Estoy enferma

Lähettänyt Josca , torstai 3. maaliskuuta 2011 18.14

Osaan sanoa sen neljällä kielellä, mutten sillä tällä hetkellä tärkeimmällä... Olen kipeä, tänään paljon kipeämpi kuin aiemmin tällä viikolla. Mikään ei ole kurjempaa, kun sairastua yksin ulkomailla. Osasin odotellakin jotain kiinalaista pöpöä, mutten ihan näin pian. Damn. Espanjassa sain myös heti alkuun jonkun kiukkuisen flunssan niljakkeen, mutta onneksi minulla oli kuusi ihanaa kämppistä viemässä lääkäriin ja keittelemässä sitruunateetä. Jaksoin kuitenkin tänään juuri ja juuri mönkiä kouluun ja torkuin siellä muutaman tunnin, sen jälkeen olenkin ottanut vuoroin unta palloon ja vuoroin käynyt koneella kiukuttelemassa ensimmäiselle, joka osuu kohdalle. Sori.

Olen myös litkinyt teetä, onneksi satuin eilen löytämään kaupasta teepusseja! Kiina on varmasti teenjuonnin Mekka, nämä lipittävät teetä pari gallonaa päivässä. Kiinalaisilla on poikkeuksetta messissä termospullo tai muovinen puteli, joka sisältää useimmiten vihreää teetä tai joskus myös mutaliejun väristä tummaa teetä. Ne hörppivät sitä kuumana tai kylmänä pitkin päivää. Minä en ole mikään teehifistelijä, joten etsin eilen mitä tahansa teetä, mitä saan näppärästi pusseissa ja tuo kitkerä venäläinen vadelmatee ajaa asiansa oikein hyvin (kiinalaisten mielestähän pusseissa myytävää soopaa ei edes lasketa teeksi!). Sokeri olisi tietysti plussaa, mutta se unohtui...makeutusaineesta kiinalaiset eivät taida olla kuulleetkaan.

Täällä Chengdussa tuntuu säällä olevan jokin mielialahäiriö, sillä se vaihtuu päivästä toiseen aika radikaalisti. Eilen oli hyytävän kylmä, siis oikein sellanen luihin ja ytimiin menevä jäätävä chengdulainen kylmyys - tänään on paistanut aurinko niin että suomalainen paistuu. Se on vähän kun ensin kävisi saunassa ja sitten taas pyörisi lumihangessa. Ei kai ihmekään, että saa flunssan. Niin, sitä taivasta en ole muuten nähnyt vieläkään. Sitä päivää odotellessa.

Jeps, se tältä päivältä. Kerrankin mulla ei ole tarinoita kerrottavana. :) Toivottavasti pääsen huomenna kouluun ja kauppaan ja se kiinalainen pöpö, joka temmeltää tuolla elimistössäni, ottaisi hatkat. Olen jo ryhtynyt supisuomalaiseen vitamiinitaistoon sitä vastaan.

3 kommenttia

Hi, I´m Darifina....

Lähettänyt Josca , keskiviikko 2. maaliskuuta 2011 18.53

Olenkin kertonut jo, että yksi Kiinan virallisista ammateista liittyy nettisaittien estämiseen. En tiedä montako tuhatta pientä keltaista miestä istuu päivittäin blokkaamassa töikseen vaarallisia sivustoja, kuten Facebookia tai tätä Bloggeria - mutta tärkeä homma se on täällä. Siksi voinkin tyytyväisenä kertoa, että minä tietokoneiden supervelho onnistuin ihan itse ilman insinöörin apua kiertämään nämä estot ja pystyn tästä lähtien omin pikku kätosin päivittämään blogini ja käymään jopa siellä nassukirjassa. :) Olen aika ketku! Eikä siihen tarvittu kuin ilmainen ohjelma, joka luo koneelleni salatun nettiyhteyden. Hah, siitäs saitte kiinalaiset taas kerran.

