Nǐ hǎo Chengdu!

Moi!

Se on jännää miten kiinalaisten kanssa ehtii jo yhdessä päivässä kuulla monta monituista hauskaa juttua. Homma alkaa heti aamusta hissijonossa (jep, täällä pitää jonottaa jopa päästäkseen ja mahtuakseen hissiin...), kun joku kipittää taakseni, koputtaa olkapäähän ja kääntyessäni minua tapittaa innokkaasti kiinalainen. "Did you eat breakfast?" Ja pari silmienräpsytystä. Vaikka tuo kysymys on tosi tavallinen täällä, saan siitä edelleen suurta hupia - se kun on kerrassaan hassu tieto! Luojan kiitos nämä eivät osaa sitä englannin kielessä viljeltyä "How are you"-kysymystä.... Mulla meni Espanjassa niiiiin hermot, sillä kuusi kämppistä kysäisi sitä joka kerran kun satuttiin törmäämään - eli noin kymmenen kertaa päivässä. Meillä juroilla suomalaisissa kun ei ole tapana turhia kysellä. :)

Seuraavaksi siirrytäänkin sitten English cornereihin, eli näihin työpaikan mukaviin keskustelutuokioihin, joiden tarkoitus on auttaa kiinalaisia parantamaan enkun taitojaan. Nämä pikku hetket ovat oikeasti arjen luksusta ja niin hauskoja! Olen oppinut taas käsittämättömän paljon paikallisesta kulttuurista höpöttelemällä kiinalaisten kanssa. Ja muistatte varmaan erinäiset esimerkkini kiinalaisesta suorasukaisuudesta? Well, se toimii nähtävästi hyvin myös heidän keskinäisissä puheissaan. Eräänä aamuna uusi ryhmäläinen kertoi tykkäävänsä kovasti koripallosta (se on yksi kiinalaisten suosikkilajeista) ja pelaavansa sitä myös usein. Yksi ryhmän tytöistä tuumaili hetken ja heläytti sitten iloisesti ilmoille, että miten sinä sitten näytät tuollaiselta?? Et näytä yhtään urheilijalta, kun olet noin laihakin! Eikö sinun pitäisi olla lihaksikkaampi? Jaa-a, mitäpä siihen sitten enää lisäämistä.

Lähes poikkeuksetta käy niin, että ennalta sovittu aihe riistäytyy käsistä ja pian me jutellaan kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä. Suosituin aihe lienee kuitenkin se, mitä minä ihmeellinen pohjoisen ihminen teen tai syön. :) Hyvin usein juttu alkaa niin, että joku on nähnyt jotakin ja kertonut sen jollekin, joka sitten uskaltautuu kysymään minulta miten homma oikein meni. Kiinalaisilla on hellyyttävä tapa aloittaa nämä tiedustelut lauseella "I'm little bit curious BUT......" ja sitten seuraa se itse kysymys. Olen myös hämmästellyt kuinka moni tuntuu tietävän minun liikkeistäni, sillä aivan tuntemattomat saattavat kysyä käytävällä kuinka minun tomaatin ja kananmunan kokkailuni edistyy. :D Yhtenä aamuna meidän English corner nimittäin lipsahti käsittelemään sitä, kuinka tällainen laowai opetetaan tekemään kiinalaista ruokaa.

Tomatoes with egg.

Mutta hyvin oon oppinut! Minun tomaatti ja kananmuna-paistokseni on päivä päivältä parempaa, mmmmm. Eli kyseessä on ihan perikiinalainen sapuska, joka sisältää nimensä mukaisesti paistettua kananmunaa ja tomppuja. :) Olen kehittänyt kyseiseen murkinaan vakavan fiksaation, sillä se on a) erinomaisen makuista b) erinomaisen terveellistä c) erinomaisen halpaa ravintolasta haettuna (n. 8 rähmää eli 0,8€) d) myös suht helppoa tehdä itse. Tämä loistava aamiainen syntyy parissa minuutissa, mutta myönnän ettei omatekemäni pääse vielä kiinalaisen tasolle.... Mutta en lannistu, olen nyt saanut oppia alan parhailta kuitenkin! Ja hei tässä muuten linkki reseptiin KLIK - tätähän voi tehdä helposti Suomessakin. Ja teillä ei ole turhia paineita, kun ei tarvitse vertailla omaa keitostaan kiinalaisten tekemään. :)

