen kiinalainen messissä: taksit osaavat heti perille ja virastossa ei tarvitse muuta kuin näyttää valkoista naamaansa. Tyttö on muutenkin mukava, juteltiin tänään vaikka mistä, sillä on äärimmäisen mielenkiintoista tutustua paikallisen avulla Kiinan tapoihin ja kulttuuriin. Ja Nicolea taas kiinnostaa, miten suomalaiset elävät. Hän kysyi mm. teemmekö koulun ohella mitään muuta ja totesi samaan syssyyn, että emme varmaan kun ulkona on aina niin kauhean kylmä. :D

Asianhoidon jälkeen menin Nicolen kanssa yhteen meidän kadulla sijaitsevaan autotalliin (eli ravintolaan) syömään ja sanoin pitäväni nuudeleista ja syöväni lihoista ainoastaan kanaa. Plus tietysti etten pysty syömään paikallisten makuun maustettua pöperöä. Hän tilasi kiinalaisesta menusta jotain ja sain erittäin maukkaan kananuudelikeiton! Nam. Juhakin liittyi seuraan ja nyt me osataan mennä samaiseen mestaan kahdestaankin ja näyttää menusta erinomaiset annokset, mitkä tänään syötiin - jes! Eilen ilahduin muuten aivan järjettömästi, kun tuosta Waterfrontin omasta pikku putiikista löytyi pastaa! Olin juuri nappaamassa nuudelipurkkia käsiini, kun Juha bongasi spagetit. Minä melkein vapisin innosta, kerrankin jotain tuttua ruokaa, jota voi laittaa ITSE. Meidän täytyi varmaan olla taivaassa, sillä spagettien vierestä löytyi myös tonnikalaa…. Kunnon opiskelijaruokaa, mutta maailman parasta. :)

Mulla tuli tuossa päivällä kurkku kipeäksi ja iltaa kohden olo tuntuu vaan huonommalta. Joku kähmäinen kiinalainen pöpö on varmaan mönkinyt onnellisena sieraimeeni ja aikoo tehdä minut kipeäksi…  Tämän vuoksi annoin itselleni luvan käydä taksilla kaupassa. Vain tämän kerran, kävelen sitten taas kun olo on parempi. Matka oli hauska, sillä taksikuskilla oli aivan hirveästi asiaa. :D Kyllä se tajusi, etten minä ymmärrä mitään, mutta siinähän se vaan selitti koko matkan. Ystävällisiä nämä kiinalaiset.

Mingtian jian, eli huomiseen!

0 kommenttia

Home sweet home

Lähettänyt Josca , sunnuntai 27. helmikuuta 2011 20.33


Meiän huisin korkea talo.
Nyt on vuorossa asuntoesittely! Me mietittiin aiemmin kovasti, missä päin Chengdua haluamme asua ja missä olisi fiksua pitää kotia. Loistava paikka löytyi ihan yliopistoni vierestä ja olen mitä tyytyväisin, että koulumatkani kestää aamuisin vain parikymmentä minuuttia (jotta saan nukkua mahdollisimman pitkään, ah). Minähän täällä asun kaikki viikot ja tärkein kulkuyhteyteni on koululle, Juha nyt voi tulla kotiin viikonloppuisin mihin vain.

Me siis muutettiin oikein nätille, vehreälle ja länsimaisille sopivalle asuinalueelle, joka kantaa hieno nimeä The Waterfront. Asuinalue on vartioitu, eli käytännössä porteilla seisoo vartijat, jotka laskevat asukkaat sisään ja ulos. Koko tämä talokompleksi käsittää kuusi jättimäistä kerrostaloa, joissa on jokaisessa kaksi rappua ja 31 kerrosta. Kun vielä asuntoja per kerros löytyy kaksi per rappu, saadaan Waterfrontin asuntojen lukumääräksi huikeat 1440…siitä voi vähän laskeskella paljonko täällä asustaa ihmisiä. :) Länsimaalaisten määrä näissä asunnoissa ei kuitenkaan ole mitenkään suuri, vaan enimmäkseen tällä alueella asuu varakkaita kiinalaisia. Esimerkiksi meidän asunnon vuokra vastaa Suomen vuokratasolla semmoista melko normaalin pienen kaksion vuokraa, mutta on hulppea tai lähes tähtitieteellinen tavalliselle kiinalaiselle.

Toisen portin luota löytyy asuinalueemme respa, sekä sisäuima-allas ja pieni kuntosali. Alueella on lisäksi kaksi tenniskenttää, skating area, fitness area, leikkikenttä, grillikotia ja –alueita….vaikka mitä löytyy. Piha-alue on aivan ihana nurmikenttineen (Kiinassa ei todellakaan juuri semmoisia ole) ja palmuineen, löytyypä pihalta myös kesällä avattava beach pool eli ulkouima-allas ja tietysti Singaporesta tuotua rantahiekkaa. :D Lisäksi alueella on oma pikku kauppa, pesula ja jokin leipomon ja bingon yhdistelmä. Minä pidän eniten Waterfrontin vesialueista (ylläri!), löytyy idyllistä puusiltaa pikkuisen lammen yli, kauniita lammikoita kasveineen ja palmuineen… Sisäpiha on melko iso puutarha kivettyine polkuineen ja kaikkine liikunta- ym. alueineen, joten joka puolella onkin opastetauluja, jotka ohjaavat pientä kulkijaa. Joku nimittäin onnistui tuossa yhtenä päivänä eksymään sisäpihalle, kröhöm. Minä pystyn selvästi mihin vain!

Näitä miun ihania pikku lammikoita.

Sisäpihan polkuja.
Meidän koti sijaitsee 13. kerroksessa. Neliöitä tässä kämpässä ilmoitettiin olevan yli sata, mutta hassut kiinalaiset jakavat rappukäytävänkin asunnon neliöihin, joten oikea luku lienee lähempänä seitsemääkymmentä. Juuri passelin kokoinen kahdelle ihmiselle. Ulko-ovelta tullessa vasemmalta löytyy kompakti keittiömme ja sieltä ovi pyykkiparvekkeelle. Kiinalaiset rakentavat asuintoihin ylimääräisen parvekkeen pyykkikonetta ja siivoustarvikkeita varten. Keittiön olemme jättäneet melko rauhaan, sillä hyvin harvoin täällä tehdään kotona ruokaa. Ensinnäkin siksi, ettei kiinalaiset juuri syö kotona ja myös meidän kohdalla siksi, ettemme osaa laittaa näiden raaka-aineista ruokaa. :) Keittiöstä löytyy kaasuhella, mutta uunia ei ole laisinkaan.

