Tapahtui jälleen kerran Kiinassa...

Olen taas tämän päivän jälkeen ehdottomasti sitä mieltä, ettei kenenkään tarvitsisi suotta hakea jännitystä elämäänsä osallistumalla esimerkiksi tositv-ohjelmaan - sen kun muuttaa Kiinaan! Jokainen päivä on Suuri Seikkailu, tunteet ja mielialat heittelevät kuin Big Brother-talossa, olet täällä valkoihoisena yhtä tuijotettu kuin Idols-voittaja Suomessa ja ruokailu on suoraan kuin Madventuresin keittokirjasta. :)

Ajattelin ensin juksata teitä kertomalla, että poliisi nappasi minut kiinni ja telkesi poliisiauton takapenkille kaltereiden taakse. En kuitenkaan halua järkyttää herkkiä ihmisiä, joten kerronkin että ajelin kyllä tänään poliisiauton takapenkillä - se oli oikein hyvä kyyti! Mutta miten tähän tilanteeseen oikein päädyttiin? Tarina alkaa monta tuntia poliisin takapenkkiä aiemmin...

Minun oli tänään lähdettävä hakemaan oleskelulupaani ja passiani Public Security Bureausta, jonne jätin tuon kaikkein kallisarvoisimman henkilötodistukseni viime viikon maanantaina. Silloin mukanani olli pikkuruinen tulkki, mutta nyt oli selvittävä yksin. Olen jo onneksi oppinut karvaasti, että Kiinassa asioiden hoitoon pitää varata koko päivä. Ei voi olettaa selviävänsä tunnilla tai edes parilla, sillä joka paikassa on AINA satoja tai pahimmassa tapauksessa tuhansia kiinalaisia. Ainakin täällä kymmenen miljoonan kinuskin kaupungissa.

Lähdin siis päivällä taksilla kohti haasteita. En tiennyt mitä odottaa, sillä koskaan ei voi tietää onko esimerkiksi viisumitoimistossa ketään enkuntaitoista, vaikka siellä asioikin päivittäin pelkästään ulkomaalaisia. Taksi heitti minut onneksi tällä kertaa oikeaan osoitteeseen ja ihan oven eteen. Johan siinä pihalla temmelsi aivan liikaa kiinalaisia, ne kun asioivat omat juttunsa viisumimestan alakerrassa... Uiskentelin kiinalaismassan seassa kun valtava hauki ja pääsin vihdoin yläkertaan. Ja luojan kiitos tiskin takana istuva nainen puhui englantia! Reissuni helpottui heti puolella. Sain jonkin lapun ja käskyn marssia läheiseen pankkiin maksamaan oleskelulupani.

Pankki löytyi onneksi saman kadun varresta, mutta siellä asioiminen osoittautui heti alussa hieman hankalammaksi. Paikka kuhisi kiinalaisia ja jonoja oli miljoona, en tiennyt yhtään minkä linjan jatkoksi voin asettua. Onneksi paikalle vyöryi isoin koskaan näkemäni kiinalainen vartija (epäilin hetken olisiko se kuitenkin ollut japanilainen sumopainija? Ainakin se käveli samalla tavalla...), joka tuuppi minut jonkin masiinan luo ja läppäsi valtavalla räpylällään nappia. Masiina tervehti minua kiinaksi ja tyrkkäsi käteeni vuoronumeron 136...Katsahdin numeroita palvelutiskin yläpuolella ja huomasin, että sillä hetkellä mentiin vasta alle satasen numeroissa. Tiedossa siis mukavaa odotusta kiinalaisten kanssa! Jee, tästä me kaikki tykätään niin kovin! Not.

Joskus reilun tunnin päästä koitti minun vuoroni ja heräilin siitä penkiltäni. Ei muuta kun rahat miehelle lasin takana ja kuitti käteen - sitten takaisin viisumitoimistoon. Ja jonottamaan! Ai kun ihanaa. Tällä kertaa jonotin enää alle puoli tuntia ja olin mitä iloisin saadessani passini ja tarvittavat laput mukaan. Tosin tämän vaiheen jälkeen minun matka vei kohti poliisilaitosta, jossa asioidessani sain viimeksi kenkää samantien kun emme ymmärtäneet virkailijan kanssa toisiamme... Arvelin kyllä, että minun pitäisi mennä suoraan samaan paikkaan jonne kiltti poliisisetä minut viimeksi vei (sen ilmaisen riksakyydin kera!), mutta tiesin että siellä olisi se sama yrmeä nainen viskaamassa minut pihalle. Joten olin taas kunnon ketku ja menin poliisiasemalle, jossa tiesin olevan enkuntaitoinen nuori kaveri. Ja sieltähän se löytyi!