Koulussa jatketaan samaa hurjaa tahtia harakanvarpaiden opiskelua ja pinyiniä. Jälkimmäinen on toisaalta hyvin vaikeaa, sillä kiinan kielessä on monta äännettä, jotka ei vain luonnistu normaalilla suulla millään. Toisaalta kiinan tietyt kirjaimet (tietyissä yhteyksissä) lausutaan samoin kuin suomen kielessä, eli y on y ja e on e. Tämä tuottaa suuria vaikeuksia meidän jenkeille, he kun ovat tottuneet lausumaan kirjaimet aivan toisin kuin ne kirjoitetaan. Eli kannattaa olla made in Finland! Tänään meidän kirjoitusopettaja huuteli luokassa Darifinaa ja minä jatkoin kynsien rapsuttelua, kun en tajunnut että minuahan siinä yritettiin herätellä. Darifina?? Tähän mennessä varmasti omituisin versio nimestäni. :D Josefina ei taivu kiinalaisten suuhun oikein millään (muut vääntävät sen Josephineksi), joten toivottavasti saan pian kiinalaisen nimen.

Koska pääsen koulusta melkein aina jo puoliltapäivin, lähdin tänään tutustumaan Chengdun keskustaan. Se on jotenkin jäänyt vähän väliin tässä kaiken alkuhössötyksen keskellä, tiedän keskustasta ainoastaan Pizza Hutin jostain sattuneesta syystä. Ja pitihän se tänäänkin joutessani käydä naurattamassa kiinalaisia siellä; ne kun ihmettelevät joka kerta sitä että pöytä vain yhdelle? Eikö kuitenkin kahdelle? Tekisi mieleni kivahtaa, että näkyykö tässä vieressäni joku mielikuvitusystävä vai saanko sen pöydän vain...

Päätin syödä pelkkää salaattia tänään ja tilata sen kaveriksi Pepsin. Kaltaiselleni hevy userille kiinalaisten pieni juoma on todella pieni, eihän kahdella desillä limpparia pärjää mitenkään. Käytin siis juuri karttunutta kiinan kielen sanavarastoani ja pyysin kiinaksi isoa Pepsiä. Jotakin se tarjoilija selitti kovasti, mutten ymmärtänyt mitään ja nyökyttelin vain....kohta sieltä sitten kipitti paikalle tarjoilija parin litran limsakannun kanssa mukanaan neljä lasia!! Voi itku, että nolotti. Se iso olikin siis todella iso. :D Tarjoilija oli varmaankin kuvitellut tuovansa juomaa kokonaiselle futisjoukkueelle ja siellä pöydässä istuikin taas vain se kummallinen punahiuksinen otus.

Täällä ei onneksi hinta paljoa paina, kävin nimittäin ostamassa kiinalaisesta urheilukaupasta tyylikkäät mustapunaiset lenkkarit huikeaan 14€:n hintaan. Onneksi minun käpälä on aika pieni, sillä näiden kaupoissa naisten kenkien koot päättyvät 38:n. Sen jälkeen suunnistin japanilaisen kauppakeskus Ito Yokadon alakerrassa sijaitsevaan ruokakauppaan. Kävimme siellä kerran pyörimässä ja bongasimme joitakin länsimaisia ruokatarvikkeita - eikä havaintomme todellakaan pettänyt. Löysin vihdoin ja viimein margariinia leivän päälle! Olen nimittäin kärsinyt koko tämän aikani täällä kuivan leivän mussutuksesta. Lisäksi löysin muitakin tunnistettavia aineksia, eikä pelkästään niitä kiinalaisten kuivapakattuja omituisia ruokia... Puhun muuten jatkuvasti blogissa ruoasta, mikä johtuu ihan vain siitä, että se on yksi avainongelmista täällä. On vaikea edes selittää, millaisia kaupat täällä ovat...siellä on hyllymetreittäin tunnistamattomia vakuumipakattuja pöperöitä, joita syö korkeintaan kiinalainen. Tänään silmiini osui mm. vakuumiin pakattu "Spicy duck tongue".

Tiesittekö, että Kiinassa julkisesti niistäminen on sopimatonta, mutta sen sijaan on aivan normaalia rykäistä kurkustaan kadulle järkyttävä limaklöntti? Tai että nenän voi kuitenkn aina tyhjentää kadulle, sen kun nappaa toisesta sieraimesta kiinni ja tuhisee toisesta räät tielle. Nice.

