Nǐ hǎo Chengdu!

Lihansyöjäbarbaari täällä moi!

Paikallinen K-rauta Deyangissa.

Kotiuduttiin tänään sieltä kaupungista, jossa Mäkkäri on Madonna... Deyang on oikeasti sen verran pikkuinen paikka, että siellä voi hypätä taksiin ja näyttää sormimerkein mihin ollaan matkalla. Chengdussa sama temppu ei oikein toimi, sillä täällä on miljoona pientä katua ja miljoona ja yksi eri reittiä, joista valita. Niin, sain Deyangiin kyllä kartan messiin mutta helpoimmin keskustaan pääsi sanomalla "madonna" - sehän on tietysti McDonald´s sichuanin murteella! En aluksi uskonut, että madonnalla voisi päästä mihinkään, mutta sinne se kuski minut vaan nakkasi Mäkkärin kulmille. Juuri tämän vuoksi paikallinen murre on täällä niin vaikeaa oppia... Walmart lausutaan kutakuinkin "Woolmaa" ja Carrefour "Challefuul" - vähän kuin olisi paha leukahalvaus päällä ja kieli turvoksissa. :)

Mmm, lihaa...

Ilmeisesti en ollut saanut vielä liha-annostani täyteen, sillä eilen illalla lähdettiin sapuskoimaan kiinalaisten kanssa korealaiseen ravintolaan. Sain viime keväänä Madridissa ensikosketuksen korealaisiin herkkuihin kämppikseni Eunjin kanssa, joten tiesin vähän mitä odottaa. Kiinalaiset tilasivat meille äärettömän suuren lautasellisen (tai pikemminkin vadillisen) erilaisia lihoja, korealaista sushia eli kimpabia (joka on muuten ihan erilaista kuin japanilainen serkkunsa, eikä sisällä raakaa kalaa!) ja alkuruoaksi potteja täynnä riisiä, kasviksia ja paistettua kananmunaa. Pöydän keskellä on paistoalusta, jossa lihat korvennetaan itse - homma toimii siis vähän kuin hotpot. Halutessaan voi tilata oman kokin ruskistamaan lihat, mutta meillä oli onneksi messissä innokkaita kiinalaisia lihankäristäjiä. :) Väistin muuten lihalautaselta jättikatkaravut, mutta strutsit söin ennenkuin muistin että joku mainitsi sitä löytyvän lautaselta... Kun lihat ovat valmiita (kiinalainen tietää milloin), ne napsitaan paistumasta, uitetaan mausteissa ja kääritään lopuksi salaatinlehteen. Erittäin herkullista ja terveellistä!

Alkupalapotti.

Näin se homma toimii, kun sen osaa.

Se ruokajutuista, lupaan! Voisin puhua sen sijaan säästä... Täällä on nimittäin tolkuttoman kuuma, en kestä, henki ei kulje, apuaaa! Viime päivinä ollaan päästy jo +35 asteeseen ja se on ihan järkyttävän paljon liikaa. Ja nyt ollaan vasta huhtikuun lopussa, oh my god...Ilma on kosteaa ja kuumaa ja ei tarvitse tehdä yhtään mitään saadakseen hien valumaan. "Tip tip tip" kuuluu vaan, kun kävelen tuolla. Kaikkein helpointa onkin olla sisällä ilmastointilaitteen alla. Myönnän että nyt kyllä valitan, mutta tuolla ulkona on tukala edes seistä paikallaan! Mulla ei ollut ennen tänne tuloa mitään aavistusta, että Kiina on niin matalalla maantieteellisesti että täällä on sää kuin päiväntasaajalla (no ei nyt ihan, mutta melkein)... Jääkarhuja ei ole tehty näihin olosuhteisiin. Joten ei muuta kuin hikoillaan seuraavat 5-6 kuukautta! Ja mikä pahinta, tämä on tosiaan vasta alkua - pahemmat ajat ovat vielä edessäpäin.

Kiinalaisilla miehillä on simppeli ratkaisu tähän helteeseen: ei muuta kuin paita rullalle kainaloihin ja mahamakkarat esille. Siinä ei turhia ujostella tai kainostella, kun kiinalaismies hikoilee! Kaikkein hurjimmat vetää koko paidan pois ja lähtee tyytyväisenä ravintolaan illalliselle ilman turhia kuteita.

