Nǐ hǎo Chengdu!

Hiiohoi!

Paras varautua rakas kotimaa, sillä me päässään sunnuntaina tallustelemaan sinne! Edes Islanti ja sen viheliäinen tulivuori ei onnistunut sotkemaan tätä reissua. Ja jos olisi onnistunut, niin kyseessä olisi ollut vuosisadan huonoin karma.... Jotkut muistanee viime kevään ja sen kun yksi pirun vihainen punapää jäi Espanjaan jumiin tuhkapilven takia. Miten onkaan mahdollista, että Islannissa purkautuu tulivuori aina kun minä (no varmaan moni muukin) aion käväistä kotona?? Aistiikohan ne vuoret että jaaha, nyt se suunnittelee taas kotimatkaa - syöksenpä siis äkkiä vähän tuhkaa ilmoille! No anyways, tällä kertaa kävi parempi tuuri. Ellei nyt sitten ennen sunnuntaita tule maailmanloppu tai jotain muuta pientä...

Lauantai olisi tarkoitus hengailla Pekingissä, enkä malta odottaa sitäkään. Peking tosin kuulostaa pelottavan suurelta verrattuna piskuiseen Chengduun. Johan siellä asustelee 17 miljoonaa kiinalaista, kun meillä taapertaa vaatimattomat 10 miljoonaa - vissi ero! Minun suurin pakkomielteeni on päästä Kiinan muurille. En voi mennä Pekingiin tietäen, että siellä se muuri löhöää ja olla menemättä sinne - kyseessä on kuitenkin yksi maailman seitsemästä ihmeestä ja maailman suurin ihmisten kyhäämä rakennelma (huom! en tarkistanut tietoja mistään, vaan kaivoin ne aivan omasta päästäni). Lauantain suunnitelmat ovat vielä melko avoinna, joten let´s see mitä tuleman pitää.

Tiemme Riemun kanssa päättyivät tällä viikolla. Harmi, sillä mimmi oli hyvä opettaja ja opin tuntien lomassa uskomattoman paljon kiinalaisesta kulttuurista. Viime tuntien hauskimpiin huomioihin kuuluu ehdottomasti se, että Kiinassa lääkäri joutuu monesti kieltämään potilasta syömästä liian tulista ruokaa. Kyllä. Hassut kiinalaiset (etenkin sichuanilaiset) nakertavat kurkkutorven polttavia siansorkkia ja slurppailevat tulisia nuudeleita sellaisella tohinalla, että siinä saattaa ohimennen kärventyä kurkkutorvi ja vatsalaukku. Suusta nyt puhumattakaan! Jos sitten "kuumuus tulee kehoon" (eli suomeksi sanottuna sairastuu...), niin yksi syy on "too much chili" (lainaten suoraan Riemua). Kysyin vähän hämmästellen, että eikö järki sitten kiellä syömästä niin paljon sichuanin pippureita ja chilejä? Että eikös olisi fiksumpaa välttää niitä silloin, kun "kuumuus on päässyt kehoon"? Olisihan se kuulemma, mutta kiinalaisen mieli ja järki eivät vain aina pääse yhteisymmärrykseen, joten no can do. Tässä tapauksessa samaistun kyllä täysin kiinalaisiin, sillä järki sanoo monestikin että älä syö tuota suklaata, mutta syönpä silti kun mieli tekee!

Toinen mielenkiintoinen juttu liittyy kiinalaisten ihastuttavaan suorasukaisuuteen. Täällähän voi kysellä puolitutuilta kaiken raha-asioista uskonnollisiin seikkoihin ilman kainostelua ja huomautella vielä tuntemattomillekin painosta sun muista ominaisuuksista, joista Suomessa vaiettaisiin. Yhdessä oppikirjani kappaleessa oli mielestäni vähän omituinen kohta, jossa tiedusteltiin vastapuolen vaatteiden hintaa.... Hmmmm. Riemu, saako Kiinassa todellakin udella mitä toisen vaatteet maksoivat? Kyllä! Se on suorastaan suositeltavaa, sillä kyllä halvoilla kuteilla kannattaa kehuskella! Jaahas. Kerroin että ei meillä vaan kannata mennä kyselemään tuntemattomilta, että kuinkas halvalla ostit nuokin rytkyt... Ja ettei meillä ylipäätään puhuta rahasta, uskonnosta tai muista hyvin henkilökohtaisista asioista vieraiden kanssa. "Waaau, so complicated!" oli vastaus. :D