Ruokailutila ja miun taiteilemat seinäkoristelut.
Ovelta katsottuna oikealla avautuu ruokailutila, sen takana olohuone ja asunnon perällä on parveke. Ruokapöydäksi tämä lasinen kaunistus on varmasti tarkoitettu, mutta toimii yhtä hyvin minun työpöytänä ja menee tässä nuudelitkin usein nassuun. Olkkarissa on mukavat sohvat ja järisyttävän kokoinen taulutelkku, josta tulee pelkkää kiinalaista ohjelmaa. Onneksi on paikalla insinööri, joten voidaan kattoa koneen kautta telkkarista leffoja. Keittiön jälkeen vasemmalta löytyy kylppäri /vessa ja niiden jälkeen työhuone, joka sisältää myös vierassängyn. Tämä on yleensä Juhan valtakuntaa, en edes yksin ollessani juuri avaa huoneen ovea. 

Olkkari.
Makkari.
Keskellä perällä on makkari, josta löytyy iso parisänky, yöpöydät ja tietysti vaatekaapit. Tässä välissä voisin mainita, että kiinalaiset patjat ovat sangen mielenkiintoisia… Patja on kova. Siis todella kova, ihan kuin sisällä olisi vanerilevy ja iltaisin isket ruotosi siihen päälle. Aluksi nukkuminen tuntui mahdottomalta, sillä kaikkiin luihin sattui, mutta nyt viikon jälkeen vanerilevy alkaa tuntua ihan hyvältä. Oikeasti! Lisäksi asunnosta löytyy tietysti neljä ilmalämpöpumppua, koska talvella tarvitaan lämmitystä (ikkunat ovat yksinkertaisia eikä pattereita ole…) ja kesällä viilennystä. Nyt täällä on jo niin kuuma ulkona (melkein kuin Suomen kesä!), että paras sisälämpötila saadaan ilman ilmastointia.

Siinäpä se, minä tykkään tästä kodista ihan hirmuisesti. :) Ei olisi parempaa ja paremmalta paikalta voitu saada.

2 kommenttia

Saiskos olla kalakeittosipsejä? No entäs sitten ammattimaista korvankaivamista?

Lähettänyt Josca , lauantai 26. helmikuuta 2011 21.56

Erittäin kiinalainen menu.
Ni hao! Voin ylpeänä kertoa, että tänään söin ihan ensimmäistä kertaa ihan oikeaa kiinalaista ruokaa. Siis todella söin, enkä siirrellyt ruokaa lautasella ja voinut pahoin! Juha päätti sitkeästi etsiä tästä meidän lähikujilta paikallisen ravintolan, josta saa niin kiinalaista ruokaa kuin mahdollista. Ongelmahan on siinä, että näiden pienten autotallia muistuttavien (ne ovat oikeasti hyvin kaukana länsimaisesta ravintolan käsitteestä) ruokapaikkojen menut sisältävät pelkkiä harakanvarpaita, joita voimme myös kauniimmin kutsua kiinalaisiksi kirjoitusmerkeiksi, eikä meillä ole mitään aavistusta mitä mikäkin ruoka sisältää. Kumpikaan ei vielä pysty lukemaan tai puhumaan kiinaa niin paljon, että kysyä voisi.

Valitsimme yhden autotallin, osoittelimme seinältä muutamaa kuvaa ja näyttelimme puhelimesta sanakirjan avulla pari avainsanaa, kuten nuudeli, kana ja takeaway. Piru vieköön, me saatiin oikeasti tilattua ruokaa! Voitte itse katsoa tuosta menusta (klikkaamalla kuvan saa suureksi), kuinka helppoa se on....me ei ymmärretä menua sen paremmin kuin tekään. :) Oltiin niin onnellisia, että laukattiin kotiin ja ladottiin kipot pöytään ja puikot tanaan. Onneksi minä olen opetellut puikoilla syömisen ihastuttavan taidon viime keväänä Madridissa (kämppiksenä oli korealainen Eunji sekä tietysti meidän kaksi argentiinalaista (ja kahjoa) Kiina-fanaatikkoa) ja Juha lienee oppinut sen viime syksynä työmatkoillaan Kiinassa. Kaiken huipuksi minä vielä pidin ruoasta! Mutustelin nuudeleita jonkin rouheen (en tiedä vaikka olisi ollut biisonia) ja tulisen kastikkeen kera. Nämä on näitä pieniä, mutta hyvin suuria edistysaskeleita täällä.

The illallinen.
Otin myös aamulla valtaisan askeleen, jonka suuruutta ei voi kenties ymmärtää ellei ole itse ollut samaisessa tilanteessa. Tai tunne minua hyvin. ;) Tänään minä,  vannoutunut lihan ja kaiken edes lihaa muistuttavan tai lihaa koskettaneen tai lihalta haisevan karttaja maistoin meetvurstia. Kyllä, Kiina saa tekemään hulluja tekoja! En ole syönyt punaisia lihoja tai makkaroita tai mitään vastaavaa n. kymmeneen vuoteen, mutta nyt maistoin ihan tietoisesti millaista on Suomesta tuliaisiksi saatu meetvursti. Hassua kyllä, se ei ollut edes pahaa sillä maistoin enimmäkseen suolan - en laisinkaan lihaa. Tämä järisyttävä teko oli ensiaskeleeni kohti normaalimpaa ruokavaliota, täällä kun on lähes mahdotonta tietää mitä syö ja proteiininsaanti on liian niukkaa jo valmiiksi. Älkää huolestuko, en ole menossa huomenna syömään kengurua tai röhköpossua, kunhan harjoittelen olemaan vähemmän tarkka ja nirso.