Ni hao!

Terveisiä Deyangista! Täällä sitä vaan rouskutellaan ankannahkaa ja sianaivoja. Pääsin siis vihdoin ja viimein vähän tuulettumaan ja pois kotoa! Älkää luulko väärin - Chengdu on loistopaikka, mutta jos siellä kökkii yli kaksi kuukautta samoissa nurkissa niin mikä tahansa paikka alkaa kuulostaa houkuttelevalta. Kuten esimerkiksi tämä Deyang, joka on Chengdun naapurikaupunki ja jossa tuo insinööri työskentelee. Olen himoinnut tänne jo kauan, mutta rähmä vain kun tässä maassa ei pysty ostamaan edes bussilippua ilman kielitaitoa....saati sitten että onnistuisi hyppäämään oikeaan bussiin oikeaan aikaan. Niin tai näin, minun piti siis vaania sopivaa hetkeä hypätä noiden autonkuljettajan kyytiin ja viimeinkin eilen se hetki koitti!

Mulle kerrottiin etukäteen, että Deyangissa ei sitten ole yhtään mitään, ei siis yhtikäs mitään nähtävää tai koettavaa. Tämä on Kiinan mittakaavassa ihan kamalan pieni kaupunki (sellainen kärpäsen kakka kartalla), mutta asuu täällä kuitenkin lähes saman verran porukkaa kuin koko Suomessa. :D Eron Chengduun huomaa kyllä heti, sillä täällä on tilaa liikkua eikä joka puolelta hyökkäile aina vaan uusia kiinalaisia. Liikenne sujuu ja ruuhkia ei ole vielä näkynyt - ihmeellistä! Yksi pieni pulma täällä kyllä on... Täällä ei ole totuttu sitäkään vähää länkkäreihin kuin tuolla suurkaupungissa.

Deyangissa on paaaljon enemmän ihania riksoja ku meillä!

Olin tänään päivän kaupungilla itsekseni ja aiheutin varmasti pari riksakolaria ja hengenahdistusta monille. Voi kunpa liioittelisinkin, mutta en! Olen varma että nämä ihmiset tuijottavat minut vielä puhki. Voitte kuvitella kuinka kiusalliselta tuntuu, kun kadulla lapset juoksevat perässä ja huutelevat "hello laowai!" ja kiinalaiset ihan pokkana nauravat minulle osoitellen samalla kuin jotain omituista ja huvittavaa näkyä. En tiedä miten päin olisin kun joka puolella joku kuiskii kaverille, että katsos tuota möhköfanttia... Pelastauduin kolmen tunnin jälkeen sisälle ja päätin säästää loput kiertelyt huomiselle, kun jaksan taas paremmin edustaa ja vilkutella ihmisille. :)

Nyt on kuulkaas parissa päivässä tutustuttu kiinalaiseen kulinarismiin ihan pohjia myöten. Eilen minut vietiin maistamaan Pekingin ankkaa....minut, joka en syönyt Suomessa mitään muuta kuin kanaa ja kalaa kymmenen viime vuotta. Ankka kuului ennen ehdottomaan ei listaan, mutta siellä minä kuulkaa eilen vaan narskutin Akua minkä kerkesin! Ankka tarjoillaan palasina, joissa on enimmäkseen rapeaa nahkaa (yhyy, ankkaparka...) ja vähän lihaa. Nämä palaset kääritään lettusen sisälle makean kastikkeen ja vihannesten kera ja voilà! Ja tiedättekös - se oli oikeastaan aika hyvää. :) Kunhan yritän kuumeisesti olla ajattelematta rannalla vaappuvaa paksua ankkaa... Kwaaak.

Hotpot. Keskellä miun lastenallas ilman chiliä.