Olen mielestäni oppinut kiinaa erittäin hyvin ja hallitsen jo paljon sanoja ja kysymyksiä - ongelma on vain siinä, ettei nämä paikalliset ymmärrä sanakaan mitä suustani päästän... Ja minä en taas ymmärrä, mitä minulle vastataan jos joku sattuikin ymmärtämään kysymykseni. Multa unohtuu monesti oikeat toonit ja ilman niitä kiinalaiset pyörittelevät päätään kummastuneina - mitä tuo laowai oikein sihisee?? Olen onnellinen kuin pieni orava jo siitä, että pääsen silloin tällöin kotiin pelkästään sanomalla kotiosoitteen (enkä näytä sitä kartasta) ja ymmärrän minulle kerrotut hinnat. Siitäkin on joskus hyötyä, että osaan kysyä hintaa kiinaksi - ainakin kuvittelen, että silloin en saa niin paljon "länkkärilisää" summaan. Olen myös tosi ylpeä hienosti lausutusta "taobaosta", joka tarkoitaa take away -  saan siis jo ruoan kotiin mukaan!

Palailen varmaan seuraavan kerran Suomesta kaikkien ryynimakkaroiden keskeltä (montakohan kertaa olen muuten jo maininnut nuo ryynimakkarat??). Menen ensin pieneen kotikylääni kokemaan sen ihmeen, kuinka kadulla ei kävele YHTÄÄN ihmistä, kuinka kaupassa on OIKEA jono jossa ei edes etuilla (toivottavasti osaan käyttäytyä hyvin kaiken tämän tunkemisen jälkeen) ja kuinka joka puolella on hiljaista. Varmasti ihanaa!

By the way, näin tänään ehdottomasti hyödyllisimmän kyltin Kiinassa: "No loud speaking in public places". Vielä kun joku uskoisi sitä...

Köhköh!

Yskä alkaa vihdoin hellittää ja naapuritkin varmaan huokaisevat helpotuksesta kuunneltuaan kuukauden minun köhimistäni. Antibioottien jälkeen lienee syytä jatkaa allergialääkkeiden popsimista, sillä muuten olen jatkuvasti nuhassa. En ole ikinä eläissäni sairastellut yhtä paljon kuin täällä Kiinassa kolmessa kuukaudessa.... Mikä ihme tässä maassa on? Vai onko minussa jokin geeni, joka vastustaa Kiinaa ihan tosissaan?? Ei huolta, en aio antaa periksi. Odottelen vain mielenkiinnolla mikä pöpö tai tauti minuun seuraavaksi hyppää, sillä mm. kurkkumätä ja raivotauti on vielä potematta. ;)

Koin tosin tuossa sunnuntaina pieniä raivotaudin oireita, kun pienen laowain oikeuksia poljettiin taas sen verran pahasti että meinasin purra yhden pienen keltaisen käden poikki... Kiinassa kannattaa muistaa, että jos tosiaan haluat maksaa ostoksesi vuorollasi, sinun pitää seistä niin likellä tiskiä ettei väliin mahdu ketään. Muuten eteesi vilistää jostakin pieni kiinalainen ostoksineen. Aina sekään ei riitä, että runttaa itsensä kiinni tiskiin - tällä kertaa minut nimittäin ohitettiin niinkin ovelasti kuin työntämällä selkäni takaa käpälä maksamaan omia ostoksiaan. Huoh! Olen huomannut, että vanhemmat ihmiset ovat niitä pahimpia - nuorilla kiinalaisilla tuntuu onneksi olevan jonkinlainen käsitys oikeasta ja väärästä. :)

Chengdu North railway station ja pieni tungos.