Lopuksi muutama hauska Kiina-ilmiö:

Tiesittekö, että täällä myydään hyvin erikoisia sipsejä? Vai miltä kuulostaa sipsipussi, jossa lukee Breezy blueberry flavour? Mustikkasipsejä... Kaupasta löytyi myös maut kalakeitto, lime, kurkku ja tietysti kana sekä grillipihvi! :D Ostin umpimähkään jotain, jossa ei lukenut mitään noin eksoottista.

Chengdussa sijaitsevassa People´s parkissa (puistoalue, jonne melkein ehdittiin tänään, kunnes kuumuus väsytti suomalaiset) saa kuuleman mukaan varoa ammattimaisia korvankaivajia, jotka palavat halusta puhdistaa korvakäytäväsi. HYI. Haluan silti puistoon ihailemaan maisemia, pidän vain sormet tiukasti korvissa kun joku kiinalainen lähestyy.

Näitähän riittäisi, en vain juuri nyt muista muita hauskoja juttuja. Huomenna tämä urheilijalupaus aloittaa (ainakin toivottavasti) uuden harrastuksen! Me oltiin tänään niin pesunkestäviä länsimaalaisia eli länkkäreitä, että haettiin Carrefourista kahdeksan euron tennismailat ja tusina tennispalloa - takapihalla kun on kaksi tenniskenttää ilmaisessa käytössä (tämän asuinalueen etuja). Voin kertoa, että minä ja tennismaila ei olla koskaan sovittu kovin hyvin yhteen, mutta eikös kaikkea voi oppia? Odotan innolla! Juhalla on varmasti kivaa, kun saa aina olla voittaja. :D Katsotaan kuinka pian se kyllästyy minun räpellykseeni, se maila kun on jotenkin niin kovin painava....

0 kommenttia

Suomalainen, kävelevä katastrofi

Lähettänyt Josca , perjantai 25. helmikuuta 2011 21.35

Heissan! Enpä ole tiennyt, että edelliset postaukset ovat venyneet lähes romaanin mittaan (kirjoitan ne viikolla wordilla kotona, enkä näe yhtään miltä lopputulos blogissa näyttää) joten koitan kertoa satuni vähän lyhyemmin tästä lähtien. :)

Olen tohkeissani uudesta koulustani kuin ekaluokkalainen! Taapersin tänään Chengdun aamuruuhkassa (joka on sanoinkuvaamaton, kirjaimellisesti) yliopistolle ja löysin nimeni yhden luokan ovesta. Ei muuta kuin tulta päin ja kiinaa opiskelemaan. Opettajamme on kiltti ja nuori kiinalaisnainen, joka omien sanojensa mukaan haluaa olla opettajan lisäksi myös meidän kaveri. Nice, sopii mulle koska kavereita täällä ei koskaan ole liikaa! Aloittelijoiden, eli meidän ryhmä on iso, sillä paikalle odotettiin seitsemäätoista vaihtaria. Tuttuun tapaan osa ei ollut vaivautunut paikalle ensimmäisenä aamuna (voi noita vaihtareita, aina lunssimassa...), joten me vain tutustuttiin paikalla olevien kanssa ja ostettiin ne kauan puhumani kirjat. Ryhmä koostuu enimmäkseen pojista, suurin osa on Jenkeistä ja muutama Ranskasta, sitten vielä lisäksi japanilainen tyttö, irlantilainen naikkonen (joka on muuten täällä englanninopettajana ja kysyi minulta, olenko myös jenkki! Aksenttini on kuulemma erinomainen.....mmm, omakehu haisee) ja yksi harhaluoti Suomesta. :)

Opiskelen kevään aikana nelisen kurssia kiinan kieltä, mukaan mahtuu niin puhumista, kirjoittamista kuin lukemistakin. Tunnit pidetään aamuisin puoli yhdeksästä puoleen päivään. Tämän jälkeen on mahdollista opiskella iltapäivisin lisäkursseja ja minä innostuin kovasti kiinan kulttuuria käsittelevästä kurssista, ja opiskelemaanhan tänne kuitenkin tultiin. Lisäksi haluaisin enemmän kuin mitään osallistua Tai chi-kurssille... Tai chi (tai taiji, kummin vain) on vanha kiinalainen kamppailulaji, joka rakentuu meditaatiosta ja hitaista mutta tehokkaista liikkeistä. Sellaista kunnon itämaista touhua kaikkine filosofioineen! Olen aina ollut kiinnostunut itämaisista kamppailulajeista, mutten kuitenkaan mistään potkimisesta tai aggressiivisesta huitomisesta. Tai chi sen sijaan voisi tehdä oikein hyvää tälle ailahtelevalle sähikäiselle. Ehkä minäkin viimein kykenisin hiljentymään ja hengittämään? Täytyy katsoa uskallanko lähtä mukaan....ehdin vielä harkita.

Ja okei, ehkä minun on pakko kertoa jotain siitä katastrofista, jonka jo onnistuin täällä järjestämään. Minulla on aina ollut mystinen kyky saada asiat hajoamaan tai muuten vain epäkuntoon. Onnistuin siinä jälleen! Tällä kertaa apuun tarvittiin kuitenkin monta kiinalaista korjausmiestä ja vuokraemännät ja assistentit tulkkaamaan ja voi apua! Mitäkö tapahtui? Mm. vessanpönttö revittiin tänään irti lattiasta - KYLLÄ! Koko pönttö. :D Ja liimattiin takaisin. Olenkin ihmetellyt, miksi mikään lattiakaivo ei enää toimi ja vessa ei vedä ja ja.....sillä saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä, että koko kylppärin päävesiputki oli tukkeessa ja se jouduttiin avaamaan. Sieltä löytyi mm. iso kasa nuudeleita....... Ne olivat liian tulisia, vannon etten voinut syödä niitä! Ja kippasin ne pönttöön, myönnän!