0 kommenttia

Wo shi xuesheng – olen opiskelija

Lähettänyt Josca , maanantai 28. helmikuuta 2011 20.35

Innokas ekaluokkalainen aloitti tänään virallisesti kiinan opiskelun. Luen aamuisin ensin muutaman tunnin pinyinia, eli kiinalaisten merkkien lausumista ja siinä sivussa kielioppia. Tänään meidän luokasta kuului melko koomista kiljahtelua, kun joukko vaihtareita  opetteli ensimmäisiä tavuja kiinaa. :D

Aloitimme myös jo kirjoituskurssin, jolla todellakin opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan kiinalaisia merkkejä… Minusta ne merkit näyttävät lähinnä siltä, kuin kanaparvi olisi pitänyt pirskeet musteläikässä ja stepanneet sen jälkeen paperilla ees taas. Opettelimme heti ensimmäisellä tunnilla kamalaa kyytiä varmaan parikymmentä merkkiä ja olin aivan kauhuissani, koska tuntuu ettei niitä voi ikinä sisäistää niin nopeasti! Mutta kas kummaa, tunnistin jo tänään pari merkkiä ravintolassa. :)

Huomenna jatkan aamusta pinyinia ja sen jälkeen alkaa kiinan puhekurssi, jota odotan kaikkein eniten. Olisi mahtavaa oppia mahdollisimman pian sanomaan tärkeimpiä juttuja, koska nyt osaan ainoastaan tervehtiä ja esitellä itseni – se ei ole paljon se. Loputkin vaihtarit raahautuivat tänään paikalle ja oli kiva tutustua luokkamme Espanjan vahvistukseen; Alberto on Madridista ja pystyn juttelemaan hänen kanssaan vähän espanjaksi! Huippua! :D Löytyy meiltä muuten yksi toinenkin pohjoismainen harhalaukaus, sillä tänne on eksynyt yksi ruotsalainen. Ihmeteltiin tänään itsekin, että mitä hemmettiä me Kiinaan asti tultiin, hah.

Ihmeitä sattuu, kun kerran minutkin saadaan istumaan tunti hiljaa läksyjen äärellä.
Olen saanut poliisi- ja oleskelulupa-asiat järjestykseen Juhan pikkuruisen assistentin avulla. Mimmi järkkäsi poliisiasian tuossa tuokiossa ja tänään lähdin Nicolen kanssa hankkimaan oleskelulupaa kaupungin toiselta puolelta. Näppärää kun on minimaalinen kiinalainen messissä: taksit osaavat heti perille ja virastossa ei tarvitse muuta kuin näyttää valkoista naamaansa. Tyttö on muutenkin mukava, juteltiin tänään vaikka mistä, sillä on äärimmäisen mielenkiintoista tutustua paikallisen avulla Kiinan tapoihin ja kulttuuriin. Ja Nicolea taas kiinnostaa, miten suomalaiset elävät. Hän kysyi mm. teemmekö koulun ohella mitään muuta ja totesi samaan syssyyn, että emme varmaan kun ulkona on aina niin kauhean kylmä. :D

Asianhoidon jälkeen menin Nicolen kanssa yhteen meidän kadulla sijaitsevaan autotalliin (eli ravintolaan) syömään ja sanoin pitäväni nuudeleista ja syöväni lihoista ainoastaan kanaa. Plus tietysti etten pysty syömään paikallisten makuun maustettua pöperöä. Hän tilasi kiinalaisesta menusta jotain ja sain erittäin maukkaan kananuudelikeiton! Nam. Juhakin liittyi seuraan ja nyt me osataan mennä samaiseen mestaan kahdestaankin ja näyttää menusta erinomaiset annokset, mitkä tänään syötiin - jes! Eilen ilahduin muuten aivan järjettömästi, kun tuosta Waterfrontin omasta pikku putiikista löytyi pastaa! Olin juuri nappaamassa nuudelipurkkia käsiini, kun Juha bongasi spagetit. Minä melkein vapisin innosta, kerrankin jotain tuttua ruokaa, jota voi laittaa ITSE. Meidän täytyi varmaan olla taivaassa, sillä spagettien vierestä löytyi myös tonnikalaa…. Kunnon opiskelijaruokaa, mutta maailman parasta. :)

Mulla tuli tuossa päivällä kurkku kipeäksi ja iltaa kohden olo tuntuu vaan huonommalta. Joku kähmäinen kiinalainen pöpö on varmaan mönkinyt onnellisena sieraimeeni ja aikoo tehdä minut kipeäksi…  Tämän vuoksi annoin itselleni luvan käydä taksilla kaupassa. Vain tämän kerran, kävelen sitten taas kun olo on parempi. Matka oli hauska, sillä taksikuskilla oli aivan hirveästi asiaa. :D Kyllä se tajusi, etten minä ymmärrä mitään, mutta siinähän se vaan selitti koko matkan. Ystävällisiä nämä kiinalaiset.