Tänään oli vuorossa hotpot. Meidän kotinurkiltakin löytyy sen miljoona hotpotraflaa ja olen kuullut siitä paljon, mutta pitihän sekin nyt sitten kokea samaan syssyyn. Hotpotin idea on simppeli ja hauska: keskelle pöytää laitetaan valtava kulho täynnä tulista nestettä, sen jälkeen pöytään kannetaan raakoja lihoja ja kasviksia ja kaikki dumapataan itse vuorotellen nesteeseen kiehumaan. Sitä mukaa kun sapuska on valmista sitä aletaan kaivella nesteen seasta suihin - yksinkertaista! Hotpotteja on eri vahvuisia, sillä kiinalaiset (ja etenkin sichuanilaiset) pystyvät vetämään aivan uskomattoman tulista ruokaa. Länkkäreitä varten mennään yleensä vähän miedommalla asteella, mutta tänään ihan vain minua varten oli keskellä oma pieni "lastenallas" ilman mausteita. :D

Saiskos olla raakaa aivoa?

Ja mitäs sitä sitten syötiin? Erilaisia makkaroita, lihoja, lihapullia, kasviksia....ja naudan vatsalaukkua. Niin ja ne sianaivot tietysti. Minä todellakin katselin vierestä kun pöytään kannettiin possuparan aivot ja vieläpä söin niitä! Vähän on muuttunut neidillä mieli tuon ruoan suhteen...että varokaa vaan kun pääsen takaisin Suomeen ja popsin nälissäni teidän naapurin possun tai kilpikonnan. :)

Kyllä kiitos!

Minulla on uskomaton kyky hössöttää ja töhöttää joskus niin kovin, että ihan hengästyn. Kysykää vaikka Juhalta, sillä on paljon kokemusta... Mutta nyt on kyllä syytäkin häslätä ja innostua, sillä meneillään on jotakin joka voi tehdä ihmeitä minun tilkkutäkkimäiselle CV:lleni! Täällä päässä maailmaa haudotaan suuria suunnitelmia, mutta kerron niistä paremmin sitten kun on nimet paperissa ja homma selkeä. :)

Riemu kyselee kyllä kerrassaan riemastuttavia kysymyksiä Suomesta ja suomalaisuudesta. Onko normaalia, että suomalaisessa perheessä on kuusi lasta? Hänellä on ilmeisesti ollut suomalainen oppilas, jolta löytyy tällainen määrä muksuja. Kerroin että on se yli keskiarvon, useimmiten suomalaisilla on varmaankin kaksi tai kolme tenavaa. Paljonko te sitten joudutte maksamaan sakkoja ylimääräisistä lapsista? Vastasin ettei meillä ole mitään "ylimääräisiä" lapsia! Niitä saa pyöräytellä mielin määrin. Riemu oli aivan ihastuksissaan tästä uutisesta. :)

Kiinassahan toteutetaan edelleen yhden lapsen politiikkaa, sillä ihmisiä on lievästi sanottuna liikaa... Jos ollaan maaseudulla, jossa kukaan ei jouda valvomaan montako mukeloa se naapurin mamma vääntää, näistä "ylimääräisistä" tenavista ei tarvitse maksella. Ja jos ensimmäinen kersa on tyttö, on suorastaan käsky tehdä toinen ja toivoa kuumeisesti että se olisi poika (poikia tarvitaan palvomaan esi-isiä ja pitämään huolta vanhemmistaan). Kapungeissa suurin osa perheistä on yksilapsisia, mutta halutessaan lisää muksuja voi aina maksaa kunnon rämpyläkasan ja tehdä pari lisää. Tosin tänään kuulin Riemulta minulle aivan uudesta säännöstä: koska Riemu ja hänen miehensä ovat perheidensä ainokaiset, he saavat tehdä kaksi lasta. Arvatkaapa miltä mimmin naama näytti, kun kerroin että suomesta löytyy uskonlahko, joiden perheissä on helposti vaikka 15 tenavaa?

Käytiin myös melko mielenkiintoinen keskustelu Kiinan historiasta. Käytämme yleensä kiinan opiskelussa kuvakortteja, joista minä väännän tuskissani kiinankielisiä lauseita ja tänään kohdalleni sattui sitten kortti rämpylän setelistä. Kiinassa on edelleen joka ikisessä setelissä Mao Zedongin kuva ja niinpä Riemu osoitti puhemies Maon nassua ja kysyi "Zhei shi shei?" eli kuka hän on. Vastasin parhaani mukaan kiinaksi, että toveri Maohan se siinä! Sitten Riemu kysyi mistä tiesin kuka kuvan mies oli.... Niin, mitäpä siihen vastaisi? Minua on neuvottu pysymään mieluiten hiljaa kaikesta Kiinan kulttuurivallankumoukseen liittyvästä täällä paikan päällä, koska kiinalaiset eivät välttämättä tiedä itsekään kaikkea. Eikä ole soveliasta tulla muistuttelemaan historian kauhuista. Niinpä päädyin vastaamaan hyvin diplomaattisesti vain, että olen nähnyt Maon kuvan ennenkin. Seuraavaksi Riemu totesi tyytyväisenä "Yeah, he´s quite famous because he´s the first president of China". Niin....voi kai sen kaverin "kuuluisuuden" niinkin ajatella. Ainakin jos oikein kovasti tahtoo. :)