Kiinassa ei ilmeisesti poliisit kävele turhaan metriäkään, joten tälläkin kertaa poliisiheppu nappasi laitoksen edestä meille kyydin...poliisiauton nimittäin! Sinne ne tunki minut takapenkille, heppu hyppäsi viereeni ja lähdettiin oikeaan toimistoon kahden partiopoliisin kera. Voin kertoa, että siinä kyydissä istuessani silmäni oli varmaan ihmetyksestä niin lautasina ettei viirusilmäiset kiinalaiset ole koskaan nähneetkään niin isoja aukkoja kenenkään päässä. :D Minut tiputettiin oikeaan paikkaan ja tömistelin sen yrmeän naikkosen puheille.

Ja eikö vaan multa puuttunut taas jokin lappu - en vain ymmärtänyt mikä... Paikalle kutsuttiin toinen poliisi, joka osasi yhden sanan enkkua: "copy". Se huitoi kadun suuntaan, nosteli passiani ja uutta viisumia ja toisti "copy". Ymmärsin, että tarvitsen kopion kaiketi uudesta viisumista. Mitenkähän vain saisin sen?? Lähdin marssimaan katua pitkin ja ihmettelin, onko siellä jossain kopiointimesta. Ei näyttänyt olevan, mutta tarpeeksi pitkälle päästyäni huomasin pienen kiinalaisen puhelinkaupan. Ja mikäs niillä kiilteli myyntitiskillä? No tulostin ihan selkeästi! Menin sisään ja osoittelin tulostinta ja passiani ja kappas vain - sain kun sainkin kopion. :D Ei ne varmaan tätä paikkaa tarkoittaneet, mutta hoituipa se kopiointi näinkin.

Palasin takaisin poliisilaitokselle ja heiluttelin ylpeänä kopiotani. Lopulta se sitruunaa maistaneelta näyttänyt nainen tyrkkäsi minulle käteen papereita, vei yläkertaan toiseen toimistoon, vei takaisin johonkin ja lopulta seisoin pihalla oleskelulupa kädessäni. Jes!!! Mikä riemu taas kerran. Ja korvat soi kaikesta minulle puhutusta kiinasta, josta en ollut ymmärtänyt jälleen kerran sanaakaan. Seuraavaksi ryhdyin kysymään partiopollareilta, missäköhän olen ja pyysin näyttämään kartalta. Nepä pakkasivat minut uudestaan auton takapenkille ja heittivät kotiin! Hah, erinomaista asiakaspalvelua (tai sitten ne eivät vain luottaneet kykyyni selviytyä takaisin kotiin), mutta vähän kyllä nolotti saapua Waterfrontin porteille poliisisaattueessa... Portinvartija luulee minua kai nyt pahemman luokan rikolliseksi, mutta luulkoon. Avaapahan portin aina kiltisti tästäkin lähtien. ;)

Niin, aikaa tähän yhden asian hoitoon kului tällä kertaa melkein neljä tuntia...welcome to China.

Wǒ huì shuō yīdiǎnr zhōngwén

Sehän tarkoittaa ihan selvästi, että osaan puhua vähän kiinaa! Hyvin vähän, mutta kuitenkin ihan ymmärrettävästi. Ainakin taksikuski ymmärsi tänään minun sanoman "bù dǒng", joka tarkoittaa etten ymmärrä tai kuten kiinalainen sen tulkkasi tänään "I have no idea". :D Onnistuin myös esittäytymään tänään kiinaksi Juhan työkaverille, joka piipahti meillä. Pikkuisia askeleita, mutta niin suuria!

Oikeastihan minä olen ihan ahdistuksen partaalla, kun huomenna on tiedossa pinyin koe... Meidän pitäisi tunnistaa lausuttuja tavuja ja kirjoittaa merkein opettajan sanomat lauseet. Voihan kähmyrä, miten hankalaa! Kiinan kielessä kun sattuu olemaan noin ziljoona identtisesti toisiaan muistuttavaa alkuäännettä. Koulussa suhisemme ja sihisemme, kun yritämme oppia lausumaan "zhi", "zi", "chi", "ci" "shi", "si", ji", "qi"...... Nuo kaikki ääntyvät samoin, eron huomaa vain kiinalainen. :| Merkeissä taasen tuntuu toistuvan vaan sinne tänne roiskaistut viivat, en muista niitä millään. Eli tänään istun kiltisti kotona kirjojen kanssa ja harjoittelen kuumeisesti.

Ja koska niin kovin usein tunnun antavan kiinalaisista hyvin possumaisen kuvan (jollaisia ne kyllä ihan oikeasti ovatkin...), voisin kertoa myös kiinalaisten hyvästä puolesta. Nämä ovat nimittäin kovin kilttejä ja avuliaita. Kiinalaiset varmasti kaivaisivat äkkiä käsivoimin tunnelin Suomeen, jos pyydettäisiin. Ne yrittävät poikkeuksetta auttaa meitä länsimaalaisia, mutta kielimuuri on valtava ja estää yleensä kaiken tämmöisen avun - harmi.