Sunnuntaina seikkailtiin myös Chengdun pohjoispuolella. Tämä kaupunki on niin suuri, että tekemistä ja nähtävää riittää paljon enemmän kuin aikaa ja jaksamista kaiken tekemiseen ja näkemiseen. Pohjoinen rautatieasema on jo melkein nähtävyys pelkästään sen ihmismäärän takia, joka siellä velloo. Kuvitelkaa tuhansia ja tuhansia ihmisiä joka puolella! Näkyä on vaikea kuvailla ja vielä vaikeampi vangita kuvaan, sillä kaikki eivät mitenkään mahdu samaan potrettiin.

Rautatieaseman liepeiltä alkaa kaoottinen markkina-alue, josta löytyy takuulla kaikkea mahdollista mitä ikinä tarvitsetkaan. On hääkauppaa, nallekauppaa, rojukauppaa, vaatekauppaa, kenkäkauppaa, laukkukauppaa... Pieniä kojuja toinen toisensa perään! Ja hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin täällä keskustan liepeillä. Kotiutin uuden ison mustan käsilaukun seitsemällä eurolla, kun täällä meilläpäin maksoin samanlaisesta punaisesta yli puolet enemmän (ja kaiken lisäksi se punainen haisee niin etovalta etten kehtaa käyttää sitä - luulevat vielä, että se kalan haju tulee minusta).

Lukematon määrä ihania puoteja!

Löytyy nalleja...

....kukkia...

ja vaatteita. Ja ihan mitä tahansa.

Viikonloppuna saatiin myös kunnon ukkonen ja myrsky, jonka jälkeen täällä on ollut oikeasti jopa kylmää. Ihanaa! En voi uskoa, että saan pukea hupparin päälle ja nauttia viileästä ilmasta! On täällä sellaiset parikymmentä astetta lämmintä, mutta se tuntuu +35 asteen jälkeen sopivan jäiseltä jääkarhua varten. Mmmmm, nautin todella. Toivottavasti tämä jääkausi jatkuu mahdollisimman pitkään ja hyisenä.

Pian, hyvin pian pääsemme toivottavasti Suomeen! Se riippuu edelleen erinäisistä seikoista, mutta onneksi Kiina opettaa sietämään uskomattoman määrän epätietoisuutta. Kotona olen aina hermoilemassa kaikkea ja haluan pitää asiat järjestyksessä, mutta täällä se on sula mahdottomuus joten epävarmuus alkaa tuntua ihan normaalilta. Jotakin saattaa ehkä tapahtua, mutta you never know. Odotan kuumeisesti Suomen reissua, sillä en malta odottaa että pääsen rakkaitten possujeni (aka kissojeni) luo! Ja tietysti haukkaamaan ruisleipää ja ryynimakkaraa. Hammm.

Tiedättekö miten saa pikkuisen kiinalaisen säntäämään esiin kolostaan? Ei tarvitse kuin kolistella rappukäytävässä tyhjiä tölkkejä! Meillä välähti vasta tuossa jokin viikko sitten, että niin joo, taitaahan Kiinassakin joku lajitella jätteet... Koska täällä ei itse tarvitse sen kummemmin roskiaan sorteerata niin tähän asti me vaan mätettiin kaikki iloisesti samaan säkkiin ja dumpattiin rappukäytävässä olevaan trash biniin. Kuuleman mukaan Kiinassa köyhemmät ihmiset saavat vähän rahaa, kun lajittelevat jätteitä ja myyvät ne kierrätykseen (tai mihin lie roskien tie Kiinassa vie). No mekin päätettiin sitten auttaa näitä lajittelijoita erottelemalla tyhjät tölkit ja pullot valmiiksi muista jätteistä ja keräämällä ne yhteen säkkiin kaikki.