Hieman nolotti. Ihan pikkuisen. Mutta riittääpähän pikku kiinalaisilla nyt puhuttavaa piiiiitkäksi aikaa, kun se omituinen punapää kaiken muun kummallisen ohella työntää vielä nuudelitkin vessanpyttyyn! Kyllä minä osaan. :D

2 kommenttia

Riksataksilla poliisilaitokselle

Lähettänyt Josca , torstai 24. helmikuuta 2011 20.51


Tänään aamulla heräsin odottamaan lattiakaivonkorjaajaa, sillä suihkukaivo, joka ennen veti vähän päätti eilen lakata vetämästä sen vähän ja vedet tulvivat suihkusta eteiseen asti. Juha onnistui onneksi jollakin käsittämättömällä keinolla (veikkaan, että kiinalaisilla työkavereilla on asian kanssa jotain tekemistä…) hankkimaan tänne korjaajan. En aluksi oikein tiennyt odottaako korjaajaa ilmoitettuun aikaan vai Espanjan tyyliin parin päivän päästä, mutta sieltä se heppu tupsahti ovelle lähes minuutilleen ajallaan. Kaveri vetäisi ulko-ovella jalkoihinsa siniset muovipussit ja hyökkäsi turhia arkailematta lattiakaivon kimppuun. Kymmenen minuuttia ja kaivo oli tyhjennetty ja minulle oli puhuttu paljon kiinaa, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Well done!

Sen jälkeen päätin lähteä poliisiasemalle selvittelemään lupa-asioitani. Hommahan menee niin, että Kiinaan tullaan aina viisumilla ja riippuu viisumin tyypistä tarvitaanko jatkotoimenpiteitä (esimerkiksi turistit saavat olla kaikessa rauhassa). Minun tapauksessani viisumi on opiskelijaviisumi X, joka tarkoittaa että saan tulla maahan, mutta minun täytyy kuukauden sisällä muuttaa viisumini oleskeluluvaksi. Ja se ei onnistu ihan noin vain, ei tosiaankaan.

Kuten eilen sanoinkin, minun täytyy ensin hoidella muita lupa-asioita, koska en asu yliopistolla. Sain koululta lappusen täynnä kiinalaisia harakanvarpaita ja minun käskettiin näyttää sitä poliisille muiden asiakirjojen kanssa. Menin tänään tyytyväisenä minulle neuvotulle poliisilaitokselle ja löin passin ja paperit pöytään. No siitäkös metakka syntyi, kun viisi kiinalaista poliisia tutkii papereitani ja alkaa sitten viittoa mahdottomasti – minä en tietenkään ymmärrä mitään! Miten tuttu tilanne. Onneksi jostain ilmestyi nuori englannintaitoinen poliisimies ja hän kertoi minun olevan väärässä paikassa. Niinpä tietysti, en edes yllättynyt.

Vaikka luotan täällä kenties eniten juuri poliisiin (en tosin tiedä kannattaako se), säikähdin kun mies suunnisti ulos passini ja paperini mukanaan, joten juoksin äkkiä perään. Poliisipoika vain kiiruhti kadulle napatakseen meille riksataksin! En olekaan koskaan ennen matkustanut semmoisella ihmisen polkemalla pikku kopperolla, se oli mahtavaa. :D Tosin minun kävi vähän sääliksi vanhaa kuskia, joka oli varmasti pienempi kuin minä ja joutui silti omin voimin kiskomaan minua sekä poliisia pitkin katuja. Ja poliisin ollessa kyseessä kuskiraukka polki vielä ilmaiseksi, vaikka yrittikin ensin livahtaa karkuun. Minut vietiin oikeaan toimistoon (täällä on tuhat ja yksi eri poliisilaitosta ja sivukonttoria…) ja harmikseni jätettiin sinne yksin. Eihän siitä mitään tullut, sillä en tietenkään ymmärtänyt taaskaan mitään. Sen verran sain selville, että minulta joko puuttuu joku paperi tai jotain, koska mitään lupalappua ei tippunut vaan minut viskattiin kadulle. Siinä iskee väkisinkin pieni masennuksen ja paniikinpoikanen, kun tarvittavia lupia ei saa eikä edes itse ymmärrä mikä on ongelmana. Näitä Kiinassa asumisen varjopuolia.

Jotenkinhan tämä surkea tilanne oli korjattava, joten nappasin taksin ja näytin Chengdun taxibookista sivua, jossa lukee kiinaksi ”Please take me to Ikea”. Ikea sijaitsee kauempana Etelässä, mutta matka maksoi silti vain vaivaiset 20 rämpylää eli siinä parin euron luokkaa. Perillä suunnistin ensimmäiseksi zombin lailla kädet suorina kohti ruoan tuoksua ja ravintolaa ja hämmästytin pikkuisia kanssajonottajiani lappamalla tarjottimen täyteen oikeaa vihersalaattia, herkullista kylmäsavulohta ja ihan tuiki tavallista kanafiletta (ilman luita ja nahkaa!) sekä kypsiä kasviksia…..nammmmm! Mitä vaihtelua nuudeleiden ja sämpylöiden sijaan! Voin kertoa että koin melkein nirvanan sen lohen kanssa. Kyllä sitä voi ihminen olla pienestä onnellinen. Niin ja löytyi sieltä ne etsimäni lakanatkin ja muuta mukavaa uuteen kotiin sekä pientä tuttua ruotsalaista purtavaa Ikean perinteisestä ruokapuodista. Kotimatkalla minua kuskasi hauska taksikuski, joka osasi sanoa englanniksi ”welcome” ja ”okay, let´s go!”.

Kiinan Ikeasta löytyi jotain todella tuttua ja turvallista!
Huomenna menen aamulla koululle tapaamaan opettajaani ja ostamaan kurssikirjat. Sen jälkeen saan apua poliisiasemalla asiointiin, kun Juha saapuu kaupunkiin kiinalainen, mutta enkuntaitoinen assistenttinsa mukanaan. Mikä helpotus! En pärjäisi täällä vielä ollenkaan ilman Juhan apua, mutta toisaalta en olisi varmaan koskaan Kiinaan muuttanutkaan ellei joku olisi keksinyt tulla juuri tähän maailman kolkkaan töihin.