Mingtian jian, eli huomiseen!

0 kommenttia

Home sweet home

Lähettänyt Josca , sunnuntai 27. helmikuuta 2011 20.33


Meiän huisin korkea talo.
Nyt on vuorossa asuntoesittely! Me mietittiin aiemmin kovasti, missä päin Chengdua haluamme asua ja missä olisi fiksua pitää kotia. Loistava paikka löytyi ihan yliopistoni vierestä ja olen mitä tyytyväisin, että koulumatkani kestää aamuisin vain parikymmentä minuuttia (jotta saan nukkua mahdollisimman pitkään, ah). Minähän täällä asun kaikki viikot ja tärkein kulkuyhteyteni on koululle, Juha nyt voi tulla kotiin viikonloppuisin mihin vain.

Me siis muutettiin oikein nätille, vehreälle ja länsimaisille sopivalle asuinalueelle, joka kantaa hieno nimeä The Waterfront. Asuinalue on vartioitu, eli käytännössä porteilla seisoo vartijat, jotka laskevat asukkaat sisään ja ulos. Koko tämä talokompleksi käsittää kuusi jättimäistä kerrostaloa, joissa on jokaisessa kaksi rappua ja 31 kerrosta. Kun vielä asuntoja per kerros löytyy kaksi per rappu, saadaan Waterfrontin asuntojen lukumääräksi huikeat 1440…siitä voi vähän laskeskella paljonko täällä asustaa ihmisiä. :) Länsimaalaisten määrä näissä asunnoissa ei kuitenkaan ole mitenkään suuri, vaan enimmäkseen tällä alueella asuu varakkaita kiinalaisia. Esimerkiksi meidän asunnon vuokra vastaa Suomen vuokratasolla semmoista melko normaalin pienen kaksion vuokraa, mutta on hulppea tai lähes tähtitieteellinen tavalliselle kiinalaiselle.

Toisen portin luota löytyy asuinalueemme respa, sekä sisäuima-allas ja pieni kuntosali. Alueella on lisäksi kaksi tenniskenttää, skating area, fitness area, leikkikenttä, grillikotia ja –alueita….vaikka mitä löytyy. Piha-alue on aivan ihana nurmikenttineen (Kiinassa ei todellakaan juuri semmoisia ole) ja palmuineen, löytyypä pihalta myös kesällä avattava beach pool eli ulkouima-allas ja tietysti Singaporesta tuotua rantahiekkaa. :D Lisäksi alueella on oma pikku kauppa, pesula ja jokin leipomon ja bingon yhdistelmä. Minä pidän eniten Waterfrontin vesialueista (ylläri!), löytyy idyllistä puusiltaa pikkuisen lammen yli, kauniita lammikoita kasveineen ja palmuineen… Sisäpiha on melko iso puutarha kivettyine polkuineen ja kaikkine liikunta- ym. alueineen, joten joka puolella onkin opastetauluja, jotka ohjaavat pientä kulkijaa. Joku nimittäin onnistui tuossa yhtenä päivänä eksymään sisäpihalle, kröhöm. Minä pystyn selvästi mihin vain!

Näitä miun ihania pikku lammikoita.

Sisäpihan polkuja.
Meidän koti sijaitsee 13. kerroksessa. Neliöitä tässä kämpässä ilmoitettiin olevan yli sata, mutta hassut kiinalaiset jakavat rappukäytävänkin asunnon neliöihin, joten oikea luku lienee lähempänä seitsemääkymmentä. Juuri passelin kokoinen kahdelle ihmiselle. Ulko-ovelta tullessa vasemmalta löytyy kompakti keittiömme ja sieltä ovi pyykkiparvekkeelle. Kiinalaiset rakentavat asuintoihin ylimääräisen parvekkeen pyykkikonetta ja siivoustarvikkeita varten. Keittiön olemme jättäneet melko rauhaan, sillä hyvin harvoin täällä tehdään kotona ruokaa. Ensinnäkin siksi, ettei kiinalaiset juuri syö kotona ja myös meidän kohdalla siksi, ettemme osaa laittaa näiden raaka-aineista ruokaa. :) Keittiöstä löytyy kaasuhella, mutta uunia ei ole laisinkaan.

