Nǐ hǎo Chengdu!

Köhköh!

Yskä alkaa vihdoin hellittää ja naapuritkin varmaan huokaisevat helpotuksesta kuunneltuaan kuukauden minun köhimistäni. Antibioottien jälkeen lienee syytä jatkaa allergialääkkeiden popsimista, sillä muuten olen jatkuvasti nuhassa. En ole ikinä eläissäni sairastellut yhtä paljon kuin täällä Kiinassa kolmessa kuukaudessa.... Mikä ihme tässä maassa on? Vai onko minussa jokin geeni, joka vastustaa Kiinaa ihan tosissaan?? Ei huolta, en aio antaa periksi. Odottelen vain mielenkiinnolla mikä pöpö tai tauti minuun seuraavaksi hyppää, sillä mm. kurkkumätä ja raivotauti on vielä potematta. ;)

Koin tosin tuossa sunnuntaina pieniä raivotaudin oireita, kun pienen laowain oikeuksia poljettiin taas sen verran pahasti että meinasin purra yhden pienen keltaisen käden poikki... Kiinassa kannattaa muistaa, että jos tosiaan haluat maksaa ostoksesi vuorollasi, sinun pitää seistä niin likellä tiskiä ettei väliin mahdu ketään. Muuten eteesi vilistää jostakin pieni kiinalainen ostoksineen. Aina sekään ei riitä, että runttaa itsensä kiinni tiskiin - tällä kertaa minut nimittäin ohitettiin niinkin ovelasti kuin työntämällä selkäni takaa käpälä maksamaan omia ostoksiaan. Huoh! Olen huomannut, että vanhemmat ihmiset ovat niitä pahimpia - nuorilla kiinalaisilla tuntuu onneksi olevan jonkinlainen käsitys oikeasta ja väärästä. :)

Chengdu North railway station ja pieni tungos.

Sunnuntaina seikkailtiin myös Chengdun pohjoispuolella. Tämä kaupunki on niin suuri, että tekemistä ja nähtävää riittää paljon enemmän kuin aikaa ja jaksamista kaiken tekemiseen ja näkemiseen. Pohjoinen rautatieasema on jo melkein nähtävyys pelkästään sen ihmismäärän takia, joka siellä velloo. Kuvitelkaa tuhansia ja tuhansia ihmisiä joka puolella! Näkyä on vaikea kuvailla ja vielä vaikeampi vangita kuvaan, sillä kaikki eivät mitenkään mahdu samaan potrettiin.

Rautatieaseman liepeiltä alkaa kaoottinen markkina-alue, josta löytyy takuulla kaikkea mahdollista mitä ikinä tarvitsetkaan. On hääkauppaa, nallekauppaa, rojukauppaa, vaatekauppaa, kenkäkauppaa, laukkukauppaa... Pieniä kojuja toinen toisensa perään! Ja hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin täällä keskustan liepeillä. Kotiutin uuden ison mustan käsilaukun seitsemällä eurolla, kun täällä meilläpäin maksoin samanlaisesta punaisesta yli puolet enemmän (ja kaiken lisäksi se punainen haisee niin etovalta etten kehtaa käyttää sitä - luulevat vielä, että se kalan haju tulee minusta).

Lukematon määrä ihania puoteja!

Löytyy nalleja...

....kukkia...

ja vaatteita. Ja ihan mitä tahansa.

Viikonloppuna saatiin myös kunnon ukkonen ja myrsky, jonka jälkeen täällä on ollut oikeasti jopa kylmää. Ihanaa! En voi uskoa, että saan pukea hupparin päälle ja nauttia viileästä ilmasta! On täällä sellaiset parikymmentä astetta lämmintä, mutta se tuntuu +35 asteen jälkeen sopivan jäiseltä jääkarhua varten. Mmmmm, nautin todella. Toivottavasti tämä jääkausi jatkuu mahdollisimman pitkään ja hyisenä.

Pian, hyvin pian pääsemme toivottavasti Suomeen! Se riippuu edelleen erinäisistä seikoista, mutta onneksi Kiina opettaa sietämään uskomattoman määrän epätietoisuutta. Kotona olen aina hermoilemassa kaikkea ja haluan pitää asiat järjestyksessä, mutta täällä se on sula mahdottomuus joten epävarmuus alkaa tuntua ihan normaalilta. Jotakin saattaa ehkä tapahtua, mutta you never know. Odotan kuumeisesti Suomen reissua, sillä en malta odottaa että pääsen rakkaitten possujeni (aka kissojeni) luo! Ja tietysti haukkaamaan ruisleipää ja ryynimakkaraa. Hammm.