1 kommenttia

Kiinalaisia ampiaisia

Lähettänyt Josca , keskiviikko 23. helmikuuta 2011 21.56

Näkymä koulumatkalta. Kotitalo näkyy korkeana taustalla.
Haudihoi, koululla käyty!

Koulumatkani kulkee ihastuttavan joen yli ja vierestä. Olen aina rakastanut vettä, oli se sitten kuralätäkkö tai valtameri ja halunnut asua veden äärellä – nyt se on totta! Joki erottaa meidän asuinalueen yliopiston alueesta. Vesi tosin haisee kammottavan pahalta, kuten myös viemärit ym. vetiset kohdat täällä. Ette kenties uskoisi hajua, vaikka nuuhkisitte omin neninenne. Yliopiston alue on aidattu ja vartioitu, mutta onneksi yksi pääporteista on melko lyhyen matkan päässä meiltä. Marssin tyytyväisenä sisään porteista ja huomasin tulleeni valtavalle alueelle. En nähnyt kuin murto-osan koulun alueesta, mutta voin kertoa että se on suurempi kuin kylä, jossa synnyin Suomessa! Siellä on omat autotiet, supermarketit, poliisiasema, posti, sairaala… Minä rakastuin ensisilmäyksellä seuraavassa kuvassa näkyvään pikkuiseen lampeen, jonka keskellä kohoaa suloinen kiinalaistyylinen suippokattoinen rakennus ja jonka ympärillä voi istuskella ja ihmetellä.


Minulla oli kartta mukana ja päämääräni oli Overseas Students Office. Yliopiston alue on oikeasti vähän kuin oma kaupunkinsa, joten sielläkään perille löytäminen ei käynyt ihan hetkessä. Tosin ihme kyllä minua ymmärrettiin ensimmäisen kerran täällä ollessani! Jopa riksataksin kuski osasi kysyä englanniksi ”May I help you?”. Ihmeellistä, suorastaan kuin toisesta maailmasta! Kysyin opiskelijan näköiseltä kiinalaiselta apua ja poika kuljetti minut kädestä pitäen oikeaan toimistoon. Siinä matkalla jostakin alkoi kuulua kovaa meteliä, aivan kuin jossakin lähistöllä olisi meneillään suuri urheilujuhla ja tuhannet ihmiset kiljuisivat ja huutaisivat innoissaan. Ehei, kyse ei ollutkaan mistään pesäpallomatsista vaan ihan vaan kiinalaisesta ala-asteesta, jonka oppilaat leikkivät välitunnilla. Niitä lapsia näytti olevan miljoona siellä pihalla. Ja niistä lähti aivan tajuttoman kova meteli. En yhtään ihmettele, jos opettajat kuuroutuvat täällä.

Kansainvälinen toimisto löytyi ja sain rekisteröidyttyä opiskelijaksi. Harmikseni en sattunut tietämään, että juuri tänään oli pidetty alkuorientaatio uusille opiskelijoille. Kysyin ihmeissäni missä tästä tapahtumasta on infottu ja miksen minä tiennyt siitä – vastaus oli että se olisi vain pitänyt tietää. Aijaa, selvähän se. Onneksi kaikki hoitui hienosti ilman orientaatiotakin, kävin tulevalla koulurakennuksellani tapaamassa opettajaa ja sain ohjeet tulla paikalle perjantaiaamuna. Silloin ostetaan kirjat yliopiston kirjakaupasta ja saadaan lukujärjestys ja muuta tarpeellista. Lähtötasotestiä minun ei tarvinnut tehdä, vaan kiinan taitoni kartoitettiin kysymällä puhunko kiinaa, johon vastasin että melkein kaksi sanaa. Olen automaattisesti ryhmässä absolute beginners.

Nyt minun täytyisi vain hoitaa tärkeitä paperiasioita saadakseni oleskeluluvan…olen jo Suomen päässä hoitanut ihan pikkuisen näitä Kiinan reissuun liittyviä ”tärkeitä paperiasioita”, eivätkä ne olleet sielläkään mitenkään helppoja. Täällä ne tuntuvatkin kerrassaan mahdottomilta. Etenkin, kun en asu kampuksella ja minun täytyy itse selviytyä kaikesta. Tarvitsin muuten luvan myös siihen, että saan olla pois kampukselta. Onneksi en asu siellä, sillä olisin käytännössä koko ajan koululla ja tarvitsisin luvan poistuakseni sieltä ynnä muuta ihmeellistä. Omituisia nämä kiinalaiset lakipykälät. Todella.

Ainiin, täällä on ollut taas lämmin päivä ja minulle tuli niin kuuma, että oli pakko heittää takki pois. Mietin kyllä kehtaanko, sillä kiinalaiset kävelevät edelleen toppatakeissa. No eipä mennyt aikaakaan, kun eteeni ilmestyi kaksi kiinalaista vanhempaa naista ja ne pirulaiset purskahtivat nauruun ja osoittelivat minua ja paljaita käsivarsiani. :D Laitoin kiltisti takin päälle. Ilmeisesti tuosta lämmöstä johtuen myös paikalliset ampiaiset ovat heränneet ja tein varmasti lähtemättömän vaikutuksen kiinalaisiin juoksemalla pitkin kampuksen katuja ja huitomalla samalla viheliäisiä pistiäisiä pois kimpustani.

Ja hei, minulla on jo tuossa lähikadulla oma vakkarikioski sekä –kauppa, joissa minut tunnistetaan! Myyjät tietävät, että sieltä se eriskummallinen punapää taas tallustaa ja tervehtivät. Tupakkakioskin myyjä lataa pöytään valmiiksi askin, jonka ostin ensimmäisellä kerralla. Tuskin hän voisi unohtaakaan, sillä kovin moni minun näköinen ei takuulla ostele tupakkaa, kiinalaiset tytöt eivät varmaan koskaan (täällä ei naiset polta, jonka vuoksi saankin paljon lisätuijotusta osakseni). Myyjät naputtelevat summan valmiiksi laskimeen ja näyttävät siitä minulle. Tehokasta ja toimivaa, jota ei voi monestakaan asiasta täällä sanoa.

