Nǐ hǎo Chengdu!

Hello my darlings, pitkästä aikaa!

Neiti Jääkarhu on saapunut vihdoin takaisin Kiinaan ja aikoo raportoida täältä suomalaisvakoojan silmin tehtyjä tiukkoja kulttuurihavaintoja jopa neljän viikon ajan- jihuuuu! Rantauduin sunnuntaina puolen vuoden tauon jälkeen tähän siankorvien ja ankankielien luvattuun maahan; tähän kovaääniseen ja aina yhtä hämmentävään maailmankolkkaan, jossa oikea voi hyvinkin olla vasen ja kyllä mitä luultavimmin ei. Ja voi kyllä, olen onnellinen kuin pieni orava. :)

Matka oli jälleen kerran pitkä ja kivinen, mutta jotenkin sen vain jaksaa tänne päin ettei mitään. Mitäpä tuosta, vaikka lento kestää 8h40min ja sen jälkeen pitää keskellä yötä tai aamua (kumman maan ajan mukaan sen nyt katsoo) selviytyä lentokentältä metroon ja metrolla juna-asemalle ja puksutella sieltä vielä kotikaupunkiin. Täällä tuollainen matka pitää suunnitella melkoisen hyvin etukäteen, sillä junalipun ostamisesta lähtien asiat ovat kielimuurin takia kinkkisiä. Kinkkisiä, keh keh keh. Mutta anyway, minä selvisin kartan ja minulle räätälöidyn kuuden sivun mittaisen ohjekirjan avulla! Damn, I'm good.

Junamatka oli muuten vekkuli kokemus, sillä pirssi oli siisti, tilava sekä hyvin ilmastoitu. Kaiken lisäksi juna ei pelkästään lähtenyt ajallaan, vaan jopa kaksi minuuttia etuajassa! Tästä voisi VR ottaa oppia. Junaan jonotus on tietysti varmasti aina melkoinen hässäkkä parin ziljoonan kiinalaisen kanssa, joilla on jokaisella jumalaton kiire istumaan paikalleen ja nököttämään siinä sitten onnellisena. Mutta siellä itse junassa porukka rauhoittui melko kiitettävästi ja äänenvoimakkuus pysyi sellaisella tasolla, että siinä pystyi jopa nukkumaan tällainen vaitonaiseen menoon Suomessa tottunut laowaikin. Tosin siinä vaiheessa, kun meikäläinen näytti valkoista naamaansa ja punaista tukkaansa vaunun etuosassa, siellä alkoi kohota pieniä tummia päitä kun sieniä sateella ja lopulta minua tapitti vaunullinen innokkaita ja uteliaita silmäpareja. Näyttivät muuten aivan hattivateilta koko jengi. :D Ensimmäiset valokuvat minusta otettiin jo metrossa, mutta en jaksanut panostaa poseeramiseen yhtään kun väsytti niin vietävästi. Se on jännä, miten nämä paikalliset jaksaa hämmästellä tällaisen otuksen olemassa oloa.... Pitää taas löytää se oikea suhtautumistapa, niin ei tarvitse koko ajan mieltään pahoittaa.

Lähiravintola

Heti sunnuntai-iltana koin ihastuttavan Kiina-ilmiön, kun lähiravintolassa naapuripöydän mies veisteli nassuunsa jotakin omituisen näköistä. Tarkemmin tiirattuani huomasin että pirulauta, sillähän on puolen metrin mittainen ankanräpylä kädessä ja sitä se jyrsii tyytyväisenä! Tai saattoipa olla jonkin muunkin vesilinnun koipi, tiedä noista kun ei ole kauheasti omaa kokemusta. Ikeassa kaikki mallisängyt oli edelleen myllätty joka ikinen, vieläpä oikein niin että vällyjen alta on möngitty ulos kuin myyrä konsanaan ja peitto on jäänyt niille sijoilleen tunnelinmuotoon. Ikean ravintolaan oli muuten ilmestynyt uusi kyltti. Siinä selitetään juurta jaksaen miksi jokaisen tulisi aivan omin pikku kätösin ja töppösin palauttaa tarjottimensa sille tarkoitettuun kärryyn. En tiedä kuinka monessa muussa maassa kuin Kiinassa on yleinen tapa jättää kaikki ruokailun jäännökset niille sijoilleen pöytään, josta joku ravintolan työntekijä sitten noukkii ne pois. Well, meillä ei ainakaan ole ja olenkin kärsinyt monet kerrat täällä kun en suorastaan saa viedä omiani pois. Mielenkiinnolla odotan, miten kiinalaiset reagoivat tuohon meille kovin normaaliin kehotukseen.

Miksi minun pitäisi tyhjentää oma pöytäni?

Auton lämpömittari kertoi heti aamusta julman totuuden.

Lämmintä täällä on tänään sellaiset +30 astetta, mutta tämän kestää melko hyvin, kun ulkona ei ole ihan niin kosteaa. Tukalaa kyllä joka tapauksessa jääkarhulle. Ja niin, se haju. Ylläriylläri, täällä haisee ihan Kiina. :) Se tuoksu on epämääräinen sekoitus kuumuutta, pakokaasua, mausteita ja jotain määrittelemätöntä. Sen vain tunnistaa heti, kun on ollut pitkään Suomessa ja nuuskinut tuoretta nurmikkoa ja havumetsää. Ja se tuntuu yhtä kotoisalta, kuin edellä mainitut.

Niin joo, blogi päivittyy nyt siis kuukauden ajan. Voi luoja, että olen kaivannut tätäkin! Mulla on kirjoitustaidot ihan ruosteessa, mutta eiköhän tämä lähde tästä taas luistamaan. :)

Adios!