Ruokailutila ja miun taiteilemat seinäkoristelut.
Ovelta katsottuna oikealla avautuu ruokailutila, sen takana olohuone ja asunnon perällä on parveke. Ruokapöydäksi tämä lasinen kaunistus on varmasti tarkoitettu, mutta toimii yhtä hyvin minun työpöytänä ja menee tässä nuudelitkin usein nassuun. Olkkarissa on mukavat sohvat ja järisyttävän kokoinen taulutelkku, josta tulee pelkkää kiinalaista ohjelmaa. Onneksi on paikalla insinööri, joten voidaan kattoa koneen kautta telkkarista leffoja. Keittiön jälkeen vasemmalta löytyy kylppäri /vessa ja niiden jälkeen työhuone, joka sisältää myös vierassängyn. Tämä on yleensä Juhan valtakuntaa, en edes yksin ollessani juuri avaa huoneen ovea. 

Olkkari.
Makkari.
Keskellä perällä on makkari, josta löytyy iso parisänky, yöpöydät ja tietysti vaatekaapit. Tässä välissä voisin mainita, että kiinalaiset patjat ovat sangen mielenkiintoisia… Patja on kova. Siis todella kova, ihan kuin sisällä olisi vanerilevy ja iltaisin isket ruotosi siihen päälle. Aluksi nukkuminen tuntui mahdottomalta, sillä kaikkiin luihin sattui, mutta nyt viikon jälkeen vanerilevy alkaa tuntua ihan hyvältä. Oikeasti! Lisäksi asunnosta löytyy tietysti neljä ilmalämpöpumppua, koska talvella tarvitaan lämmitystä (ikkunat ovat yksinkertaisia eikä pattereita ole…) ja kesällä viilennystä. Nyt täällä on jo niin kuuma ulkona (melkein kuin Suomen kesä!), että paras sisälämpötila saadaan ilman ilmastointia.

Siinäpä se, minä tykkään tästä kodista ihan hirmuisesti. :) Ei olisi parempaa ja paremmalta paikalta voitu saada.

2 kommenttia

Saiskos olla kalakeittosipsejä? No entäs sitten ammattimaista korvankaivamista?

Lähettänyt Josca , lauantai 26. helmikuuta 2011 21.56

Erittäin kiinalainen menu.
Ni hao! Voin ylpeänä kertoa, että tänään söin ihan ensimmäistä kertaa ihan oikeaa kiinalaista ruokaa. Siis todella söin, enkä siirrellyt ruokaa lautasella ja voinut pahoin! Juha päätti sitkeästi etsiä tästä meidän lähikujilta paikallisen ravintolan, josta saa niin kiinalaista ruokaa kuin mahdollista. Ongelmahan on siinä, että näiden pienten autotallia muistuttavien (ne ovat oikeasti hyvin kaukana länsimaisesta ravintolan käsitteestä) ruokapaikkojen menut sisältävät pelkkiä harakanvarpaita, joita voimme myös kauniimmin kutsua kiinalaisiksi kirjoitusmerkeiksi, eikä meillä ole mitään aavistusta mitä mikäkin ruoka sisältää. Kumpikaan ei vielä pysty lukemaan tai puhumaan kiinaa niin paljon, että kysyä voisi.

Valitsimme yhden autotallin, osoittelimme seinältä muutamaa kuvaa ja näyttelimme puhelimesta sanakirjan avulla pari avainsanaa, kuten nuudeli, kana ja takeaway. Piru vieköön, me saatiin oikeasti tilattua ruokaa! Voitte itse katsoa tuosta menusta (klikkaamalla kuvan saa suureksi), kuinka helppoa se on....me ei ymmärretä menua sen paremmin kuin tekään. :) Oltiin niin onnellisia, että laukattiin kotiin ja ladottiin kipot pöytään ja puikot tanaan. Onneksi minä olen opetellut puikoilla syömisen ihastuttavan taidon viime keväänä Madridissa (kämppiksenä oli korealainen Eunji sekä tietysti meidän kaksi argentiinalaista (ja kahjoa) Kiina-fanaatikkoa) ja Juha lienee oppinut sen viime syksynä työmatkoillaan Kiinassa. Kaiken huipuksi minä vielä pidin ruoasta! Mutustelin nuudeleita jonkin rouheen (en tiedä vaikka olisi ollut biisonia) ja tulisen kastikkeen kera. Nämä on näitä pieniä, mutta hyvin suuria edistysaskeleita täällä.