0 kommenttia

Mutkia matkassa

Lähettänyt Josca , tiistai 22. helmikuuta 2011 21.34

Moikkamoi Suomi!

Chengdussa paistoi tänään aurinko, tosin sitä ei voinut aavistaa muusta kuin pilviverhon takaa hohtavasta valosta. Näen kuulemma täälläkin auringon ja taivaan vielä jonakin päivänä, kunhan nyt rauhassa odottelen tämän puolisen vuotta. Tämä yllättävä valoilmiö lämmitti ilman hetkessä ja ulkona tuli kuuma nahkatakissa. Me likey! Suomesta lähtiessäni nautittiin hyytävistä pakkasista ja käsittääkseni siellä on vieläkin jääpuikot nenässä.

Eilen jäin totta tosiaan yksin tänne suureen maailmaan ja myönnän, että eihän se kiinalaisuus nyt noin vaan luonnistunut…. Löysin jo melkein itseni selaamasta paluulentoja kotiin, kun tarpeeksi eksyin ja turhauduin. En nimittäin pysty suunnistamaan täällä kartan avulla mihinkään. On hieno kartta ja siihen merkityt reitit, joita pitkin minun pitäisi päästä keskustaan ja kauppaan, mutta käytännössä kartasta ei ole ulkona hirveästi hyötyä, sillä kadunnimiä ei ole merkitty tai ne on kirjoitettu kiinalaisin harakanvarpain. Tepitin ympyrää ja pohdin olenkohan nyt tällä vai tuolla kadulla, kysyin kiinalaisilta apua mutta mitään yhteistä kieltä ei löytynyt. Jos nämä ihmettelevät, miten joku ei voi osata kiinaa, niin minä ihmettelen miten joku ei voi osata sanaakaan englantia! Ei edes sitä juuta eikä eitä.

Tunnin harhailun jälkeen palasin katkerana kotiin ja mökötin loppupäivän sisällä. Onneksi tänään tajusin luovuttaa ja nappasin taksin. Jos en osaa kävellen, miksi ihmeessä en maksaisi 8 yuania (eli n. 90 senttiä) siitä että pääsen kauppaan? Hah, taksilla matkustaminen on sitä paitsi hauskaa, koska ensin vapaasta taksista pitää taistella kiinalaisten kanssa, sen jälkeen kokeillaan onnea ymmärtääkö kuski mihin olen menossa (kuskit eivät puhu enkkua tai mitään ymmärrettävää kieltä, joten päämäärä on syytä näyttää kartasta tai paperilta kiinalainen osoite) ja lopuksi toivotaan, että pysyy hengissä tuolla liikenteen seassa. Pyörin joutessani kaupassa varmaan tunnin ja päädyin kotiin sämpylöitä ja neljän euron silitysrautaa rikkaampana.

Illalla päätin olla yhtä hurja ja huristelin taksilla keskustaan. Ruokavalioni koostuu tällä hetkellä pelkästään nuudeleista, vaaleasta leivästä ja juustosta (ja toki Pepsi Maxista), joten kaipaan kipeäst vaihtelua. Köröttelin keskustan suurelle ostoskadulle, Chunxi Lu:lle ja tömistelin yksin ravintolaan. Luojalle kiitos Pizza Huteista! Alaovella oli tuttuun tapaan pikkuruinen kiinalainen, joka ilmoitti yläkertaan radiopuhelimella että täältä tulee tuollainen omituinen länsimaalainen yksin syömään. Pistelin ruoat nassuun ja huomasin vasta silloin, ettei minulla ole mukana kuin 100 yuania (11€). No eipä se mitään, sillä täällä voi syödä ison pizzan ja jälkkärin ja juoda vielä limpparit päälle pelkällä 80 yuanilla. Halpa tämä maa on, jos jotakin.

Kiinassa kaikki on suurta

Kotiin tullessani törmäsin rappukäytävässä seinänaapuriin, joka ihme ja kumma on valkoinen ja puhuu täydellistä enkkua! Miten kotoista kaikkien näiden kiinalaisten ja käsittämättömän mongerruksen keskellä. Mies on Englannista ja töissä Kiinassa jo viidettä vuotta. Minä olen täällä viidettä päivää ja huomenna olisi tarkoitus käydä tulevalla yliopistollani ilmoittautumassa. Koulu sijaitsee ihan tuossa meidän kämpän vieressä joen toisella puolella, mutta veikkaanpa ettei sinne kävellä ihan hetkessä. Kun tiellä on pari tuhatta kiinalaista, lyhytkin matka kestää. En tiedä tarkalleen, milloin koulu alkaa, mutta se selvinnee sitten huomenna.

Hyvää yötä sinne, mulla on kello jo yheksän ja sehän on melkein nukkumaanmenoaika.

0 kommenttia

Pandakeskuksessa

Lähettänyt Josca , maanantai 21. helmikuuta 2011 12.26

Zaoshang hao, eli hyvää huomenta!


Mulla on täällä jo puolipäivä, kun muut siellä Suomessa vaan vielä vetää unta palloon. Omaksuin tämän aikaeron aika helposti, mitä nyt aamuisin meinaa olla pieniä vaikeuksia nousta ajoissa kun tuntuu, että on yö.

Sitten eiliseen. Vaikka täällä myydään kaupassa eläviä kaloja, käveleviä kilpikonnia ja rapuja jotka vielä puhaltelevat suustaan kuplia, on tässä kaupungissa jotain hyvääkin eläinten kannalta! Chengdusta löytyy pandojen tutkimus- ja kasvatuskeskus, joka on täynnä hellyttäviä karvaisia möhömahoja, joita ei juuri missään muualla maailmassa näekään. Tai no kenties lukittuna eläintarhoihin, mutta Kiina on ainoa maa, jossa panda elää luonnonvaraisesti.