+31 astetta muuten tänään....aloha, että tää jääkarhu hikoilee!

Hei kaikki nassukat! Tällä neitillä meinaa unohtua bloggaaminen, how´s that possible?? Yleensä mulla on liikaa asiaa, mutta kerrankin näin päin.

Tekisi mieli sanoa, että Chengdussa on alkanut kesä sillä lämpöä saatiin jo tänään kolmenkympin verran - mutta valitettavasti tämä ei ole vielä kesä...tämä on vasta alkua. Onhan se ihanaa, kun voi huhtikuussa viettää suomalaista kesää ja ulkona pärjää mahdollisimman vähillä kuteilla (voin jopa pitää niitä uusia arskojakin!), mutta kyllä mua samalla hirvittää se vielä tuloillaan oleva kesä. Se tuntuu täällä varmaankin melko lailla ihan oikealta saunalta, sillä on kuuma - painotan sanaa KUUMA - ja samaan aikaan niin kosteaa, että iholla tuntuu olevan koko ajan märkä rätti. Tervetuloa siis hikipää ja muut kaksoispersoonani! Tänään jo hikoilin kaikki meikit naamastani kun hiihtelin illan ostoksilla (enkä edes ostanut mitään, mikä minua vaivaa?), mutta nautin silti kun aurinko paistaa lähes kirkkaalta taivaalta joten yritän olla valittamatta. :)

Viikonloppuna käytiin almost supisuomalaisissa tupareissa jahtaamassa pääsiäismunia ja Tsingtao-olutta (jota on muuten erinomaista ja jota saa myös Suomesta - maistakaa ihmeessä). On se vaan mukavaa kaiken tämän kiinalaisuuden keskellä tavata muita finskejä, voin kertoa. Ja kuten tapoihin meillä kuuluu, iltahan jatkui sitten pitkälle yöhön mukavan länkkäribaarin kautta ja sunnuntai meni sitten tästä koettelemuksesta toipuessa. Ei vissiin tällä iällä pitäisi enää juhlia kovin villisti, kun palautuminen on aina vaan hankalampaa....

Törmättiin tuossa viikonlopun aikana muutamaankin otteeseen kiinalaisten ihastuttavaan kykyyn sanoa kohteliaasti jotain, joka meillä kuulostaisi melko pahasti loukkaukselta. Mentiin perjantaina syömään Grandma´s kitcheniin, hyvää länkkäriravinteliin joka löydettiin joku viikko sitten ja tilattiin ihan normisetti sapuskaa meille. Tarjoilija otti tilauksen ja alkoi sitten rutistella epäilyttävästi kulmiaan...mietin jo mikä meni pieleen, mutta pian se tulikin sieltä: "I think this is too much food for you two". No kiitos! Kiinalainen tarjoilija varmaan halusi vain olla avulias ja kertoa, ettei usko meidän jaksavan syödä kaikkea, mutta kyllä se melko nololta tuntuu kuulla että te läskit tilasitte nyt vuoden ruokamäärän kerralla. :D Ja kyllä, pyysimme kohteliaasti josko saisimme kuitenkin kaiken tilaamamme. ;)

Jotenkin kummallisesti sama homma toistui eilen, kun paineltiin rapuloissamme ja yhden suomalaisen tutun kera PizzaHutiin ja tilattiin kolme isoa pizzaa. Sehän on aivan normaalia tilata jokaiselle oma pizza, eiks jeh? No tällä kertaa tarjoilija otti tilauksen mukisematta, mutta palasi pian takaisin... ja kysyi varovasti, että ihanko oikeasti kolme isoa pizzaa? Eikö kuitenkin vain kaksi? Tai edes pieniä? :D Ei, ei missään nimessä koska me ollaan suomalaisia ja meillä on nälkä! Ja sitten lopulta kun ne pizzat tulivat pöytään, me jaksettiin syödä satsista vain puolet....hupsista. Mutta saatiinpa siis vielä illaksi kunnon pizzakasa! Pienet kiinalaiset miettii varmaan ihan kauhuissaan miten me voidaan syödä niin paljon. Well, se on helppoa kun sen osaa!