Yleensä kun menen jonnekin asioimaan, oli se sitten talomme respa tai poliisilaitos tai pankki, kiinalaiset alkavat sinkoilla ja supista joka suuntaan löytääkseen jonkun tulkin. Monesti ne onnistuvat repimään jostain takahuoneesta tai ainakin puhelimen päähän jonkun, joka puhuu edes vähän enkkua. Ylipäätään kiinalaisilla on muutama tapa reagoida meidän englantiin. Joko ne a) alkavat sihistä ja suhista paniikissa ja pälyilevät ja hihittelevät kiusaantuneina b) ryhtyvät hirveän metelin ja repimisen kera kiskomaan sitä kielitaitoista lajitoveriaan paikalle. Sitten ne huokaisevat helpotuksesta, kun pääsevät viimein pinteestä. :D

Ja sitten siihen lempiaiheeseni eli ruokaan! Tänään taisi olla ensimmäinen nuudeliton päiväni täällä, sillä sain ensimmäistä kertaa oikeaa ja loistavaa kiinalaista ruokaa. Ovat jotkin aiemmatkin kokeilut olleet ihan hyviä, mutta tänään mentiin läheiseen autotalliravintolaan sen Juhan kiinalaisen työkaverin kanssa ja paikka paljastuikin sisältä ihan siistiksi ja ruoan puolesta erinomaiseksi! Kiinassa syödään aina yhdessä ja ruoat ovat yhteisiä, eli kukaan ei saa omaa annosta kuten Suomessa. Kaikkea maistellaan samoilta lautasilta, tosin jokainen saa oman pikkukipon, jonne ruokaa voi nostella ensin.

Bert vai Burt vai mikä sen hepun nimi nyt olikaan, tilasi meidän puolesta ja jaettiin lautasellinen kanaa (luutonta, vau!), pähkinöitä ja jotakin mausteita, joita ei ollutkaan tarkoitus syödä (joku insinööri kun ehti jo työntää niitä suuhunsa); munakas jonka kanssa oli paistettua tomaattia; leivitettyä possua makeassa kastikkeessa ja tietysti riisiä ja omituinen keitto. Keitto on täällä joskus pelkkä liemi, jossa lilluu kurkkua ja kananmunaa...kuten tänään. :) Se hörpitään suoraan kipon reunasta kitusiin. Mutta tuo kokonaisuus oli ehdottomasti paras tähän mennessä syömäni. Ja kyllä, minä maistelin myös sitä possua. Se maistui ja näytti oikeastaan ihan kanalta, joten en kokenut suurempia tuskia sen nielemisessä.

Väriloistoa People´s Parkissa.
Täällä on edelleen hyvin kylmiä päiviä, mutta myös liian kuumia. Meidän pihalla, kuten monessa paikassa täällä, kukkii jokin todella kaunis puu! Aivan mielettömän söpöjä vaaleanpunaisia ja kirkkaanpunaisia kukkia. Olisikohan tuo kirsikkapuu?

Ainiin, koska meiltä oli eilen koko päivän sähköt poikki, postasin tänään päivällä tuon eilisen tarinan kiinalaisesta kauppareissusta. Se todellakin tapahtui kaikki, enkä edes pahemmin liioitellut.

Ja toiseksi, nuo kiinaksi kirjoittamani sanat ja lauseet ovat ilman toonimerkkejä merkityksettömiä, mutta en ole vielä onnistunut keksimään kuinka saada länsimaisella näppiksellä aikaiseksi ne merkit. Kiinan kielessä sana saa merkityksen toonin mukaan, tooneja on neljä: tasainen, nouseva, laskeva-nouseva ja laskeva. Ja tooni on siis äänenpaino, jolla sana lausutaan. Tämmöinen pieni kiinan kieli-fakta, koska minua itseäni häiritsee kirjoittaa ilman toonimerkkejä. :)

Korjaus: Löysin toonimerkit, jes!

Tapahtui kerran Kiinassa

Jaahas, jääkaapissa on pelkkää Pepsiä ja leipääkin olisi kiva saada aamulla. Lähdetäänpä siis kiinalaiselle kauppareissulle! Riittääköhän puoli tuntia aikaa? Hmm, toivotaan.