Viikko sitten vein taas yhden tölkkipussin tuohon rappukäytävään ja vahingossa kolusin sen kanssa jokaiseen kulmaan. Ehdin sulkea kotiovemme ja ei mennyt kuulkaa minuuttiakaan, kun jossakin aukesi ovi ja joku kipitti kauheaa kyytiä nappaamaan tölkkisäkin. Pikkuinen kiinalainenhan se siellä heräsi kolostaan ja rynnisti hakemaan ilmaista rahaa! Siitä lähtien olen aina helistellyt kassia oikein kunnolla ja kuunnellut tyytyväisenä, kun meidän tölkit pääsee uuteen kotiin. Sama juttu kun kotona Suomessa ravistelen raksupurkkia ja saan nopeasti kaksi kissaa paikalle - täällä se vain toimii kiinalaisiin. :)

Tässä on taas viime päivinä ollut niin kiinalaisia tilanteita, ettei mitään järkeä. Kiinalainen tilannehan on se tuttu hullunmylly, kun parikymmentä ihmistä mölyää keskustelee keskenään ja kaikki hössöttävät niin pirusti että jopa minä jään jälkeen. Voitte kuvitella kuinka pihalla olen kaikesta, kun en ymmärrä yhtäkään sanaa enkä takuulla ymmärrä yhtään mistä hässäkässä on edes kyse... Olin tuossa eräänä kauniina päivänä poimimassa marketista vähän hedelmiä ja vihanneksia ja menin punnituttamaan niitä. Täällähän ei asiakas tee itse muuta kuin löntystää (kirjaimellisesti, en tiedä hitaampia kävelijöitä kuin kiinalaiset) kaupassa korinsa tai kärryjensä kanssa ja tavarat suurin piirtein nakellaan valmiiksi sinulle (tosin useimmiten et ole ostamassa sitä, mitä ne koriisi työntävät). Hedelmät ja vihannekset viedään omalle tiskille, jossa vikkelä kiinalainen lyö hinnan ostoksillesi.

Kuulostaa sangen helpolta! Eikö vain? Olen erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun, sillä en osaa edes kuvitella kuinka hankalaa täällä olisi selvittää mikä numero on millekin hedelmälle ja onnistua vielä käyttämään vaakaa... Mutta se jonotus! Arg, se taito jota kiinalaiset eivät hallitse! Näillä punnituspisteillä on voimassa viidakon laki, mikä tarkoittaa automaattisesti sitä että minä pieni valkolainen olen pulassa. Seison tomaattipussi kädessäni ja yritän sinnikkäästi jonottaa vuoroani, kunnes totean että olen seisonut siinä varmaan viisi minuuttia samalla kun kymmenen kiinalaista on etuillut minua. Sitten suivaannun ja yritän työntää tomaattini vaa´alle ennen muita, mutta kiinalainen käsi on pirun nopea kun se sille päälle sattuu. Ja näin minä seison edelleen jonossa, jota ei siis ole!

No sinä yhtenä kauniina päivänä kiinalaiset saivan aikaan kunnon posmituksen, kun hedelmäpoika teki ihmeen ja nappasi erään naisen sipulit pois vaa´alta ja siirsi  ne minun tomaattini sille. Hah, siitäs saitte!! Törmäsin jo toisen kerran näiden kolmen kuukauden aikana kiinalaiseen, joka ajatteli länkkäriparkaa ja toimi oikeudenmukaisesti. Poika varmaan katseli säälien minun naurettavaa jonotustani ja päätti päästää minut pälkähästä. Kiinalaisille asiakkaille tämä ei tosin mennytkään niin vain jakeluun, sillä siellä alkoi niin kiinalainen keskustelu että päätin poistua nopeasti... Huoh, äkäisiä nämä pienet ihmiset. :)

Elämä ei koskaan ole liian helppoa Kiinassa, sen olen oppinut. Mutta kaikkeen tottuu, se on hassua. Rumuuteen, likaisuuteen, mölyisyyteen, epäoikeudenmukaisuuteen - ihan kaikkeen tottuu. Paitsi siankärsiin ja -saparoihin ruoassa!