Ruoasta puheen ollen.... Minä kekkasin yhtenä kauniina päivänä, että täältähän saa Subwaylta salaattia. Halleluja! Kiinalaiset eivät nimittäin ihan kauheasti ymmärrä aivan perinteisen vihersalaatin päälle. He syövät vihannekset ja kasvikset öljyssä paistettuna ja chilillä höystettynä, sillä raakana ne ei kuulemma maistu yhtään miltään. Ja juuri siksi me länkkärit niistä mauttomista porkkanoista ja salaatinlehdistä tykätään! Omnom. Minä marssin siis lounastauolla Subiin ja kerroin, että ottaisin yhden salaatin. Jaa minkä?? No salaatin. Ja haluaisin siihen kanaa...eikun laita kuitenkin tonnikalaa. Myyjä katsoi minua niin kummastuneena, etten oikein tiennyt mitä sanoa seuraavaksi. Hän alkoi kysellä minkä leivän haluan.... Ei leipää, no bread - just a salad with tuna, please. Ja hymy päälle. Siinä vaiheessa mulla kävi mielessä, että onkohan kukaan ikinä vielä tilannut täällä salaattia?? :D Sain nimittäin ihan itse demonstroida, että mätä kuppiin pelkkiä vihanneksia ja päälle vähän tonnikalaa. Sekin taisi olla melko hauska veto se tonnikala salaatissa, sillä sitä kutsuttiin hihittelemään kaikki neljä myyjää....

Ja sitten kysäisin toimistolla kiinalaisilta ovatko he ikinä maistaneet mitään western foodia. Kaikki miettivät hetken kuumeisesti, kunnes yksi poika ilmoitti kuuluvasti että kyllä - hän on maistanut! Minä innostuin ja kysyin heti, että mitä hän on syönyt? It was beef kuulemma. Tiedustelin vielä, että miten se oli laitettu, mikä siitä teki länsimaista? No ei, se oli ihan kiinalaista nautaa mutta hän söi sen haarukalla ja veitsellä... Minua ihan hieman nauratti. :D En tiennytkään, että ihan normi aterimilla syöminen tekee kiinalaisesta sapuskasta länsimaista!

Me löydettiin tänään kaupasta vaikka mitä herkkuja - ihan Haribon karkkejakin! Wau, pienestä sitä oppii ihmislapsi olemaan iloinen. :) Ja illalla lähdetään etsimään Chengdun omaa erikoisuutta, tietynlaista ravintolaa. Jos löydämme ja saamme jopa tilattua syötävää, raportoin siitä huomenna.

Hyvää viikonloppua! Tai have a nice sleep, kuten kiinalaiset toivottelee toisilleen perjantaina. Täällä on työpäivät melkoisen pitkiä ja nukkumiseen ei oikein tahdo riittää aikaa, joten sen vuoksi on tärkeää toivotella hyviä unia viikonlopun sijaan.

Hello taas!

On muuten yksi paikka, jonne nämä paikalliset eivät kiirehdi tai hötkyile - istumapaikka minun vieressäni! Olen tehnyt empiiristä tutkimusta tästä aiheesta niinä harvoina kertoina, kun olen huomannut metrossa vapaan penkin kolon ja läntännyt itseni siihen. Pienet kiinalaisethan kansoittavat penkit normaaliti ihan vieri viereen ja istuvat sitten kädet sylissään kuin sillit purkissa. Mutta ehei vaan silloin, jos joku kammottava punahiuksinen ameeba istuukin siinä!

Minun vieressäni ammottaa usein iso tyhjä kolonen, johon takuulla mahtuisi hyvin yksi kiinalainen, mutta jostain syystä se jää usein vapaaksi. Ja jos siihen joku uskaltautuukin, hän yleensä vetäytyy mahdollisimman kauas minusta. Olen miettinyt, että olenko tosissaan ihan kauhuleffasta karanneen näköinen? Vai haisenko jotenkin pahalta, kenties länkkäriltä? Vai pelkäävätkö paikalliset, että syön varmaan heidätkin nälissäni? Tai sitten he varovat länkkäritartuntaa, jonka ilmeisesti voisi saada jos käsi hipaisee minua. :) Hassuja.