Ei muuta kuin kartta kädessä kotikadullemme odottamaan vapaata taksia. No tuoltahan tuleekin jo ensimmäinen, äkkiä käsi viuhtomaan jotta kuski huomaa! Mitäs nyt, taksi pysähtyy jo paljon aiemmin… *lisää vimmattua käden heilutusta*…ei hemmetti, siellähän on kiinalaisia tien reunassa ennen minua! Niinpä tietysti, taas kerran. Otan sitten tuon seuraavan taksin. Nonni, siinähän se tulikin, ei muuta kun kyytiin. Näytän tästä kartasta vaan kuskille mihin olen menossa ja homma on sillä selvä. Ai kuski ei taas osaa lukea karttaa…annas kun näytän ja puhun samalla paljon englantia, josta et ymmärrä yhtään mitään. Joo, hieno homma – aja nyt kiltti vaan sitä autoa, niin minä yritän kertoa mihin ajetaan.

Näyttää pahasti siltä, ettei tuolla miesressukalla ole aavistustakaan mihin se minua vie…ja nyt se on pirulainen jo ehtinyt kääntyä jollekin kadulle, joka on aivan väärä ja minäkään en enää tiedä missä ollaan! Voi piiiiip! Pysähdytäänpäs tähän tien reunaan ja katsotaan sitä karttaa uudemman kerran… Jaaha, kuski viittoo minulle että ulos siitä, hushus. No jospa minä hyppään kyydistä tässä ja katson navigaattorilla, missä olen. Kuulostaa hyvältä idealta! Mutta ainiin, minun puhelimen navigaattori ei toimi….mitäs nyt sitten tehdään? Seisotaan jonkun pimeän kujan reunassa yksin ja odotetaan murhaajaa? No way, pikaista laukkaa umpimähkään valittuun suuntaan – voinhan aina ottaa uuden taksin ja näyttää kotiosoitetta. Niin juuri teenkin, ei mitään hätää, ei yhtään minkäänlaista….

Kauankohan minä olen jo harhaillut täällä? Kaikki taksit ovat varattuja…voi prkl suoraan sanottuna. Ei mutta tuolla näkyy valoja, voisikohan se olla, hei se on!! Ne on Carrefourin valokylttejä, jes, pääsin vahingossa perille! On kulunut jo 40 minuuttia, mutta menen nyt kuitenkin kauppaan, kun se tuohon kohdalle tupsahti. Tuskin siellä enää tähän aikaan on paljon porukkaa? En usko, eiköhän ne ole jo nukkumassa. Hah…in your dreams! Viisi tuhatta kiinalaista on hereillä ja ruokaostoksilla…siellä samaisessa kaupassa. Voi damn. Minä vain nappaan tuosta korin ja teen pari harkittua täsmäiskua leipähyllyyn ja juustohyllyyn. Niin juuri, ei tässä varmaan kauaa mene.

Äkkiä liukuportaisiin ennen kiinalaisia. Ei voi olla totta, joku juuri kiilasi eteeni eikä väistä senttiäkään, jotta voisin kiirehtiä ohi! No madellaan tässä nyt sitten taas…nämä voisivat todellakin opetella ripeämpää kävelyä ja toimintaa.  Ah, viimeinkin kaupassa. Taidan edetä tätä sivukäytävää, jos siellä olisi vähemmän kiinalaisia. No turha luulo, niitä säntäilee tielle joka puolelta – menkää nyt rakkaat pikku kinuskit pois minun edestäni! Olen väsynyt ja haluaisin vain ostaa sämpylöitä…pliis, menkää edes johonkin… Päätän vaihtaa taktiikkaa ja siirryn pääväylälle. Sinkoilen kiinalaisten välistä ja takaa ja edestä yrittäen puikkelehtia nopeammin leipähyllylle. Ei jumankauta, taas siinä edessä on kiinalainen! Nyt alkaa palaa käämit. Ihan tosissaan. Teen tietä itselleni kyynärpäätaktiikalla – sitä saa, mitä tilaa arvon kiinalaiset.

Huh, jäljellä on vielä kaksi pussia sämpylöitä, kurotan kättä napatakseni äkkiä toisen, mutta samalla jostakin ilmestyy keltainen käsi ….irti niistä sämpylöistä, minä näin ne ensin!! Huh, se laski toisen pussin takaisin, sieppaan sen salamannopeasti. Noin! Sitten enää se juusto…yritän vaania vapaata kulkuväylää, mutta se on melko haastavaa kun joka puolelta ilmestyy aina vaan uusia ja uusia kiinalaisia…. Juoksen tuosta välistä! Oho, törmäsin korilla myyjään – kyllä se henkiin jää, minä yritän nyt vain päästä juustohyllylle. Noniin, viimeinkin myös juusto korissa! Ah, pääsen pois! Ei muuta kuin etsimään lyhyttä kassajonoa.