Ette usko kuinka mukavaa on kohdata Kiinassa muita länsimaalaisia! En ole koskaan aiemmin joutunut tekemään näin suurta erottelua länkkäreiden ja muiden välillä, sillä tähän astinen matkailuni on kohdistunut Eurooppaan. Kiinassa western people on käsite, jota kiinalaiset meistä käyttää ja jota me kalpeanaamat myös itse käytämme. Laowai on myös kovin tuttu nimitys, mutta se tarkoittaa enemmänkin ulkomaalaista eikä ole kovin kohtelias ilmaisu. Mutta niin, ne toiset länkkärit! Jos kiinalaiset tuijottaa meitä, niin minä olen kyllä lähes yhtä paha...en voi olla tuijottamatta, kun näen keltaisessa vilinässä jotain valkoista! Se on kuitenkin sen verran harvinaista Chengdussa.

Ja mikä saumaton yhteisymmärrys voi löytyä heti aivan vieraan ihmisen kanssa, ihan vain siksi että me molemmat tulemme lännestä. Tänä aamuna seisoskelin tuossa meidän kadulla matkalla tohtorille ja aloin jo huolestua kun varttiin missään ei näkynyt taksin taksia. Se on jo pitkä aika, sillä normaalisti meidän katu kuhisee takseja! Törötin siinä ja raavin päätäni, kun mietin että voihan rähmä jos tähän nyt tulee vielä kiinalaisia varastamaan sen ainoan vapaan taksin...

Kunnes viereeni käpytteli länkkäri. Ja kysyi ihanan selkeällä englannilla odotanko taksia. Kerroin että huonolta näyttää ja heppu ehdotti tiimityötä: hän menee tien toiselle puolelle ja jos hän saa vapaan taksin sieltä, niin minä voin ottaa sen. Ihan vain koska olin kuitenkin odottamassa ennen häntä ja vielä lääkärille menossa. Mikä kiltteys, mikä oikeudenmukaisuus! Tarviiko edes kertoa, että tällaista ei tapahdu kiinalaisten kanssa? Never ever. Heppu sai hetken kuluttua vapaan taksin omalta puoleltaan ja minä kipitin onnellisena kyytiin. :)

Vatsataudista selvittiin kyllä, mutta minä olen yskinyt nyt neljä viikkoa ja ajattelin viimein tehdä asialle jotakin. Varmaan olisin voinut yrittää mennä johonkin alueeni sairaalaan, mutta mitäpä minä siellä tekisin kun kukaan ei ymmärrä ketään ja kaikki vain hössöttää ja mölyää täysillä. Onneksi Chengdusta löytyy parikin kansainvälistä tohtoria ja varasin ajan tuohon meidän läheiselle Global doctorille, joten ei muuta kuin sinne. Klinikalta löytyy kolme jenkkiläistä lääkäriä ja liuta kiinalaisia spesialisteja, jotka hekin puhuvat englantia - hämmentävää! Tapasin yhden näistä jenkeistä ja oli kaiken kaikkiaan yllättävän hauska reissu lääkärikäynniksi.

Ensin juteltiin tohtorin kanssa hiuksistani ja kaveri oli innoissaan nähdessään jotain näin jännää. Seuraavaksi sain tupakoinnista kymmenen minuutin saarnan, jonka takuulla ansaitsinkin... Sitten kurkattiin suuhuni ja sieltä löytyi taas jotain "really exciting!". En tiedä eikö tohtori ole tosiaan ennen nähnyt kielikorua, mutta kamalan tohkeissaan se oli asiasta. "You have all kind of funny tricks!" :D Mullahan on juu taskut täynnä temppuja lääkäreiden varalle! Olin melko varma, että olen hankkinut keuhkoputken tulehduksen, mutta thank god kyse lienee vain pahasta siitepölyallergista. Huomasin jo yli kuukausi sitten ensimmäiset oireet ja tämä yskä on kuulemma vain seurausta siitä. Mene ja tiedä, mutta ainakin sain ihan oikeat allergialääkkeet, enkä yhtään siementä! Se oli yksi syy mennä länkkärilääkärille - en ajatellut enää syödä siemeniä kaikkiin vaivoihin.