Taksikuski oli tänään aika ovela napatessaan minut mukaansa. Jostakin syystä niillä on usein suuri tarve kertoa radiopuhelimen (tai mikä se rutiseva ja mölyävä toosa ikinä onkaan) kautta kavereille, että otinpas juuri laowain kyytiin. Tämän päiväinen kuski hämäsi kuitenkin melko hyvin alkaessaan lallatella siihen mölytoosaan ja minä jo mietin hetken, että mikäs laulukohtaus sille iski... No sellainen lallatuskohtaus, joka päättyi sanaan 'lallalalall-LAOWAI'. Camoon hei kuski, minä ymmärsin silti! En vain osannut sanoa sitä kiinaksi, damn.

Yhtenä päivänä taksikuski muuten sattui ruuhkassa jonkin kamunsa viereen (tai vaihtoehtoisesti huuteli vain satunnaiselle kollegalleen), rullasi ikkunan auki ja hihkui ilmeisesti, että 'katsopas mikä otus mulla täällä on kyydissä! Eikö ookin omituinen?' Tämä minun kuski oikein väisti, että se toinenkin näkee minut........ Huokaus. Niin ja sitten oli vielä se yksi riksakuski, jonka nappasin mennessäni kauppaan metroasemalta. Pappa lähti polkemaan ihan väärään suuntaan ja minä aloin huitoa, että tuonnepäin me ollaan oikeasti matkalla. No ei muuten oltu, me mentiin ensin näyttämään minua muille riksakuskeille! Voi hyvää päivää, kun taas kerran olin hämilläni. Kiinalaiset... :)

Se olis taas ihan melkein viikonloppu - jeee! Aion nukkua, maata, nukkua vähän lisää, lukea ja maata. Ja ehkä vähän levätä ja lukea ja maata. How cool is that!

Niiiii hao. Olen toipunut!

On nuo kiinalaiset kyllä mukavia otuksia, siitä ei pääse mihinkään. :) Mutta muutama pikku pulma mulla näiden kanssa on edelleen.... Kun nämä rakkaat ihmiset meluavat niin kovin. Ihan totta, se on jotain käsittämätöntä meidän kokemattomille länkkärikorvillemme. En ole ikinä elämässäni kuullut yhtä hurjaa älämölöä, kuin täällä Chengdussa kuulen päivittäin! Kun on työmatkan ja -päivän jälkeen kuunnellut pienten kiinalaisten möykkäämistä (miten niin pikkuriikkisistä ihmisistä voi edes lähteä niin kova ääni??) sellaiset kymmenen tuntia ja edessä on vielä kotimatka, niin minun korvani huutavat jo hoosiannaa. Mutta eipä auta muu kuin pompata metroon keskelle kauneinta kiinalaista keskustelua. Jee!

Miettikääpä, kun kiinalaiset totta tosiaan saavat kamalan huudon aikaiseksi jutellessaan kahdestaan (ihan totta, tämä on todistettu monta kertaa kun olen luullut että äänessä on vähintään kymmenen ihmistä - ehei, pari kiinalaista tuttua vain vähän tervehtivät keskenään), millainen mekkala syntyy kun metrossa on satoja ihmisiä! Voin kertoa, että se todellakin sattuu korviin. Ja sitten vielä iltaruuhkaan taksilla, kaikki tööttäilevät innoissaan ja jokainen survoo henkensä edestä eteenpäin... Apua. :D Minun oli pakko tänään työntää sormet korviin, vaikka se varmasti näytti vähän pöljältä. Luojan kiitos suurin osa teistä ei ole ikinä kokenut sitä kiinalaista markettiälämölöä, sillä se todella saattaa viedä kuulon ihmiseltä... Näppärät kiinalaiset nimittäin pistävät hyllyjen väliin monta monituista myyjää varustettuna kovaäänisellä ja nämä kaikki sitten kiljuvat yhteen ääneen, että ostakaa jugurttia! Tai maitoa! Pääasia, että ostatte ja me huudetaan! Se on kauheaa, sanon sen suoraan sydämestäni.

Mutta sitten taas toisaalta en tiedä mitään parempaa, kuin dinneri kiinalaisten kanssa. :) Tai siis en minä heidän kanssaan syö, satun vain aina (no en aina, mutta usein) töiden jälkeen hakemaan meidän omasta pikku autotallikiinalaisestamme vähän tomaattia ja kananmunaa (The best dish ever! Kerron tästä herkkuruoasta vielä joskus ihan tarkemminkin) iltapalaksi ja saan tutkailla hetken sitä syvintä kiinalaista kulttuuria. Sillä missäpä muuallakaan paikalliset olisivat enemmän kotonaan, kuin syömässä - se meitä kyllä yhdistää! Harmi kun mulla ei ole siitä happeningista kuvia, sillä en mitenkään saa loihdittua sitä tunnelmaa teidän silmien tai korvien eteen...