Ainiin, eihän täällä ole lyhyitä kassajonoja….no edes viittä metriä lyhyempi, kiitos. Menenkin tuohon noin, noilla ei ole paljon tavaraa korissa. Ei mutta sieltähän on vielä tulossa puoli sukua paikalle, edessäni jonottaakin vasta kaksi perheenjäsentä. Isomummukin on otettu messiin ja se työnnetään pyörätuolissa eteeni, juuri siitä varpaani yli, kiitos. Ja vauvakin on päässyt mukaan, nyt se huomaa valkoisen naamani ja punaisen tukan – älä pliis ala kirkua….noniin, täysi huuto ja itku päällä. Niinpä tietysti, joo olen pahoillani että näytän tätä länsimaista naamaani täällä ja pelottelen teidän lapsia, anteeksi. Niillä on loppujen lopuksi pari kärryä tavaraa, tässä voi siis kestää…. Pysykää nyt hemmetti edes kerran pois sieltä kassan takaa, markettien hinnat ovat kiinteitä eikä täällä tingitä! Jooko, kiinalaiset? Edes tämän kerran. On niin vietävän kivaa jonottaa kiinalaisten kanssa! 

Vihdoinkin minun vuoro! Yritän kovasti piirtää ilmaan muovikassia ja esittää eri demonstraatioita sen kantamisesta, jotta kassa antaisi minulle pussin. Jaaha, tällä kertaa se ymmärsi heti – hyvä. Tyrkkään rahat kassatytön käteen ja lähden kipittämään kohti uloskäyntiä. Juuri kun olen pääsemässä rappusiin, jostain ilmestyy lauma kiinalaisia. Eteeni. Älkää nyt taas löntystelkö siinä ja kiljukaa jooko vähän vähemmän. Arg!! Voisin repiä hiuksia. Pääsen ulos ja enää tarvitsee saada taksi kotiin. Menen tuohon taksipysäkille odottamaan ja jes, olen ainoa odottaja! Sieltä tulee heti vapaa taksi, hyppään tästä vaan kyytiin….hei! Kiinalainen heti ULOS sieltä taksista, minä näin sen takuulla ensin!! Sinne meni. Otan seuraavan. Tyrkkään kuskille kartan ja rukoilen, että se osaa perille.

Ja tämä kuski osaa. Xiexie - kiitos. Olen rättiväsynyt, kuoleman partaalle stressaantunut, hikinen ja lopen uupunut. Mutta hei, sain haettua leipää ja juustoa – olen jälleen kerran The winner! Samalla toivon kuumeisesti, ettei kaupassa tarvitse käydä pariin päivään. 

Based on a true story by a Finnish girl, who lives in Chengdu - the 4th biggest city in China.

Pingviinejä, jääkarhuja ja kiinalainen nakki

Minut on kyllä kovin helppo pitää tyytyväisenä - ei tarvitse kuin viedä johonkin, missä on eläimiä! Chengdu on hyvä paikka kaltaiselleni kroonisesta eläinikävästä kärsivälle (etenkin nyt kun poden vierotusoireita kahdesta possusta, jotka myös Elviksenä ja Lempinä tunnetaan), sillä täältä löytyy harvinaisia pandoja ja ties mitä mönkiäisiä. Tänään päätettiin lähteä Polar Ocean Worldiin, jossa pääsisi näkemään pieniä pulleita pinguja ja hirmuisia jääkarhuja. :)

Ja koska Kiinassa ei mikään suju noin vain suitsait sukkelaan, törmättiin tietenkin heti pieneen probleemaan... Paikka on liian kaukana keskustasta näkyäkseen kartalla, mutta osoite pitäisi pystyä kuitenkin kertomaan taksikuskille. Osoite löytyi netistä ihan hienosti, mutta se pitäisi saada näytettyä kiinalaisin merkein, sillä ei ole mitään takuuta että taksikuski osaisi lukea osoitteen pinyinillä (eli sanoin kirjoitettuna). Tulostinta meiltä ei löydy, joten ei muuta kuin meikäläisen alkeelliset kiinan taidot testiin ja osoitetta kirjoittamaan! Jäljensin pitkät pätkät käsittämättömiä harakanvarpaita, eikä minulla ollut pienintäkään käsitystä saako kiinalainen niistä mitään selvää. Päätimme kuitenkin koittaa minun tekemän lapun avulla ja kas kummaa: kuski luki kirjoittamani osoitteen kiinaksi ja ei muuta kun let´s go!!  Jotta pystyisin jotenkin kuvailemaan tämän tehtävän vaikeutta, tässä näytille paikan nimi kiinalaisin merkein: 成都海昌极地海洋世界 ja osoite: 华阳镇天府大道南段2037号. Olen siis melko etevä! ;)