Chengdun pandatutkimuskeskus
Keskus oli kuvankaunis punaisine paperilyhtyineen
Pandoja katsomaan oli pakko päästä jo eilen ja voi herranjestas, miten suloisia ne isot mustavalkeat nallukat olivat! Paras oli karvakamu, joka mussutti bambua selällään ja lateli kuoret mahansa päälle. Käveltyämme ensin muualle ja palattuamme hetken päästä paikalle panda oli lähes peittynyt bambun kuoriin ja rouskutus vaan kuului keon alta. :D



Tästä se aloitti syömisen...
...ja tähän se oli jo päässyt. :D
Ja täytyy kehaista tuota mestaa, sillä paikka aloitti 24 vuotta sitten pelastamalla luonnosta kuusi jättipandaa ja nykyisin siellä elää ja lisääntyy luonnonvaraisesti 83 nallea. Jättipandan lisäksi keskuksesta löytyy punaisia pikkupandoja sekä joutsenlampi mustine joutsenineen sekä värikkäine kaloineen. Kaloille saa ostaa ruokaa annettavaksi ja tämän takia ne parveilevatkin päällekkäin laiturin läheisyydessä. Samaan aikaan ilkeä musta joutsen nokkii niitä joko häätääkseen kalat pois ruoka-apajalta tai sitten ihan vain syödäkseen kalan. En saanut selvää kummasta oli kyse.

Ilkeä joutsen

Pandanpoikasia.
Kun pandat oli nähty, odottelin hetken yksikseni keskuksen edessä. En ole vielä liikkunutkaan täällä kaduilla ilman Juhaa ja täytyy sanoa, että siinä yksin seisoessani minua tuijotettiin vielä enemmän kuin normaalisti. En tiedä onko valkoihoinen ja punatukkainen yksinäinen nainen jotenkin jännittävä näky, mutta eräs kiinalainen nappasi minusta kuvan. :D Viikonloppuna tunnistin ensimmäisen kiinalaisen sanan, kun taksikuski kutsui meitä ulkomaalaisiksi. ”Laowai” tarkoittaa näille ulkomaalaista (eli vähän niin kuin alienia) ja nämä myös tekevät selväksi, kuka täällä on laowai. Taksikuskit höpöttävät meille kiinaa jatkuvasti ja tuntuvat ihmettelevän, miten joku nyt ei voi osata maailman puhutuinta kieltä. Kieltä, jota puhutaan tasan tässä yhdessä maassa! No ehkä keväämmällä osaan jo vastatakin jotain, kunhan saan kieliopinnot käyntiin.

0 kommenttia

"Chicken without the head, please"

Lähettänyt Josca , sunnuntai 20. helmikuuta 2011 22.33

Ni hao,

täällä nettiblokkausten ja pandojen luvattu maa! Moni varmasti tietääkin, että Kiinassa vahditaan ja rajoitetaan nettisivustojen käyttöä. Mm. Facebook sekä Blogger kuuluvat näihin epäilyttäviin ja vaarallisiin saitteihin, joista kiinalainen saattaa saada vääriä vaikutteita, ja tämän vuoksi sivustoille pääsy on estetty. Minä olen kuitenkin niin onnekas, että pystyn käyttämään salattua nettiyhteyttä Juhan työkoneelta ja pääsen näin ollen muutamana päivänä viikossa ”ihmisten ilmoille”. Yritän kuitenkin päivittää blogia myös viikolla lähettämällä tekstit julkaistavaksi muualta.

Niin, mitäpä sitten kertoisin uusista Kiina-ilmiöistä? Senkö että  julkiset vessat ovat pelkkä reikä lattiassa (luojan kiitos meillä on kotona ihan länsimainen vessa!), vai sen ettei Chengdussa näe taivasta koska aina on pilvistä, vai sen että kaikki vessapapereista karkkeihin yksittäispakataan mahdollisimman moneen muovikerrokseen, vai sen että taksimatka keskustan alueella maksaa korkeintaan kaksi euroa,  vai sen että söimme kiinalaisessa ravintolassa ja jouduin tilaamaan kanaa ”without the head, please”. :D Kerrottavaa olisi ihan liikaa!

No me tosiaan söimme eilen ihka oikeassa paikallisessa ravintolassa, joka tarjoili hongkongilaista sapuskaa. Näin menussa kokonaisia kanoja päineen, joten pyysin varmuudeksi kanaa ilman päätä. Tarjoilija osasi ihme kyllä pari sanaa enkkua, se on oikeasti suuri hämmästys täällä! Sain kanaa ilman päätä, mutta valitettavasti nahkoineen ja luineen… minulla on vielä suuria ongelmia syödä täällä mitään. Kaupassakäynti on sanalla sanoen mielenkiintoista, sillä kiinalaisia saattaa olla liikkellä satoja. Tai kenties tuhansia, en ole laskenut. Mihin tahansa täällä meneekin, on varmaa että siellä on monta kiinalaista. Hyvin hyvin monta.

Nämä kaverit myös hallitsevat tunkemisen jalon taidon paikassa kuin paikassa, sen taistelun kokematon suomalainen häviää takuulla. Hassua on se, etteivät kiinalaiset tunge epäkohteliaasti tai röyhkeästi, he vain ottavat oman paikkansa varmasti. Esim. taksin saanti on hankalaa jos siitä joutuu taistelemaan maanmiesten kanssa: ne kun roikkuvat ovissa jo pari metriä ennen kuin taksi on edes pysähtynyt.

Tänään vierailtiin ihanassa paikassa, tässä kuvan muodossa vähän esimakua ja huomenna lisää kyseisestä paikasta. :)

Kukas se siellä lymyää?
Huomenna Juha suunnistaa töihin toiseen kaupunkiin ja minä jään ihan itsekseni pärjäämään kiinan kaduille. Hui. Onneksi olen aika sissi selviytymään! Tosin apuahan täällä ei voi kysyä keltään, eikä tietä. Katsotaan mitä tapahtuu, neljän seinän sisälle en aio kuitenkaan jähmettyä!

0 kommenttia

Kiinan ensimmäiset ihmeet

Lähettänyt Josca , perjantai 18. helmikuuta 2011 22.06

Täällä sitä nyt sitten ollaan ja ihmetellään silmät suurina suurta maailmaa. Matka Chengduun tuntui pieneltä ikuisuudelta, mutta sain kyllä seurata jo Helsingistä lähtien näiden pikkuriikkisten maanmiesten toimia. Kiinalaiset mm. nukkuivat suhteellisen tyhjässä lentokoneessa tyytyväisinä pitkin poikin penkkejä ja lattioita, kuola suupielestä valuen. Kiinan sisäisellä lennolla kone oli lastattu täyteen kiinalaisia, tosin joukossa yksi suomalainen, jota tuijotettiin (ja tuijotetaan edelleen) kuin muukalaista. Lennolla tarjottu hyytelön sisään pilkottu makkara-ateria jäi syömättä...