Siellä loiskuu riisivelli ja chilit lentelee, kun paikalliset pääsevät töiden jälkeen sapuskoimaan. Nuudeleita slurppaillaan ja joka puolelta kuuluu maiskutus, sillä sapuska on todistetusti erinomaista. Joku jyrsii onnellisena maapähkinöitä kuin pieni orava ja tiputtelee kuoret isoksi keoksi jalkojen juureen. Toinen ostaa muutaman siansaparon ja nakertaa ne suoraan muovipussista (täällä saa ostaa kaikkea mahdollista ruokaa muovipussissa). Ja lisäksi siellä istuu yksi ihmeellinen jääkarhu, joka unohti taas tilata riisiä. :) Ne ei meinaa millään uskoa, että joku tilaa ruokaa muttei sitä tärkeintä eli riisiä! Mulla on jo lievä riisin yliannostus näiden neljän kuukauden jälkeen...

Vaikka monesti (oivoi niin monesti) olen tosi kyllästynyt tähän kuumuuteen (parhaimpina päivinä +40 ja kosteaa) ja meteliin ja tunkemiseen, en ikimaailmassa luopuisi näistä päivistä. Kiinassa vain on sitä jotain.

Moro!

Nyt se on todistettu: Keskellä Kiinaa voi viettää hyvinkin suomalaista juhannusta! Minähän olin siis kiltisti perjantaina kotona pyykkäämässä sillä välin kun mieslauma kaupungilla ryyppäämässä.... Joten taisin olla ainoa pirteä tipunen meidän lauantaisissa grillikekkereissä. :) Kyllä ne miesotukset sieltä hiljalleen tipahtelivat paikan päälle ja päästiin mättämään supi suomalaista pe*kelettä kun sytyteltiin grilliä. Täällä nimittäin myydään kyllä hiiliä, mutta sytytysnesteestä ei ole tietoakaan. Ja ne hiilethän on tosi iloista saada tuleen ilman myrkkyjä... Käytettiin sitten paikallista 52%:sta valkoviinaa eli baijiuta (joka kyllä varmasti Suomessa luokiteltaisiin myrkyksi) liekkienruokana paremman puutteessa ja kenties joskus tunnin kiroilun ja hikoilun jälkeen saatiin aikaiseksi sen verran hiillosta, että siinä saattoi kuvitella valmistavansa sapuskaa. Ylläripylläri vartaista tuli kuitenkin ihan muy bien! Juhlien kuvasaldo on jotenkin kovin mautonta ja vähäistä, mutta kaivelin teille sen ainoan onnistuneen kuvan esille. Tadaa: the grillivartaat! Kiinassa oppii olemaan pienistä asioista iloinen - kuten nyt vaikka suht onnistuneesta grillailusta. :D

Chinese-Finnish bbq.

Nyt pittää vähän xiu xi eli ottaa lepiä. Arvatkaa onko muuten kettumaista, että jääkaapissa olisi kerrankin ollut viikonlopun jäljiltä vaikka ja mitä mukavaa syötävää (mm. tortillatarpeita ja mikrokanahamppari), jota voisi viedä töihin evääksi.... Mutta kun ei voi! Mulla kyllä etäisesti käväisi mielessä, että lounaaksi olisi mukava lämmittää kunnon einesmikrohamppari, kun sellaisiakin ihmeitä tästä maasta löytyy. Kunnes sitten muistin, että olen puheenaihe jo muutenkin - ei kannata tehdä enää yhtään hullumpia temppuja. Ihan oikeasti jätän mieluummin kaikki omituiset (ja hyi hyi epäterveelliset) länkkäriruoat kotiin, kun vietän koko loppupäivän tai pahimmassa tapauksessa viikon selitellen sitä, kuinka voin syödä jotakin niin länkkärimäistä. :)

Palaillaanpa sitten kun kirjailija on levännyt tarpeeksi!

Hello!

