Nǐ hǎo Chengdu!

Olenkin saattanut muutaman kerran mainita, että Kiinassa sattuu ja tapahtuu ja se on ihan normipäivää. Tänään oli tarkoitus piipahtaa pikaisesti kaupoilla kiinalaisten ja suomalaisten kanssa, mutta jotenkin se reissu venähti hupsista vaan kuuteen tuntiin... Liikuttiin nimittäin noiden firman autolla ja kappas perhana - siitä puhkesi rengas kesken matkan! Ei muuta kun koko konkkaronkka kadulle hikoilemaan +35 asteen helteeseen ja osa porukasta rengasta vaihtamaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin jälleen kerran! Ilmeisesti meillä oli vain huono tuuri, vaikken kyllä ikinä vielä Suomessa ole joutunut samaan tilanteeseen....mutta voisihan se käydä toki sielläkin. Maybe. Samalla kiinalaiset ihmettelivät kuinka hämmästyttävää on nähdä renkaanvaihto, so exciting! Eivätpä aavista pienet kiinalaiset, että sama ruljanssi tehdään Suomessa kaksi kertaa vuodessa - ja kaikille renkaille. :)

Päästiin kuin päästiinkin Ikeaan ja sillä välin kuski lähti viemään auton korjaamolle, jotta vararengas saadaan vaihdettua ihan oikeaan renkaaseen. Very bad decision! Mehän saatiin shoppailut hoidettua ihan ajallaan, mutta jouduttiin venttailemaan tavaroiden kanssa sitä pirun autoa varmaan kolmisen tuntia.  Kuinka kauan kiinalaisilla kestää vaihtaa kaksi rengasta?? Hyvin kauan... Ei auttanut kuin pistellä ruotsalaisia lihapullia ja jätskiä nassuun. Ja katsella kun kiinalaiset nukkuvat esittelysängyissä ja nojatuoleissa. Minä parka hikoilin kuin joulukinkku uunissa koko ajan. En tajua miten kiinalaiset selviävät tuolla pätsissä tippumatta hikeä! Minä olen muuten täällä outo tyttö, koska en suojaudu auringolta sateenvarjolla tai päivänvarjolla. Ihan totta - kiinalaiset naiset välttelevät aurinkoa kuin kulkutautia, koska siinähän saattaisi ruskettua. Oh my god, kertokaa tämä miljoonille ja tsiljoonille valkoihoisille tytöille! Ja on se valo kuulemma silmillekin pahasta. Olen vahingossa ruskettunut vähän, mutta yritän itsekin kyllä vältellä käristymästä, sillä valkoisuus on täällä valttia. On aivan sama näytänkö sotanorsulta vai sapelihammastiikeriltä - olen valkoinen ja siitä syystä "very beautifuuuul!". :)

Hikoiltuani kuution ja odotettuamme sen kolmisen tuntia auto saatiin vihdoin valmiiksi ja noutamaan meitä. Sitten lähdettiin ostamaan sähköuuneja. Tai siis yritettiin, mutta ei saatu mitään. Kiinassa keittiövarustukseen ei kuulu uunia, koska kiinalaiset eivät kokkaile uunissa yhtään mitään. Täällä myydään kuitenkin kaupoissa näppäriä pikkuisia pöytäuuneja ja minä olen päättänyt haluta sellaisen. Muutaman viikon mankumisen jälkeen me vihdoin oltaisiin menty ostamaan se, mutta sitten käykin tämä ihan perinteinen mei you -juttu... Eli heillä ei olekaan yhtäkään uunia varastossa! Kiinalaiset...

Kiinassa on pirullisen tavallista törmätä tähän mei you-ilmiöön, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "ei ole". Joskus kun tilataan PizzaHutissa tai Mäkkärillä tiettyä ruokaa - vastaus on mei you. Jahas, ei sitten. No haluaisin ostaa kaupasta kylmää juotavaa  - mei you. Selvä... Menenpä hakemaan sähköuunia - mei you! Arg!! En saanut siis uunia. Eikä myyjä osannut kertoa milloin niitä tulee lisää. Alan olla kiinalaistunut, sillä en edes jaksa hämmentyä enää! Uuneja tulee kenties joskus hamassa tulevaisuudessa ja toivottavasti minä osun paikalle juuri silloin.

Päätettiin tämä pitkä ja hikinen päivä illallisella meidän tutussa autotalliravintolassa. Kiinalaiset särpivät onnellisina siansorkkakeittoa ja minä voin pahoin - ihan normipäivä. Kiinalaisille oli muuten opetettu lisää suomea, sillä tänään luonnistui jo lause "eiköhän sitten oteta kunnon tumut!". Ei pitäisi laskea noita poikia suomenopettajiksi... :D

Ps. Ollaan Juhan kanssa taas menestyksekkäästi asioitu kiinalaisessa apteekissa. Vähän köhimistä ja sanakirja avuksi ja todellakin sain yskänlääkettä! Paketissa tosin lukee Retard-capsules... Katsotaan kuinka jälkeenjäänyt olen tuon kuurin jälkeen.