Näillä helteillä on taivaallista käydä loiskimassa meidän überkylmässä uima-altaassa, mutta on siellä kyllä aina vietävästi kiinalaisia ja allas ei ole mikään valtaisa. En tiennytkään mimmoista uimarikansaa nämä ovat! Siellä me aina kroolataan hiki (uima)hatussa - kymmenen kiinalaista ja yksi suomalainen. Onneksi (anteeksi, en tiedä voiko näin sanoa) allas on liian syvä lapsille, sillä ainakin kuntosali on kiinalaisten mielestä loistava lasten leikkipaikka. On aivan normaalia, että vanhemmat (tai isovanhemmat) tuovat sen punaposkisen ja kuolaa valuvan Petterinsä vähän tepastelemaan juoksumatolla ja kilisyttelemään painoja. Mitä sitä suotta hiekkalaatikolle tai keinuihin menemään. :)

Zao! Eli huomenta. Tosin teistä suurin osa vetelee vielä unta nassuun peiton alla.

Koska Suomessa vietetään pääsiäistä, ajattelin kertoa vähän lisää kiinalaisten uskomuksista. Tässä ateistien luvatussa maassa ei huomaa pääsiäistä tai muita kirkollisia juhlia (tosin eikö pääsiäinen olekin vähän kärsimysjuhla?) mitenkään, paitsi joulun. Chengdustakin löytyy tuosta melko läheltä meitä rakennus, jonka kyljessä lukee vuoden jokaisena päivänä "Merry x-mas!". Olen kuullut että osa kansainvälistyneistä kiinalaisista viettää joulua omalla tavallaan - eli hankkii kuution dynamiittia sekä muita raketteja ja paukuttelee niitä tohkeissaan samalla kun mölyävät. Se siitä suomalaisten rauhallisesta ja idyllisestä juhlasta. :) Luin eräästä opuksesta, kuinka kiinanopettaja oli tiedustellut suomalaiselta joko hän on hakkinut ilotulitteet joulua varten. Ja suomalainen vastasi, että en - jouluna kun bruukataan vain istua yhdessä ja hiljentyä. Sitä kutsutaan meillä hauskanpidoksi.

Sen sijaan kiinalaiset juhlivat näyttävästi omaa uutta vuottaan, joka on vuoden tärkein kekkeriaika. Näiden kalenterin mukaan kiinalainen vuosi vaihtuu about kuukauden meidän uuden vuoden jälkeen. Ja siitähän saadaan tässä maassa aikaiseksi uskomaton kansanliike ja bileet! Kevyesti arvioituna sadat miljoonat (jep, miettikääpä sitä...) kiinalaiset pyrkivät kotiseudulleen ja junaliikenne on aivan tukossa. Innoikkaimmat ja eniten lippuja haluavat saattavat jonottaa päiväkausia saadakseen paikan junan torakkaosastolle parin tuhannen maanmiehensä kanssa... voin vain kuvitella kuinka rentouttavia nuo jopa viikon kestävät junamatkat ovat. :) Uutena vuotena ilmaan ammutaan enemmän raketteja kuin suomalaiset saavat ikinä posauteltua ja nämä juhlathan kestävät helposti sen pari viikkoa. En yhtään ihmettele jos täällä kuolee aina uutena vuonna myös pari miljoonaa lemmikkiä sydänkohtaukseen...