Vietin taas ah niin ihanan ja valloittavan päivän kiinalaisten kanssa. :) Se sama nainen on edelleen hakenut minut kiltisti töihin joka päivä, joten aamuinen taksinmetsästysstressi on jo unohdettu. Metroon pääsyä minä en jaksa hermoilla, mutta näille pienille kanssaeläjilleni se tuntuu olevan jonkin sortin happening... Totuushan on se, ettei aivan joka iikka mahdu ensimmäiseen asemalle puksuttelevaan metroon - mutta seuraava tulee kyllä, on aina tullut ja tulee aina tulemaan.

Kiireiset kiinalaiset eivät kuitenkaan taida pitää tätä vaihtoehtoa mahdollisena, sillä sinne vaunuunhan on yritettävä ujuttautua keinolla millä hyvänsä. Ja näkisittepä sen hetken, kun se metro sitten saapuu ja kaikki vauhkoontuvat! Alkaa jälleen kerran yksi tunkemisen maailmanennätysyritys, kun kiinalaiset sinkoilevat joka suuntaan. Aseman lattiaan on oikein piirretty merkit kertomaan, miten sinne vaunuun olisi sopiva mennä: keskeltä päästetään ulostulijat pois ja sivuilta pompataan sisään. Mutta ei.....ei se vain onnistu. Ovella taistellaan elämästä ja kuolemasta, kun porukka tunkee sisään samalla kun toiset yrittävät ulos. Ahtaanpaikankammo ja hengiltä litistymisen pelkohan siinä lähinnä iskee, ainakin minulle.

Kun siitä ovesta on sitten päästy luikahtamaan sisään, aletaan tapella siitä kuka saa lyödä takapuolen penkkiin. Se se vasta riemastuttavaa katsottavaa onkin! Seinillä lukee isot kyltit, jotka ohjeistavat "Seats reserved for seniors, children, pregnant, women, the sick and the disabled". Ihme kyllä en ole silti vielä koskaan nähnyt kenenkään näistä saavan sitä paikkaa - senhän varaa se joka nopeimmin kintuillaan pinkoo. No kyllä siellä aina jokunen nainen on istumassa, eli ne paikat menee ainakin ihan oikeaan osoitteeseen. Kun kerran naiset on listassa, niin minullahan olisi myös oikeus istumapaikkaan - en vaan tosiaankaan jaksa alkaa kinastella sellaisesta. Antaa kiinalaisten hillua ja rellestää. :)

Ehdin jo tuossa välillä unohtaa, kuinka täällä kysellään usein syömisestä, mutta nyt olen taas hiljalleen tottunut näihin uteluihin. Mutta on se edelleen hassua, kun kiinalainen kysyy aamulla ensimmäiseksi "söitkö aamiaista?" ja päivällä "entä lounasta?". :) Minusta tuo tieto ei ole lainkaan tärkeä, saati kysymisen arvoinen (kun siihen kuitenkin vastataan aina kyllä), mutta täällä se on tärkeä tieto. :) Kiinalainen huolestuu, jos en ole syönyt. Tai jos söin heidän mielestään väärin. Väärin on esimerkiksi pastaa lounaana (very bad for your body), mutta oikein hillitön keko riisiä (really good for your body!). En ole kehdannut kertoa, että itse asiassa riisi on keholle pahempi hiilihydraatti kuin pasta, sillä nämä tosissaan rakastavat riisiä kaikissa muodoissaan ja pitävät sitä about tärkeimpänä ravintonaan.... Päivällä lämmittelin toimistolla eväitäni, jotka koostuivat tänään pelkästä kanasta ja pestosta. Pian olkani takana kurkkikin jo kolme paria kiinalaisia silmiä ja kysymys tuli lähes yhteen ääneen suuren hämmennyksen säestyksellä "oh, you forget the rice??". Ihmeellinen länkkäri, kun unohti riisin kotiin. :D

Ruoista puheen ollen, meidän ayi saa huomenna spesiaalin lahjuksen. Juha on onnistunut keräämään puolen vuoden aikana kolme valtavaa säkillistä kiinalaisia liikelahjoja, jotka sattumoisin ovat kaikki sapuskaa. Mitä erikoisempia ja hienompia paikallisia ruokia ja herkkuja - esimerkiksi jäniksen pitkät takakoivet (jäniksen vuonna on hyvä syödä pitkäkorvan kaikkia osia) ja nautakarkkeja... Jostain kumman syystä me ei olla syöty niitä (wonder why...) ja ne vievät ihan liikaa tilaa meidän kompaktissa keittiössä, joten minä päätin että herkut lähtevät - roskiin. Kunnes tulin ajatelleeksi, että meidän roska saattaisi olla kiinalaisen suurin kulinaristinen elämys! Etenkin ayin, joka ei välttämättä ole edes ikinä saanut noin hienoja safkoja. :) Pyysin toimiston assaria ilmoittamaan meidän tädille, että vie mukanaan nuo kolme säkillistä murkinaa ja kiittely kuului melkein minun huoneeseen asti. Toivottavasti ayi saa tehtyä überillallisen koko suvulle, minä taas olen tosi iloinen että nuo kammottavat pupunkoivet häviävät meiltä!