The illallinen.
Otin myös aamulla valtaisan askeleen, jonka suuruutta ei voi kenties ymmärtää ellei ole itse ollut samaisessa tilanteessa. Tai tunne minua hyvin. ;) Tänään minä,  vannoutunut lihan ja kaiken edes lihaa muistuttavan tai lihaa koskettaneen tai lihalta haisevan karttaja maistoin meetvurstia. Kyllä, Kiina saa tekemään hulluja tekoja! En ole syönyt punaisia lihoja tai makkaroita tai mitään vastaavaa n. kymmeneen vuoteen, mutta nyt maistoin ihan tietoisesti millaista on Suomesta tuliaisiksi saatu meetvursti. Hassua kyllä, se ei ollut edes pahaa sillä maistoin enimmäkseen suolan - en laisinkaan lihaa. Tämä järisyttävä teko oli ensiaskeleeni kohti normaalimpaa ruokavaliota, täällä kun on lähes mahdotonta tietää mitä syö ja proteiininsaanti on liian niukkaa jo valmiiksi. Älkää huolestuko, en ole menossa huomenna syömään kengurua tai röhköpossua, kunhan harjoittelen olemaan vähemmän tarkka ja nirso.

Lopuksi muutama hauska Kiina-ilmiö:

Tiesittekö, että täällä myydään hyvin erikoisia sipsejä? Vai miltä kuulostaa sipsipussi, jossa lukee Breezy blueberry flavour? Mustikkasipsejä... Kaupasta löytyi myös maut kalakeitto, lime, kurkku ja tietysti kana sekä grillipihvi! :D Ostin umpimähkään jotain, jossa ei lukenut mitään noin eksoottista.

Chengdussa sijaitsevassa People´s parkissa (puistoalue, jonne melkein ehdittiin tänään, kunnes kuumuus väsytti suomalaiset) saa kuuleman mukaan varoa ammattimaisia korvankaivajia, jotka palavat halusta puhdistaa korvakäytäväsi. HYI. Haluan silti puistoon ihailemaan maisemia, pidän vain sormet tiukasti korvissa kun joku kiinalainen lähestyy.

Näitähän riittäisi, en vain juuri nyt muista muita hauskoja juttuja. Huomenna tämä urheilijalupaus aloittaa (ainakin toivottavasti) uuden harrastuksen! Me oltiin tänään niin pesunkestäviä länsimaalaisia eli länkkäreitä, että haettiin Carrefourista kahdeksan euron tennismailat ja tusina tennispalloa - takapihalla kun on kaksi tenniskenttää ilmaisessa käytössä (tämän asuinalueen etuja). Voin kertoa, että minä ja tennismaila ei olla koskaan sovittu kovin hyvin yhteen, mutta eikös kaikkea voi oppia? Odotan innolla! Juhalla on varmasti kivaa, kun saa aina olla voittaja. :D Katsotaan kuinka pian se kyllästyy minun räpellykseeni, se maila kun on jotenkin niin kovin painava....

0 kommenttia

Suomalainen, kävelevä katastrofi

Lähettänyt Josca , perjantai 25. helmikuuta 2011 21.35

Heissan! Enpä ole tiennyt, että edelliset postaukset ovat venyneet lähes romaanin mittaan (kirjoitan ne viikolla wordilla kotona, enkä näe yhtään miltä lopputulos blogissa näyttää) joten koitan kertoa satuni vähän lyhyemmin tästä lähtien. :)

Olen tohkeissani uudesta koulustani kuin ekaluokkalainen! Taapersin tänään Chengdun aamuruuhkassa (joka on sanoinkuvaamaton, kirjaimellisesti) yliopistolle ja löysin nimeni yhden luokan ovesta. Ei muuta kuin tulta päin ja kiinaa opiskelemaan. Opettajamme on kiltti ja nuori kiinalaisnainen, joka omien sanojensa mukaan haluaa olla opettajan lisäksi myös meidän kaveri. Nice, sopii mulle koska kavereita täällä ei koskaan ole liikaa! Aloittelijoiden, eli meidän ryhmä on iso, sillä paikalle odotettiin seitsemäätoista vaihtaria. Tuttuun tapaan osa ei ollut vaivautunut paikalle ensimmäisenä aamuna (voi noita vaihtareita, aina lunssimassa...), joten me vain tutustuttiin paikalla olevien kanssa ja ostettiin ne kauan puhumani kirjat. Ryhmä koostuu enimmäkseen pojista, suurin osa on Jenkeistä ja muutama Ranskasta, sitten vielä lisäksi japanilainen tyttö, irlantilainen naikkonen (joka on muuten täällä englanninopettajana ja kysyi minulta, olenko myös jenkki! Aksenttini on kuulemma erinomainen.....mmm, omakehu haisee) ja yksi harhaluoti Suomesta. :)