Itse en ole noita kinkereitä nähnyt, mutta kuullut niistä kyllä melko paljon. Eniten minua kiinnostaa kiinalaisten taikausko, joka liittyy esimerkiksi uuteen vuoteen. Vuoden ensimmäisen päivän tekoset määrittävät koko loppuvuoden onnen, joten silloin ei parane siivoilla kämppää (hyvä onni saatetaan vahingossa lakaista ulos) tai leikata hiuksia (onni voidaan tietty myös vahingossa leikata pois). Kiinalaiset uskovat muutenkin kaikkeen - minun mielestäni - hassuun. Luin kerran eräästä kirjasta, kuinka yhtenä kesänä Kiinassa ei ollut hyttysiä. No itikathan olivat tietysti tehneet kuuman kesän vuoksi itsemurhan lentämällä kaikki päin seinää! Selvähän se, ei asialla varmastikaan ole mitään tekemistä kuumuuden tai kuivuuden kanssa. :)

Toinen erittäin mielenkiintoinen seikka on kiinalainen astrologia eli horoskoopit. Täällä on aivan erilainen systeemi horoskoopeille kuin meillä ja niihin ihan oikeasti uskotaan. Jokainen uusi vuosi tuo tullessaan yhden horoskooppimerkin nimikkovuoden ja nyt vietetään jäniksen vuotta. Sattumoisin minä olen pupujussi kiinalaiselta horoskoopiltani (merkki määräytyy syntymävuoden mukaan). Good, sillä tämän vuoden pitäisi olla minun onnen vuoteni! Ennustuksen mukaan tulen tänä vuonna nauttimaan satumaisesta onnesta niin työasioissa, rahassa, rakkaudessa ja kaikessa mitä nyt ikinä keksinkään haluta tai tehä - ei kuulosta lainkaan hullummalta! Kani on kuulemma luonteeltaan älykäs, ahkera, järjestelykykyinen, mukavuudenhaluinen (oh, yes!) ja kehittää jatkuvasti tietojaan ja taitojaan... No en nyt osaa sanoa tunnistanko itseäni ihan kiinalaiseksi pupuksi, mutta onneksi elementtini on sentään tuli eikä esimerkiksi puu tai maa.

Tullessani Kiinaan silmäni osuivat heti punaisiin huiveihin, joita lapsilla on kiedottuna kaulaan ja miehillä auton antenniin tai vaikkapa sivupeiliin. Mietin pitkään mitä niillä yritetään kertoa, mutta sitten sain selville mitä niillä yritetäänkin karkottaa: epäonnea. Jäniksen vuonna pupuja voi vaania paha onni ja punainen huivi on loistava keino pitää se poissa. Olen kuullut, että kaikkein tehokkain ase on kuitenkin punaiset alusvaatteet. En tiedä miten tämä punainen tukka toimii, mutta minä luotan siihen. On se nyt jotain niin erikoista, että varmasti paha onni säikähtää ja hyppää naapuriin pitkäkorvaan tämän kanin sijasta!

Ainiin, koska tänä vuonna kaikkialla myydään pupujussitavaraa (on tyynyä, mattoa, tauluja...) on myös lemmikkikanien suosio noussut arvoon arvaamattomaan. Kiinalaiset eläinaktivistit (kyllä, tästä maasta löytyy myös inhimillisiä ihmisiä!) ovatkin nyt huolissaan siitä miljoonien pupujen määrästä joka kenties hylätään seuraavan uutena vuotena. En tiedä pitäisikö minun palata tänne silloin pelastamaan pari miljoonaa kania...

Ai että oon ylpeä itsestäni tämän päivän jälkeen! Kävin nimittäin taksijonossa (siinä toisessa, joka tästä kaupungista löytyy) ensimmäisen spontaanin kiinankielisen "keskustelun". Olen paukutellut sen jälkeen henkseleitä koko päivän, sillä puhuin ihan oikeasti kiinaa! Olkoonkiin, että sain sanottua ymmärrettävästi hyvin vähän - se oli kiinaa joka tapauksessa. Puhun toki myös Riemun kanssa paljonkin kiinaa, mutta hän tietää mitä aion sanoa ja ymmärtää, vaikka lausuminen menisikin vähän päin suomalaista havumetsää.

Noniin, olin siis pyrkimässä keskustasta kotiin ja jämähdin puoleksi tunniksi taksijonoon. Hengailin siinä kaikessa rauhassa ja vilkuttelin innokkaille kiinalaisille kuin kuninkaallinen konsanaan (en tiedä miksi ne haluavat kaikki moikata minua) ja taisin vetää yhden tupakankin. Hetken kuluttua edessäni oleva mies tarjosi minulle savuketta (elkää kysykö, vain luoja tietää miksi) ja kysyi jotain kiinaksi. Sen jälkeen kävimme tämän suuren keskustelun! Joka eteni näin:

Kiinalainen: Ni shi Yingguoren ma?
Minä: Bu-shi, wo shi Fenlanren.