Lopuksi täytyy sanoa, että vaikka meidän mielestämme kiinalaiset käyttäytyvät ihan hullunkurisesti, niin heidän mielestään me taas toimimme aivan hassusti. Ja nythän ollaan kuitenkin kiinalaisten kotikentällä, joten minunkin tulisi muistaa noudattaa paikallisia tapoja - toisinaan en vain mahda mitään, sillä vika on minussa itsessään. Sain nimittäin tänään taas vinkin: pari kiinalaista tyttöä uskalsi lähestyä minua toimiston pihalla ja heillä oli painavaa asiaa. "You really shouldn't smoke, 'cos you are a girl....and you also have a tattoo". Samalla he tapittivat minua silmät suurina ja olen varma, että toinen pyöritteli päätään. Olen siis tuhoon tuomittu nainen Kiinassa - savuttelee ja sillä on vielä tatuointikin! Kauheeta. Tuli kyllä vähän badass olo... Sorry kiinalaiset!

Moikka!

Ilmankosteus lähentelee tänään varmasti sataa, sillä täällä ei alkanutkaan sataa. Ehehehe. Ei vaan ihan oikeasti nyt lienee yksi niistä päivistä, kun ulkoilma on niin vetistä että se melkein tiivistyy pisaroiksi iholle... Chengdussahan on suomalaisen suosikki-ilmasto, eli subtrooppinen sellainen. Jes, kuumaa ja hikistä ja kaiken päälle kosteaa! Enjoy! Olen muuten päässyt ruskistumaan pahasti viime aikoina, en ole ollenkaan niin valkoinen yleensä. Ja kiinalaiset eivät edes huomaa tätä rusketustani, ne kuvittelevat edelleen että olen supervalkoinen. :o Kerroin, etten suinkaan - näkisittepä minut talvella! Siinä kalpenee ne oikeat jääkarhutkin.

Ruåttalaiset lihapullat.

Me ollaan vietelty ruotsalaispainotteista viikonloppua, ainakin ruokien suhteen. Eilen piipahdettiin Ikeassa ja tietysti kiskaisemassa nassuun lihapullat med muusi. Täällä ei yksinkertaisesti voi tehdä Ikea-reissua ilman ravintolakierrosta, never! En ollut vielä koskaan aiemmin käynyt syömässä tässä huonekalujätissä, kunnes tulin Kiinaan. Ikean sapuskat on täällä tunnettu käsite kaikkien länkkärien ja etenkin meidän pohjoisen kasvattien joukossa. Saahan sieltä nimittäin jopa kylmäsavulohta. :) Ja lihapulla-annokseen kiinalainen tarjoilijapoika tuikkaa pikkuisen Ruotsin lipun. En tiedä tietääkö nämä kiinalaiset tosin, mikä maa on kyseessä... Monesti kun yritän selkeyttää Suomen sijaintia, mainitsen että siinä meidän naapurissa on se Ruotsi. Ja vastaus kuuluu lähes aina: "Sweden? What is that place??" Että se siitä yrityksestä sitten.

Mulla on myös tällä kertaa kenties hieman kyseenalaista todistusaineistoa...Muistutan edelleen, että sanon kaiken rakkaudesta kiinalaisia kohtaan. :) Juttu meni niin, että Suomessa käydessäni kerroin tietysti kaikille paljon siitä, miten asiat Kiinassa menevät. Ja saatoin myös kertoa kiinalaisten erilaisista tavoista aika paljon... Mutta kohtasinkin suurta epäuskoa, monet eivät uskoneet joitakin juttuja todeksi! Ja senpä vuoksi olin tällä kertaa varustautunut kameralla. Että te näkisitte, mitä esimerkiksi Ikeassa tapahtuu kirkkaassa päivän valossa. :) Kiinalaisillahan on tapana torkkua joka paikassa ja mikäpä olisi siihen parempi paikka kuin huonekalukauppa? Sehän on täydellinen mesta, siellä on sänkyjäkin! Ja kiinalaiset totta tosiaan nukkuvat, löhöilevät ja lukevat lehtiä Ikean esittelynojatuoleissa, -sohvilla ja -sängyissä. Tätä ei meinattu millään uskoa Suomen päässä, joten olkaapa hyvät ja katsokaa. :)

Onpa mukava käydä Ikeassa rentoutumassa!