Opiskelen kevään aikana nelisen kurssia kiinan kieltä, mukaan mahtuu niin puhumista, kirjoittamista kuin lukemistakin. Tunnit pidetään aamuisin puoli yhdeksästä puoleen päivään. Tämän jälkeen on mahdollista opiskella iltapäivisin lisäkursseja ja minä innostuin kovasti kiinan kulttuuria käsittelevästä kurssista, ja opiskelemaanhan tänne kuitenkin tultiin. Lisäksi haluaisin enemmän kuin mitään osallistua Tai chi-kurssille... Tai chi (tai taiji, kummin vain) on vanha kiinalainen kamppailulaji, joka rakentuu meditaatiosta ja hitaista mutta tehokkaista liikkeistä. Sellaista kunnon itämaista touhua kaikkine filosofioineen! Olen aina ollut kiinnostunut itämaisista kamppailulajeista, mutten kuitenkaan mistään potkimisesta tai aggressiivisesta huitomisesta. Tai chi sen sijaan voisi tehdä oikein hyvää tälle ailahtelevalle sähikäiselle. Ehkä minäkin viimein kykenisin hiljentymään ja hengittämään? Täytyy katsoa uskallanko lähtä mukaan....ehdin vielä harkita.

Ja okei, ehkä minun on pakko kertoa jotain siitä katastrofista, jonka jo onnistuin täällä järjestämään. Minulla on aina ollut mystinen kyky saada asiat hajoamaan tai muuten vain epäkuntoon. Onnistuin siinä jälleen! Tällä kertaa apuun tarvittiin kuitenkin monta kiinalaista korjausmiestä ja vuokraemännät ja assistentit tulkkaamaan ja voi apua! Mitäkö tapahtui? Mm. vessanpönttö revittiin tänään irti lattiasta - KYLLÄ! Koko pönttö. :D Ja liimattiin takaisin. Olenkin ihmetellyt, miksi mikään lattiakaivo ei enää toimi ja vessa ei vedä ja ja.....sillä saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä, että koko kylppärin päävesiputki oli tukkeessa ja se jouduttiin avaamaan. Sieltä löytyi mm. iso kasa nuudeleita....... Ne olivat liian tulisia, vannon etten voinut syödä niitä! Ja kippasin ne pönttöön, myönnän!

Hieman nolotti. Ihan pikkuisen. Mutta riittääpähän pikku kiinalaisilla nyt puhuttavaa piiiiitkäksi aikaa, kun se omituinen punapää kaiken muun kummallisen ohella työntää vielä nuudelitkin vessanpyttyyn! Kyllä minä osaan. :D

2 kommenttia

Riksataksilla poliisilaitokselle

Lähettänyt Josca , torstai 24. helmikuuta 2011 20.51


Tänään aamulla heräsin odottamaan lattiakaivonkorjaajaa, sillä suihkukaivo, joka ennen veti vähän päätti eilen lakata vetämästä sen vähän ja vedet tulvivat suihkusta eteiseen asti. Juha onnistui onneksi jollakin käsittämättömällä keinolla (veikkaan, että kiinalaisilla työkavereilla on asian kanssa jotain tekemistä…) hankkimaan tänne korjaajan. En aluksi oikein tiennyt odottaako korjaajaa ilmoitettuun aikaan vai Espanjan tyyliin parin päivän päästä, mutta sieltä se heppu tupsahti ovelle lähes minuutilleen ajallaan. Kaveri vetäisi ulko-ovella jalkoihinsa siniset muovipussit ja hyökkäsi turhia arkailematta lattiakaivon kimppuun. Kymmenen minuuttia ja kaivo oli tyhjennetty ja minulle oli puhuttu paljon kiinaa, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Well done!

Sen jälkeen päätin lähteä poliisiasemalle selvittelemään lupa-asioitani. Hommahan menee niin, että Kiinaan tullaan aina viisumilla ja riippuu viisumin tyypistä tarvitaanko jatkotoimenpiteitä (esimerkiksi turistit saavat olla kaikessa rauhassa). Minun tapauksessani viisumi on opiskelijaviisumi X, joka tarkoittaa että saan tulla maahan, mutta minun täytyy kuukauden sisällä muuttaa viisumini oleskeluluvaksi. Ja se ei onnistu ihan noin vain, ei tosiaankaan.