Kallistahan tuo touhu on, mutta matkavakuutus kattaa onneksi kaiken tällaisen. Nyt vaan allergiakuuri nassuun ja toivottavasti köhiminen loppuu! Nämä pillerit tosin toimivat samalla unilääkkeenä, voisin haukotella leuat sijoiltaan.

Ja hei, perjantaina avataan Waterfrontin beach pool!! Meillä on keskellä pihaa palmujen suojissa iso, valkea hiekkabiitsi ja upea ulkoallas. Nyt on ilmeisesti vihdoin kesä kiinalaistenkin mielestä ja me päässään ottamaan aurinkoa ja herättämään huvitusta! Voin kuvitella kuinka hankalaa kiinalaisten on viedä lapsia ulkoaltaalle (en usko että ne itse siellä makoilisivat), sillä aurinkohan ei saa tarttua ei sitten yhtään... Ne on varmaan toppatakeissa siellä, kun me maataan onnellisina valkoiset mahat paljaana. :D

MorrRro! Kuten kiinalaiset sen nätisti sorauttaa.

Täällä ollaan taas kerran podettu äkäistä kiinalaista vatsapöpöä.... Vaikka kuinka koittaisi huolehtia hygieniasta, pyyhkiä käsiä niillä Disney-kosteuspyyhkeillä ja olla syömättä pahimpia possunsaparoita ja muita epäilyttäviä ruokia, niin silti sitä vaan länkkäriparan massu saattaa suivaantua. Alkuun maha tuli kipeäksi ihan kaikesta, sitten se alkoi tottua ja äkääntyi vain hurjimmista paikallisista herkuista ja lopulta se pysyikin jo pitkään kuosissa. Kunnes nyt sitten taas on ilmeisesti vedetty porukalla jotain sangen sopimatonta, sillä meitä on ollut tällä viikolla kolme suomalaista vatsataudissa (näin kauniisti sanottuna)!

Tällä samaisella kokoonpanolla mussutettiin viime sunnuntaina Ikean lihapullia ja nakerrettiin illallista tuossa meidän kotikadun kiinalaisessa....jotenkin minun mieli taipuu löytämään mahapöpön syyn juuri tuosta jälkimmäisesta paikasta, sillä lämmintä oli silloin ne hikiset 35 astetta ja hygienia voi noissa autotalleissa olla vähän niin ja näin. Olihan meillä paljon kiinalaisiakin mukana syömässä samoja sapuskoja, mutta niiden maha nyt kestääkin pari päivää vanhan siansorkan ihan kepeästi. Toista se on meillä! Onneksi ei tarvinut lähteä apteekkiin demonstroimaan tätä vaivaa, sillä (suomalaiset) lääkkeet löytyi ihan omasta kaapista. Ja me ainakin ollaan jo paranemaan päin, huuuh.

Kiinassa näkee joka puolella erinäisiä kylttejä kertomassa mm. siitä, ettei jokeen kannata hypätä ja ettei lattialle saa sylkeä. Tekstit on laitettu kiltisti sekä kiinalaisin merkein että enkuksi - loistavaa! Näin mekin ymmärretään olla loikkaamatta veteen. Harmi vain ettei tuo kiinan kääntäminen enkuksi ole näiden parhaita taitoja... Usein kylttien käännökset kun ovat aivan mitä sattuu. Juuri tällaisen kyltin bongasin meidän lähimmästä Carrefourista, kun oikaisin rappusten kautta. "Yake cake of yourseles when evacuation". Hhehehehhehehehehheh.... Well, take care of yourselves tai yake cake of yourseles - onhan se melko lähellä oikeaa. :D

Siinä se on - the uima-allas. Eikä ihme kyllä yhtään kiinalaista!

Olen saanut lukijapostin kautta pyyntöjä esitellä meidän uima-allasta paremmin - no saamanne pitää! Nappasin tänään kameran messiin ja sainkin taltioitua harvinaisen havainnoin suomalaisesta sammakosta. Siellä se loiskutteli ihan yksin ilman kiinalaisia kavereita. Niitä julmettuja sudenkorentoja oli kyllä taas liikenteessä, kuten myös kiinalainen rotta, jota minä juoksin tohkeissani katsomaan. Mulla onkin ollut vähän ikävä rottia ja muita pikku nakertajia!