Kuva on sohvaosastolta ja suurentuu klikkaamalla. Siellä yksi mamma lukee päivän lehteä, toiset torkkuvat ja joku näyttää olevan ihan sikeässä unessa jo. Ja kaikki tämä tapahtuu ihan siinä huonekalujen esittelytilassa. Seuraavaksi voimmekin siirtyä sänkyosastolle - sehän se vasta oiva paikka lepäämiseen onkin! Kerroin myös Suomessa, että Kiinan Ikeassa sängyt ovat myllätty ihan mullin mallin, kun pienet kiinalaiset ovat mönkineet peittojen alle päiväunille. Ei puhettakaan siististi pedatuista, houkuttelevista petivaatteista. Tätäkään ei oikein jostain syystä uskottu... Joten olkaatten hyvä:

Kiinalainen on kaivautunut peiton alta

Valitettavasti en kehdannut herättää nukkuvia yksilöitä, joten jouduin kuvaamaan tyhjää punkkaa. Mutta voitte selkeästi havaita, että joku on todellakin siemaissut tuolla pienet unet ja pönkinyt sitten pois peiton alta. Se petaaminen kun ei kuulu asiakkaiden hommiin, niin minkäs teet. Näin tämä homma Kiinassa oikeasti toimii, uskokaa pois. :)

Muuten tähän viikonloppuun on kuulunut lähinnä hyvää sapuskaa, nukkumista ja seuraavan viikonlopun juhannuskekkereiden ruoka- ja juomahankintoja. Meillä on täällä Waterfrontissa omat bbq-areat ja mehän pidetään tietty supisuomalaiset grillibileet muiden suomalaisten kesken. :) Ainiin ja käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa meidän vakiokampaajapoikaa. Josko sitä vielä kävisi uimassa ja tekisi sapuskaa (on se hyvä kerran viikkoon kokata itse...). Ayi oli muuten perjantaina pessyt joka nurkan ja kulman! Meillähän näkyy nyt jopa ikkunoista läpi -  hämmentävää.

Ni hao!

"Jotkut kokeilee ja jotkut selviytyy", totesi suomalainen tuttu Kiinassa fillaroinnista. :D Kiitos yhden blogikommentin, olen kenties laskenut ajatuksiini jotain mahtavaa: ajattelin hankkia pyörän! Kiinassa lähes kaikilla on joko tavallinen fillari tai sähköfillari, joillakin onnekkailla skootterit, mutta lähinnä rikkaat tai keskimääräistä varakkaammat ajelevat autoilla. Minä en kuulu mihinkään kategoriaan, sillä olen länkkäri ja minulla toimii itsesuojeluvaisto, joka luokittelee kaiken kävelyä tai taksia mutkikkaamman liikenteen hengenvaaralliseksi. Mutta fillari olisi totta tosiaan näppärä apuväline ja taksin korvike aamuisin..

Silloin joskus tänne tullessani (kun olin vielä vähän pumpulissa elänyt) kuvittelin että olisipa hauska hankkia pikkuinen pyörä ja painella menemään sen kanssa pitkin Chengdua. Ei mennyt aikaakaan, kunnes huomasin että kiinalainen liikenne on sanalla sanoen kaoottista eikä sääntöjä voi oikein meidän aivoilla ymmärtää... Mutta ehkä nyt olisin jo valmis soluttautumaan miljoonien kiinalaisten fillarivirtaan? Aloin jo tehdä varovaisia tiedusteluja, mistä täältä ylipäätään saisi halvan (eli Kiinassa törkyhalvan) pyörän. Kaikkein tärkein seikka olisi keksiä, missä sitä menopeliäni sitten säilyttäisin sillä välillä kun olen töissä (eli aamusta iltaan oikeastaan). Täällä varastetaan kuulemma pyörät käsistä, eikä runkolukoista ole paljon vastusta jos joku päättää lunastaa fillarini... Josko sen voisi pultata kiinni johonkin kulmaan? Hmmm, pitääpä miettiä. Eikä ainakaan ostaa sitä kauneinta pinkkiä pyörää, koska sitten itkettää kun se nyysitään. Ja hei, no worries - mulla on kunnon matkavakuutus! Eli jos pian makaan ensiavussa ilman jalkoja ja pää puoliksi irti, se kyllä korvautuu jotenkin. ;)