Pinguja!
Polar Ocean World oli paikkana ihana, ylläri! Siellä oli haita, ihanan värikkäitä ja eksoottisia kaloja, meritähtiä, niitä suloisia pieniä pingviinejä, kilpikonnia, merileijonia ja yksi mursukin, delfiinejä, jääkarhuja ja tietenkin kiinalaisia. Saimme taas melkein yhtä paljon hupia näistä kiinalaisista kuin itse eläimistä tai paikasta. :D Sisäänpääsyn hinnalla sai mellastaa mielin määrin, joten päätettiin lähteä katsomaan delfiiniesitystä. Niin oli päättänyt muutama tuhat kiinalaistakin... Esitys oli merkitty alkavaksi 14.00, joten me suomalaisina olimme paikalla jo kymmenen minuuttia etuajassa - aivan turhaan, jouduimme vaan kiinalaiseen jonoon. Jos jokin asia on täällä suorastaan ketuttavaa, niin kiinalaisten kanssa jonottaminen; ne tunkeleivat ja kiljuvat ja huutavat ja tunkevat lisää ja livahtavat eteesi heti jos annat siihen sentinkin raon. Täällä ei tunneta minkäänlaisia käytössääntöjä jonotuksen suhteen!

Jonotimme porttien takana ja eiköhän jo eturivin porukka rynkyttänyt innoissaan lukkoja päästäkseen sisään. Sitten se katastrofi vasta syntyikin kun ne portit viimein avattiin! Minä meinasin jo ihan hätääntyä, kun tuhannet kiinalaisit lähtivät kiljuen rynnimään ja juoksemaan kohti katsomoa. Meno oli suoraan kuin viidakosta ja me epäiltiin hetki, että a) katsomossa ei varmaan ole istumapaikkoja kaikille b) etteivät kaikki mahdu sisään c) mitä tahansa, mikä selittäisi hullun ryntäyksen. Ei onneksi jääty jalkoihin ja kun päästiin katsomoon asti, me huomattiin että hyvinhän sinne mahtuu - ei mitään hajua miksi nämä eräät juoksivat kuin hullut. :D Tuntemattomia ovat kiinalaisten ajatukset.

Show oli hauska ja vielä hauskempaa oli seurata, mitä nämä keltaiset kaverit puuhailivat. Joka kerta kun delfiini ui lähemmäs reunaa, pari viirusilmäistä tenavaa kerkesi juoksemaan reunan luo ja joku juoksi perään onkimaan minikiinalaiset takaisin, mutta niillä oli siinä vaiheessa melkein jo toinen jalka altaassa. Samalla tavoin aikuiset livahtivat reunan viereen räpsimään kuvia ja järjestysmiehet vaan noukkivat niitä kauemmas vedestä. Niin muuten, se esityshän alkoi vasta sitten puolen tunnin kuluttua ilmoitetusta ajasta... Sen verran kesti päästää sisään muutama tuhat paikallista ja kaksi suomalaista. Syy on melkein aina sama, kun jokin on aikataulusta myöhässä - kiinalaisia lastataan vielä paikalle.


Delfiinishow ja kiinalainen kersa taas reunalla...


Murmuurr.
En ole juurikaan edistynyt lihanmaistelussa, joten tänään oli taas aika rikkoa rajoja. Ruokavaihtoehtoina oli kioskissa hodari tai popkornit....joten minä söin kiinalaisen nakin! Kyllä vain, nakkeja myytiin hot dogin nimellä, niistä nyt vain puuttui se sämpylä. Ja jälleen kerran loistava esimerkki omituisista jutuista: ostimme janoissamme appelsiinimehua ja hämmästys oli suuri, kun huomasimme mehun olevan kuumaa. Että tuota mitäh, kuumaa mehua kuumana päivänä?? Ei voi aina ymmärtää...

Meille on muuten muodostunut täällä yksi erittäin kuvaava ja usein toistuva sanonta, josta voi vähän päätellä millaista sirkusmenoa elämä näiden paikallisten kanssa on. Anteeksi ruma sana, mutta hyvin usein joutuu toteamaan että "voi v*tun kiinalaiset...". Ne ovat aina teillä, aina häsyämässä, metelöimässä, tekemässä kaikkea mihin pohjoismaalainen väsyy nopeasti. Ocean World oli esimerkiksi täynnä lappuja "Don´t tap the glass!" eli "Älä taputa lasia!" - ja mitä tekee kiinalainen?? No tietenkin läpyttää ja taputtaa täysillä kaikkia laseja. :)

You XXL

Sniif! Eli tukkoisia terveisiä Kiinasta. :) Henki pihisee vieläkin, mutta hengitykseni kuulostaa kuulemma enemmän läähätykseltä. Juha kysyi tossa päikkäreillä, että ollaanko sitä koirakennelissä vai missä. :D En tiennytkään, että kiinalaiset pöpöt muuttavat tavallisen suomalaisen räkäkirnuksi - nyt tiedän ja tukalaa on, mutta eiköhän tämä hiljalleen tästä ala helpottaa. Yritän nakertaa ahkerasti kiinalaisia siemeniä, joita Nicole osti Juhalle flunssaan pari viikkoa sitten. En tiedä mitä ne mustat, pienet ja kitkerät mykylät ovat, mutta jos kerran kiinalaiset syö niitä lenssuuun niin miksen minäkin.