Harvinainen Juha-sammakkolajike.

Todistusaineistoa - oli se hetken taas sininen!

Eipä tänne oikein muuta ihmeellistä. Mansikkamummo nostaa päivittäin hintaa ja joudun jo huonoina päivinä pulittamaan huikeat 8 rämpylää mansikkakassista. Röyhkeitä nämä kiinalaiset! Chengdun sää taas tuntuu vaihtuvan yhtä nopeaa kuin minun mielialani, sillä rankkasade voi vaihtua tunnissa kirkkaaksi taivaaksi ja kauniiksi paisteeksi. Mutta kaipaan SILTI sitä bright sky of Finland-juttua....mitä varmaan kaikki jääkarhut Kiinassa kaipaa. Ja suomalaisia ruokia! Me ollaan haaveiltu kuukausi kaupalla ryynimakkarasta, mmmmm. Ja kermaviilistä ja dipistä! Perunamuussista....ja tuoreesta, oikeasta ruisleivästä. Luojan kiitos Suomen reissu siintelee jo lähitulevaisuudessa - en malta odottaa!! :)

Hello!

Joskus minä sitten sovin Kiinaan kuin sormi nenään. Olen vihdoin keksinyt yhden yhtäläisyyden minun ja kiinalaisten välillä - syöminen. Kyllä! Kiinalaiset tykkää syödä ja minä tykkään syödä, selvähän se. Kaiken lisäksi minulla on varsin uniikki tapa onnistua vähän väliä tiputtamaan ruokaa päälleni, sylkemään sitä toisten päälle ja haukkamaan esimerkiksi mansikkaa niin että mehut lentää kilsan päähän. Omenan syöminen se vasta vaikeaa onkin! Olisi tosin mahtavaa oppia syömään niin, että suun avatessa sieltä ei tippuisi, valuisi tai roiskuisi mitään ylimääräistä. Juominenkin on hieman kinkkinen homma, sillä jostain syystä alahuuleni tippalukko ei toimi. Mutta hei, Kiinassa tämä ei haittaa yhtään! Nämä pikkupossut syövät ihan samoin - mitä enemmän ruokaa lentää ja roiskuu, sitä parempi sapuska. Minä olisin täällä hyvä illallisvieras, koska emäntä voisi sapuskoinnin jälkeen vain ylpeästi vilkaista ruoan rippeitä paidallani, poskillani ja lattialla ja todeta onnistuneensa erinomaisesti kokkina.

Tosiasiassa olen kyllä oppinut kammottavan rumia tapoja täällä (niiden vanhojen lisäksi). Tänäänkin suikaisin tyytyväisenä kadunkulmaan ja rekisteröin kyllä sivusilmällä taksia odottavan kiinalaisen, mutta nappasin silti iloisesti ensimmäisen vapaan taksin aivan kiinattaren nenän edestä... Kyllä minä edelleen tunnen omatunnon hienoisen kolkutuksen noissa tilanteissa, mutta silloin mietin vain että sitä saa mitä tilaa rakkaat kinuskit. :) Näiltä paikallisiltahan minä olen tuon toisen nenän edestä taksin ryöväämisen oppinut (ja hyvin muuten olenkin oppinut!). Tiedän, ettei minun tarvitse käyttäytyä huonosti jos muut niin tekevät - mutta sillä asenteella täällä jää kyllä pahasti jalkoihin. Ihan totta, ei yksikään kiinalainen tule sanomaan että "ota vain tuo taksi, minä voin odottaa". Hekohekohee, naurattaa pelkkä ajatuskin! :D

Mutta okei...olisin voinut jättää eilisen etuilun väliin. Olin menossa salille ja näin jo kuntopyörän jo odottamassa siinä - kunnes huomasin että se sama vanha pappa aikoo aivan selvästi yrittää pian könytä pyörän satulaan. Se pappa monesti vain istuksii fillarin päällä eikä tee yhtään mitään! Joten olin ihmiskunnan roska ja harppasin kauheaa kyytiä pyörän kimppuun. Myönnän! Papparainen jäi hölmistyneenä kököttämään viereeni selkä kippurassa....yritin vain parhaani mukaan olla muka huomaamatta ja tuijottelin keskittyneesti uima-altaalle päin.