Hullunmylly lienee paras sana kuvailemaan tätä hämmennystä ja kaaosta, joka Kiina minulle ainakin vielä on. Madridin liikenne oli mielestäni kaoottinen ja vaarallinen, mutta siellä sentään joku edes joskus noudatti joitakin sääntöjä. Täällä ihan kirjaimellisesti ihmiset ja autot seikkailevat tiellä keskenään, se ajaa ensin kuka ehtii ja liikenteen melu on korvia huumaavaa. Minun on pakko pistää taksissa silmät kiinni, etten kiljuisi kauhusta! Kadulla köpöttelen väistellen autoja ja kiinalaisia ja toivon pysyväni hengissä.

Chunxi Road illalla, kaupungin suurin ostoskatu
En ymmärrä vielä yhtään mistään yhtään mitään, mutta jotenkin kieroutuneella tavalla pidän jo tästä hulluudesta. :) Meidän kämppä ja koko tämä asuntokompleksi vaikuttaa ihan hotellilta kuntosaleineen ja uima-altaineen, joten ei valittamista. Esittelen uuden kodin vaikka myöhemmin tässä viikonloppuna. Äsken kun palattiin kotiin meidän takapihalla oli menossa joku mammojen katujumppa. Parikymmentä kiinalaisleidiä kiinteyttämässä itseään. Pihalla. Ja iltaysiltä. Maassa maan tavalla, I quess.

Tänään ehdin tutustua vasta keskustan Pizza Hut-raflaan ja jättiläismarkettiin, joka vastasikin viihdyttävyydeltään huvipuistoa. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tässä maassa pitäisi laittaa suuhunsa. Kauppa pursuaa erilaisia pakattuja kuivaruokia, joista ei ota mitään selvää tai sitten vaihtoehtoisesti kaikkia mahdollisia ja mahdottomiakin eläinten raatoja. On kanaa, jotain etäisesti ankkaa muistuttavaa, jotain mistä on jäljellä enää kallo ja isot jyrsijän etuhampaat, on elävä akvaario josta valita päivän vonkale takuulla tuoreena, on kilpikonnaa.... Kuulostaa ihan eläintenystävän paratiisilta. :)

Onneksi sentään nuudeleita on sen tuhatta sorttia.

Sangen eloisaa evästä
I´m truly sorry...mutta maistuiskos? ;)












Nyt aion simahtaa ja tuhista kunnon yöunet, viime yönä torkkuminen jäi kahteen tuntiin koneessa ja sen alkaa huomata. Palaillaan lihaiselle astialle huomenna!

0 kommenttia

Tell the world that I'm coming home

Lähettänyt Josca , torstai 17. helmikuuta 2011 18.20

Moikkamoi! Minä olen edelleen se pieni (tai en kenties enää niin pieni), punahiuksinen ja innokas tyttö Suomesta. Opiskelen liiketaloutta vaikken edes pidä siitä, syön joskus suklaata aamiaiseksi ja pidän kissoista ja lukemisesta.

Viime vuonna näihin aikoihin olin jo Madridissa, Espanjassa vaihtarina. Tänään muutan kuitenkin Chengduun, Kiinaan! Minusta tulee komennusvaimo, vaikken edes ole vaimo. Mies lähti tämän vuoden tammikuussa Kiinaan työkomennukselle ja viimeisen vuoden ajan ollaan pohdittu minun kohtaloani. Kävimme kutakuinkin tällaisen keskustelun lopulta:

Juha: Mitäs jos lähtisit sinne Kiinaan mukaan?
Minä: Joo! Mutta mitäs mie sitte teen siellä?

Kaikkien tuhansien kiemuroiden ja byrokraattisten mutkien (joista kerron myöhemmin lisää) jälkeen olen nyt vihdoin saanut luvan astua Kiinan porteista sisään (ja on siinä porteilla nimittäin anottukin sitä lupaa...) ja pääsen yliopistoon vaihtariksi lukemaan kiinan kieltä. En todellakaan tiedä, miten sitä voi edes oppia mutta se on tämän kevään tavoite.

Chengdu, kaupunki johon asetumme Kiinassa, sijaitsee Sichuanin maakunnassa. Siellä elelee arviolta kymmenisen miljoonaa pientä keltaista kaveria, joten Madridin viisi miljoonaa espanjalaista alkaa tuntua pieneltä tungokselta. Sichuan on kuuluisa tulisesta ja pippurisesta ruoastaan ja minähän en pidä ollenkaan mausteisesta sapuskasta. :) Sovin sinne kuin sormi nenään.

Lento Helsingistä Pekingiin starttaa tänään kuudelta (blogini näyttää kuitenkin Kiinan aikaa, joka on Suomeen verrattuna +6h, joten älkää ihmetelkö) ja olen yöllä kahdelta perillä. Sitten venttailua ja vielä lento Chengduun ja olen viimeinkin kotona! Yö taitaa kadota johonkin, kun täräytän kelloa kuusi tuntia eteenpäin.

Odotan innolla kaikkia mahdollisia Kiina-ilmiöitä ja uutta kotikaupunkiani. Elämässä pitää ehdottomasti ottaa riskejä, jotta se tuntuisi mielekkäältä ja elän mielelläni unelmaani enkä toisinpäin.

Mitä blogin otsikkoon tulee, se toivottaa kiinaksi "Hei Chengdu". Ja mitä alaotsikkoon tulee, eräs suomalainen yhtye on ollut sitä mieltä että rakkaus on pesti hulluuteen, mutta ehei - sehän on selvästi pesti Kiinaan!

Silmät kiinni ja nokka kohti seikkailuja!

1 kommenttia
Tilaa: Blogitekstit (Atom)