Jaksoin tänään jo köpötellä ulkona, joten suunnattiin aamupäivällä Kansan puistoon aka People´s Parkiin (kyllä, juuri se korvankaivuumesta). Puisto sijaitsee keskustan liepeillä ja siellä sanotaan olevan Kiinan paras teehuone, jota kävimme kyllä tillistelemässä mutta teelle ei menty. Puisto oli ihan nätti lampineen ja rappusineen ja suippokattoineen (minä niin rakastan vanhaa kiinalaista arkkitehtuuria!), mutta korvankaivajia ei näkynyt. Olisi voinut olla ihan paikallaan antaa kaivella nuo korvakäytävät auki, kun en oikein meinaa kuulla mitään flunssan vuoksi. :) Kamalan metelin nämä maanmiehet saavat aikaan jopa puistossa: joka puolelta kuului sen kaltaista hoilotusta tai vingutusta, ettei niillä taidoilla vielä Idolsiin mentäisi...

People´s Park.
Puiston jälkeen lähdimme hakemaan läheiseltä urheiluliikekadulta vähän treenikamppeita. Löydettiin nääs kerran Chengdusta sellainen katu, joka on täynnä pieniä urheiluvaate- ja välinekauppoja. Tarjolla on melkein aitoa Nikeä, Adidasta, Pumaa - lähes kaikki suurimmat brändit löytyy kopioina. Minä etsin rentoa hupparia ja menin yhteen pikkuiseen kauppaan katselemaan naisten vaatteita, kun topakka myyjätyttö tupsahti viereeni. Hän osoitteli hupparia ja kysyi että "for you?" (ne puhuvat niissä kaupoissa pari sanaa englantia). Nyökyttelin innoissani, että minulle minulle, jolloin mimmi totesi että "you XXL". Jasso! Kiitosta vaan kovasti! :D Olen Suomessa kokoa "hieman pyöreä medium", mutta Kiinassa näiden miniatyyrien rinnalla todellakin extra extra large. Jotenkin se myyjä ei edes sanonut sitä loukkaavasti, hän vain totesi että tässä on hyvin syönyt länkkäri ja sille tarvitaan kaupan isoin huppari. :D

Löysin onneksi ihan hyvän kokoisen ja halvan paidan toisesta liikkeestä ja Juhakin löysi etsimänsä kamppeet ja tinkasi meille vielä alennuksetkin. Noissa liikkeissä missään tuotteessa ei ole valmiiksi hintaa, vaan myyjä keksii sen päästään arvioituaan ensin asiakkaan lompakon paksuuden. Länsimaalaisilla nyt voisi yhtä hyvin olla täällä otsassaan leima "Pääomaa löytyy", koska esim. minäkin opiskelijana olen huomattavasti varakkaampi kuin peruskiinalainen - tämän vuoksi hinta saattaa meidän kohdalla olla ties mitä. Ja siltikin lähtöpyyntö esim. minun hupparistani oli vain 120 rämpylää, eli n. 13€. :D Sen verran maksaa melkein aito Puma. Pitää vielä itsekin harjoitella tuota tinkaamista, en ole oikein ikinä osannut sitä vaan maksan hölmönä mitä pyydetään.

Meinasin jo hihkua, etten puhu tänään mittään ruoasta, mutta enpäs päästäkään teitä pahasta! Meillä on nyt tuon yhden lähiravintelin menu käännettynä enkuksi (kiitos Nicolen), joten päästiin tänään kiinalaiselle lounaalle naapurustoon - ilman tulkkia! Hah. Uhrauduimme myös kiinalaiseen tungokseen (voin kertoa, että keskustassa eteneminen lauantaina päivällä on melkoinen tunkemisen maailmanennätys...) ja kävimme metsästämässä Ito Yokadon ruokakaupasta inhimillisiä ruokatarvikkeita. Kiinasta tuntuu olevan käytännössä mahdotonta löytää esim. kanaa, jolla ei olisi tallella päätä tai varpaita tai siipiä. Onneksi löydettiin jotakin, jonka pitäisi olla kanaa ja jossa ei ole ylimääräisiä ruumiinosia tallella. :)

Kiinassa ei kannata muuten koskaan erehtyä luulemaan, että jokin on jotakin vain koska näyttää siltä. Siitä hyvänä esimerkkinä Juhan lahjaksi saamat karkinnäköiset jutut - pussissa lukikin pienellä "Beef particles" eli naudan palasia. Onneksi tämä sokerihiiri ei ehtinyt tunkea suutaan täyteen "karkkia"!