Siinä se oli - the keskustelu! Tyyppi kysyi olenko englantilainen, johon vastasin että en, vaan suomalainen. Pieni askel maailmalle, mutta valtava minulle. Sichuanilaisten puhetta on muutenkin tolkuttoman vaikea ymmärtää, koska murre täällä on vaikeaa jopa tavan kiinalaisillekin, mutta ymmärsin sentään yhden lauseen ja onnistuin vastaamaankin ymmärrettävästi. Hah!

Alunperin menin keskustaan hankkimaan kenkiä ja tarjontaa löytyykin ihan joka lähtöön. Yleensä kiinalaiset tytöt ja naiset kävelevät (vai sanoisinko nilkuttavat vaikean näköisesti...) aivan järkyttävän korkeilla koroilla, mutta mulla oli mielessä vähän hillitymmät läpsyttimet. Kiertelin ihan rauhassa pari kauppaa kunnes sitten bongasin yhdet vähän matalammat kengät. Olisin kysynyt myyjältä kansainvälisellä elekielellä kokoa 37 tai 38, mutten edes ehtinyt ennen kuin myyjätyttö tsekkasi minut laserkatsellaan päästä varpaisiin ja totesi ettei löydy. Yritin näyttää, etten tarvitse kuin maksimissaan sen kolmekasin mutta mimmi piti pintansa ja pudisteli päätään. Se muikkeli ei edes vaivautunut kuuntelemaan, koska arvioi ettei minun kokoiselleni amatsonille voi löytyä sopivia korkkareita - arg!! No oma mokansa, marssin nimittäin seuraavaan liikkeeseen ja kannoin kaikki rämpyläni heidän kassaansa. Lälläspöö! Terveisin onnellinen uusien kolmekasien omistaja.

Olen viime päivinä polskutellut ahkerasti vasta avatussa uima-altaassa, mutta yksi pikku juttu mua vähän hiertää. Nimittäin allaspoika. Kiinalaiset ovat selvästikin huomattavasti ahkerampia uimareita kuin salin käyttäjiä ja ne uivat ihan tosissaan sitten kun sille päälle ryhtyvät. Allas on usein täynnä kiinalaisia ja ne vetävät menemään räkä poskella ja hiki (uima)hatussa. Ja sitten on se allaspoika...joka hiipparoi altaan reunalla ja neuvoo, kuinka meidän onnettomien maakrapujen pitäisi loiskia siellä vedessä. Joskus tämä jurppii ihan sietämättömästi, minä kun haluaisin uiskennella ihan omassa tahdissa ja ilman mitään suurta taktista tekniikkaa. Olenkin ottanut tavakseni olla kuuntelematta - kaveri selittää ja viuhtoo siinä vieressä ja tämä mummo vaan ui hymyssä suin eteenpäin. :)

On tapahtunut jotain käänteentekevää, ihmeellistä - lähes satumaista! Oikeudenmukaisuushan ei ole kiinalaisen kulttuurin pääpiirteitä, en oikeastaan usko että koko sanaa pahemmin tunnetaan täällä. Tämä on harmillista länkkärien kannalta, sillä ainakin minä suomalaisena olen hieman liian kiltti Kiinaan. En osaa tunkea kyynärpäätaktiikalla jonossa, en osaa vain kävellä väistelemättä enkä varsinkaan osaa vielä varastaa vuoroa. Se olisi kullanarvoinen taito: tunkea tilanteessa kuin tilanteessa taistelemaan paikastaan. Okei, joskus minä teen rumasti ja etuilen. Kiinalaisten kanssa en tunne edes syyllisyyttä tästä, sillä he tekevät samoin. Mutta kerran me esimerkiksi nähtiin pari sinisilmäistä länkkäriä odottelemassa onnellisena taksia... ja me vaan pokkana mentiin seisomaan vähän matkan päähän ennen heitä ja napattiin ensimmäinen vapaa taksi. Tuli huono omatunto, mutta yritin vain sitkeästi ajatella että annettiin juuri länkkäreille tärkeä oppitunti kiinalaisista tavoista.