Kuten eilen sanoinkin, minun täytyy ensin hoidella muita lupa-asioita, koska en asu yliopistolla. Sain koululta lappusen täynnä kiinalaisia harakanvarpaita ja minun käskettiin näyttää sitä poliisille muiden asiakirjojen kanssa. Menin tänään tyytyväisenä minulle neuvotulle poliisilaitokselle ja löin passin ja paperit pöytään. No siitäkös metakka syntyi, kun viisi kiinalaista poliisia tutkii papereitani ja alkaa sitten viittoa mahdottomasti – minä en tietenkään ymmärrä mitään! Miten tuttu tilanne. Onneksi jostain ilmestyi nuori englannintaitoinen poliisimies ja hän kertoi minun olevan väärässä paikassa. Niinpä tietysti, en edes yllättynyt.

Vaikka luotan täällä kenties eniten juuri poliisiin (en tosin tiedä kannattaako se), säikähdin kun mies suunnisti ulos passini ja paperini mukanaan, joten juoksin äkkiä perään. Poliisipoika vain kiiruhti kadulle napatakseen meille riksataksin! En olekaan koskaan ennen matkustanut semmoisella ihmisen polkemalla pikku kopperolla, se oli mahtavaa. :D Tosin minun kävi vähän sääliksi vanhaa kuskia, joka oli varmasti pienempi kuin minä ja joutui silti omin voimin kiskomaan minua sekä poliisia pitkin katuja. Ja poliisin ollessa kyseessä kuskiraukka polki vielä ilmaiseksi, vaikka yrittikin ensin livahtaa karkuun. Minut vietiin oikeaan toimistoon (täällä on tuhat ja yksi eri poliisilaitosta ja sivukonttoria…) ja harmikseni jätettiin sinne yksin. Eihän siitä mitään tullut, sillä en tietenkään ymmärtänyt taaskaan mitään. Sen verran sain selville, että minulta joko puuttuu joku paperi tai jotain, koska mitään lupalappua ei tippunut vaan minut viskattiin kadulle. Siinä iskee väkisinkin pieni masennuksen ja paniikinpoikanen, kun tarvittavia lupia ei saa eikä edes itse ymmärrä mikä on ongelmana. Näitä Kiinassa asumisen varjopuolia.

Jotenkinhan tämä surkea tilanne oli korjattava, joten nappasin taksin ja näytin Chengdun taxibookista sivua, jossa lukee kiinaksi ”Please take me to Ikea”. Ikea sijaitsee kauempana Etelässä, mutta matka maksoi silti vain vaivaiset 20 rämpylää eli siinä parin euron luokkaa. Perillä suunnistin ensimmäiseksi zombin lailla kädet suorina kohti ruoan tuoksua ja ravintolaa ja hämmästytin pikkuisia kanssajonottajiani lappamalla tarjottimen täyteen oikeaa vihersalaattia, herkullista kylmäsavulohta ja ihan tuiki tavallista kanafiletta (ilman luita ja nahkaa!) sekä kypsiä kasviksia…..nammmmm! Mitä vaihtelua nuudeleiden ja sämpylöiden sijaan! Voin kertoa että koin melkein nirvanan sen lohen kanssa. Kyllä sitä voi ihminen olla pienestä onnellinen. Niin ja löytyi sieltä ne etsimäni lakanatkin ja muuta mukavaa uuteen kotiin sekä pientä tuttua ruotsalaista purtavaa Ikean perinteisestä ruokapuodista. Kotimatkalla minua kuskasi hauska taksikuski, joka osasi sanoa englanniksi ”welcome” ja ”okay, let´s go!”.

Kiinan Ikeasta löytyi jotain todella tuttua ja turvallista!
Huomenna menen aamulla koululle tapaamaan opettajaani ja ostamaan kurssikirjat. Sen jälkeen saan apua poliisiasemalla asiointiin, kun Juha saapuu kaupunkiin kiinalainen, mutta enkuntaitoinen assistenttinsa mukanaan. Mikä helpotus! En pärjäisi täällä vielä ollenkaan ilman Juhan apua, mutta toisaalta en olisi varmaan koskaan Kiinaan muuttanutkaan ellei joku olisi keksinyt tulla juuri tähän maailman kolkkaan töihin.

1 kommenttia
Tilaa: Blogitekstit (Atom)