Uima-altaalla on koettu muuten viime aikoina kauhun hetkiä. Tai siis minä olen kokenut. Siellä lentelee aivan tuhottoman isoja ja vaarallisia sudenkorentoja!!! Yök! Apua! Kerran menin uimaan ja polskin iloisena kuin pieni ankka - kunnes kuulin takaani surinaa. Ja käännyin hämmentyneenä katsomaan... Se iso ja ruma torakka surisi aivan veden pinnalla ja tuijotti minua suoraan silmiin! Ei auttanut kuin sukeltaa karkuun. Sen jälkeen en voinut uida enää senttiäkään, vaan pyöritin päätäni melkein 360 astetta nähdäkseni missä se hirviö luuraa ja sukelsin vähän väliä varmuudeksi pakoon.

Lopulta jouduin kutsumaan allaspojan hätiin. Siinäpä olikin selittämistä...että voisitko mitenkään tappaa tuon pärisevän otuksen, joka vainoaa minua? Ilmeisesti sain ilmaistua itseäni riittävän hyvin, sillä kaveri haki pitkävartisen haavin ja metsästi sen pahuksen korennon! Harmi vaan, että niitä korentoja on siellä joka päivä. Ne pääsevät uima-altaan toisesta päästä avoimista lasiovista sisään ja ilmeisesti kiinalaisia ei haittaa pätkääkään uida pörisevien monstereiden kanssa. Minua oksettaa jo sana korento - sehän kuulostaa ihan painajaismaiselta... Samoin kuin perhonen, voin melkein pahoin pelkästä ajatuksesta. Ja niitäkin täällä muuten riittää - isoja, lepattelevia tuholaisia. Ne on niin pelottavan näköisiäkin, mustaa ja turkoosia ja kaikkia luonnottomia värejä. Ja miten ne lentää! Lepattelevat joka suuntaan niin etten voi ikinä tietää, mihin suuntaan paeta. Perhonen ei suinkaan ole mikään kaunis otus, katsokaapa vaikka joskus miltä se itse nilviäinen näyttää siinä keskellä niiden muka-kauniiden siipiensä välissä....kerrassaan kammottavaa.

You want some chicken? Just come 'n get!

Asiasta kukkaruukkuun, kävin taas vähän hamstraamassa lihaa - olenhan jo etevä lihansyöjä. Tosin ihan kanaa tällä kertaa. Normaaleita puhtaita fileitä saa tasan yhdestä marketista, joten teen aina silloin tällöin lihaiskun sinne. Tunnen itseni jo melko kiinalaiseksi kun alan mättää lihakimpaleita muovipussiin, vaikkakin teen sen edelleen toisen muovipussin avulla. Kunnon kiinalainenhan tarttuu kokonaiseen kuolleseen kanaan paljain käsin ja kurkistaa niin nokkaan kuin takapuoleen. Ainoa probleema on se haju... marketin lihaosasto stunkkaa hyvin veriseltä ja lihaisalta, niin hurjalta että pystyn milloin tahansa palauttamaan sen hajun nenääni. Pesin tänäänkin käsiäni kymmenen kertaa, mutta aina vaan tunnen sen kelmeän lemun sormissani. Mitähän kiinalaiset sanoisivat, jos ensi kerralla painelisin paikalle kaasunaamarin ja happipullon kanssa? Täytyypä harkita asiaa.

Kotiovella törmäsin kiinalaiseen kissimirriin - miumau! Se tunki ostoskassiini ihan samoin kuin omatkin kissani ja tutki toiveikkaasti, toinko sille mitään. :)