Kuten olen aiemmin kertonut, täällä ei ole jonoja - niistä kun ei ole mitään hyötyä, kiinalaiset eivät osaa jonottaa. Tästä syystä ainakin Pekingissä ja Shanghaissa on alettu pitää jokaisen kuukauden 11. päivänä jonotuspäivää, jolloin julkisilla paikoilla kiertelee oppaita opettamassa kiinalaisia seisomaan nätisti jonossa (päivä numero 11 on valittu, koska siinä ykköset seisovat kiltisti peräkkäin). Valitettavasti chengdulaiset eivät liene saaneet vielä apua tämän yksinkertaisen taidon harjoitteluun ja siksipä täällä se menee ensin, joka ehtii. Olen jo tottunut siihen, että pari ensimmäistä pysäyttämääni taksia varastetaan yleensä suoraan nenäni edestä. Jostakin vain ilmestyy aina keltainen käsi, joka tarttuu salamana taksin ovenkahvaan ja minä siirryn kiltisti odottamaan seuraavaa (sillähän ei ole mitään merkitystä, että minä pysäytin taksin itseäni varten).

Tänään tapahtui kuitenkin poikkeus ja olen vieläkin vähän ihmeissäni siitä, mitä oikein tapahtui! Odotin taksia kaupan edessä ja ehdin jo pysäyttää yhden, jonka menetin saman tien. Piru vie kun en vain juossut äkkiä kyytiin... Pysäytin seuraavan ja hyppäsin äkkiä kiinni ovenkahvaan - kunnes sillä samalla sekunnilla ovenkahvassa olikin jo kiinalainen! Miten se nyt jo siihen ehti?? Mutta sitten kuski teki jotain kummallista. Se näytti kiinalaismiehelle, että tuo punatukkainen otus pysäytti tämän taksin. Kyllä! Kuski heitti kiinalaisen äijän käppyrän pihalle ja otti minut kyytiin! Minun ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, mutta niin oli sen kadulle joutuneenkin. Kaveri pyöritteli päätään ja puhisi suutuksissaan sillä aikaa kun minä istuin onnellisena kyytiin ja lähdin köröttelemään kotiin. :) Tällaista ei tapahdu Kiinassa. Ei koskaan. Kiittelin kuskia niin suurella sydämellä kuin osasin ja mietin, että hänet tulisi melkein palkita mitalilla.

Lisäksi opin tänään opettaja Riemulta, etteivät naiset saa missään nimessä juoda kylmää vettä tiettynä aikana kuukaudesta. "It´s really bad for your health!" Muulloin kylmä vesi ei haittaa ihan niin paljon. En hennonnut sitten enää mainita, että olen juonut aika monta vuotta pelkkää kylmää vettä ja olen edelleen melko terve... Lisäksi opin, että keskellä viisikaistaista risteystä voi ihan hyvin lyödä pakin päälle ja alkaa peruuttaa. Ison tien kiertoliittymässä voi tehdä saman tempun tai vaihtoehtoisesti U-käännöksen (ihmettelen suuresti, miten Suomessa nämä tilanteet aiheuttavat vakavia kolareita, mutta täällä ei?). Näin myös pidätystilanteen. Olin käpyttelemässä ulos talomme hissistä, kun ovella seisoikin kasa Waterfrontin vartijoita mukanaan kaksi roistoa käsiraudoissa. Kiinalaisia murhaajia? Hope not!

Riemu esitti myös hillittömän hauskan kysymyksen: "Why on earth you have so long name? Nobody can remember it!". :D Kiinalaiset eivät ymmärrä yhtään, miksi meitä on kiusattu antamalla aivan törkeän pitkä nimi. Eikö ihmisillä tule vaikeuksia muistaa noin pitkää nimeä? Kieltämättä mulla on aika pitkä ja erikoinen nimi verrattuna vaikkapa kiinalaiseen, jonka nimi on Xu Li. :)

Kiinalainen hieronta taisi muuten olla tosi tehokasta. Ainakin mulla on kaksi nyrkin kokoista mustelmaa alaselässä. :o