Siitä naisesta, josta mainitsin, tuli muuten todellakin minun oma hovikuskini - siellä hän odottaa portilla joka aamu. Mahtavaa! :D Tänä aamuna nainen kekkasi vielä loistavan keinon päästä suoraan isommalle tielle: hän vain ajoi meidän portinvartijan luokse, osoitteli minua ja sanoi jotain kiinaksi. Näin aukesi reitti suoraan Waterfrontin alta parkkihallin kautta sille tielle, minne normaalisti jonotellaan vartti. Ovelia nämä kiinalaiset! Mutta kuskista huolimatta aion silti vakavasti miettiä sitä pyörän hankkimista.

Tänään oli taas virallinen tuijotuspäivä. Mietin josko pykäisin ison kyltin, jossa ilmoitan että jokainen tuijotus maksaa 5-10 rähmää tuijotuksen laadusta riippuen - mulla olisi nimittäin pian melko kiva keko rämpylöitä. Kiinalaiset osaavat kytätä meitä valkoisia ihmeellisiä ilmestyksiä niin monin keinoin! Pahin on se monttu auki ja silmät selällään möllötys, jota etenkin rakennusmiehet sun muut duunarit harjoittavat... Ja niitähän riittää siinä toimiston liepeillä. Joku päivä ne vielä ajavat sen kuorma-autonsa ojaan ja varmaan kaivautuvat sieltä romusta vielä kurkkaamaan viimeisen kerran. On myös sellaista vienoa ja kainoa sivusilmällä tuijottelua, jota erityisesti tytöt harrastavat. Se on oikeastaan joskus tosi kiusallista, sillä näen aivan selvästi että minusta siellä supistaan, mutta esitetään että ei me mitään tässä puuhata.... Toisinaan en jaksa yhtään olla yleisenä telkkarina ja vaikka olen kokeillut jopa tuijottajille moikkailua, ei se oikein auta. Ja ei rakkaat ihmiset, en yritä mitenkään kertoa että minussa olisi yhtään mitään nähtävää, katsottavaa saati mielenkiintoista - täällä tuijotetaan kaikkia länkkäreitä samalla tavoin. Meitä naisia ehkä vähän enemmän kuin miehiä.

Kyllä sitä minunkin kotikonnuillani Suomessa möllötetään silmät suurina ja sipistään ja supistaan heti, jos bongataan joku foreigner. Kuka mikä häh? Mitä se täällä tekee? Onpa kerrassaan omituinen... Ja voi herran jumala, jos sinne eksyisi vaikkapa yksi pieni kiinalainen! Menisi ressukka varmaan pian puhki kaikesta pälyilystä.

Huomenna täällä käy meidän ayi sillä välin kun ollaan duunissa, odotan innolla mitä se tekee ja ei tee. :) Ayi kävi meillä viime viikonloppuna tsekkaamassa paikat, mutta yhteisen kielen puuttuessa minä lähinnä osoittelin siivousvälineitä ja pesuaineita. Tein yhden toimiston kiinalaistytön (hassua kun suomalainen assistentti tarvitsee kiinalaisen assistentin apua täällä aika usein) avulla ayille lapun, jossa toivon hänen vaihtavan lakanat. En ymmärrä itse niistä harakanvarpaista mitään, mutta onneksi ayi ymmärtää. Koen edelleen oman siivoojan luksukseksi, vaikka se on Kiinassa normipäivää. Happyhappy!

Ps. Multa tuppaa näköjään tulemaan aika usein ekaan blogiversioon ään ja öön tilalle aat ja oot, kunnes sitten myöhemmin tajuan fiksata ne. Kirjoitan niin usein viestejä kiinalaisella kännykällä ja töissä koneella, josta nämä meidän pistekirjaimet puuttuvat, että alan helposti kirjoittaa blogiinkin kuinka hyva paiva tanaan oli.