Estoy enferma

Osaan sanoa sen neljällä kielellä, mutten sillä tällä hetkellä tärkeimmällä... Olen kipeä, tänään paljon kipeämpi kuin aiemmin tällä viikolla. Mikään ei ole kurjempaa, kun sairastua yksin ulkomailla. Osasin odotellakin jotain kiinalaista pöpöä, mutten ihan näin pian. Damn. Espanjassa sain myös heti alkuun jonkun kiukkuisen flunssan niljakkeen, mutta onneksi minulla oli kuusi ihanaa kämppistä viemässä lääkäriin ja keittelemässä sitruunateetä. Jaksoin kuitenkin tänään juuri ja juuri mönkiä kouluun ja torkuin siellä muutaman tunnin, sen jälkeen olenkin ottanut vuoroin unta palloon ja vuoroin käynyt koneella kiukuttelemassa ensimmäiselle, joka osuu kohdalle. Sori.

Olen myös litkinyt teetä, onneksi satuin eilen löytämään kaupasta teepusseja! Kiina on varmasti teenjuonnin Mekka, nämä lipittävät teetä pari gallonaa päivässä. Kiinalaisilla on poikkeuksetta messissä termospullo tai muovinen puteli, joka sisältää useimmiten vihreää teetä tai joskus myös mutaliejun väristä tummaa teetä. Ne hörppivät sitä kuumana tai kylmänä pitkin päivää. Minä en ole mikään teehifistelijä, joten etsin eilen mitä tahansa teetä, mitä saan näppärästi pusseissa ja tuo kitkerä venäläinen vadelmatee ajaa asiansa oikein hyvin (kiinalaisten mielestähän pusseissa myytävää soopaa ei edes lasketa teeksi!). Sokeri olisi tietysti plussaa, mutta se unohtui...makeutusaineesta kiinalaiset eivät taida olla kuulleetkaan.

Täällä Chengdussa tuntuu säällä olevan jokin mielialahäiriö, sillä se vaihtuu päivästä toiseen aika radikaalisti. Eilen oli hyytävän kylmä, siis oikein sellanen luihin ja ytimiin menevä jäätävä chengdulainen kylmyys - tänään on paistanut aurinko niin että suomalainen paistuu. Se on vähän kun ensin kävisi saunassa ja sitten taas pyörisi lumihangessa. Ei kai ihmekään, että saa flunssan. Niin, sitä taivasta en ole muuten nähnyt vieläkään. Sitä päivää odotellessa.

Jeps, se tältä päivältä. Kerrankin mulla ei ole tarinoita kerrottavana. :) Toivottavasti pääsen huomenna kouluun ja kauppaan ja se kiinalainen pöpö, joka temmeltää tuolla elimistössäni, ottaisi hatkat. Olen jo ryhtynyt supisuomalaiseen vitamiinitaistoon sitä vastaan.

Hi, I´m Darifina....

Olenkin kertonut jo, että yksi Kiinan virallisista ammateista liittyy nettisaittien estämiseen. En tiedä montako tuhatta pientä keltaista miestä istuu päivittäin blokkaamassa töikseen vaarallisia sivustoja, kuten Facebookia tai tätä Bloggeria - mutta tärkeä homma se on täällä. Siksi voinkin tyytyväisenä kertoa, että minä tietokoneiden supervelho onnistuin ihan itse ilman insinöörin apua kiertämään nämä estot ja pystyn tästä lähtien omin pikku kätosin päivittämään blogini ja käymään jopa siellä nassukirjassa. :) Olen aika ketku! Eikä siihen tarvittu kuin ilmainen ohjelma, joka luo koneelleni salatun nettiyhteyden. Hah, siitäs saitte kiinalaiset taas kerran.

Koulussa jatketaan samaa hurjaa tahtia harakanvarpaiden opiskelua ja pinyiniä. Jälkimmäinen on toisaalta hyvin vaikeaa, sillä kiinan kielessä on monta äännettä, jotka ei vain luonnistu normaalilla suulla millään. Toisaalta kiinan tietyt kirjaimet (tietyissä yhteyksissä) lausutaan samoin kuin suomen kielessä, eli y on y ja e on e. Tämä tuottaa suuria vaikeuksia meidän jenkeille, he kun ovat tottuneet lausumaan kirjaimet aivan toisin kuin ne kirjoitetaan. Eli kannattaa olla made in Finland! Tänään meidän kirjoitusopettaja huuteli luokassa Darifinaa ja minä jatkoin kynsien rapsuttelua, kun en tajunnut että minuahan siinä yritettiin herätellä. Darifina?? Tähän mennessä varmasti omituisin versio nimestäni. :D Josefina ei taivu kiinalaisten suuhun oikein millään (muut vääntävät sen Josephineksi), joten toivottavasti saan pian kiinalaisen nimen.

Koska pääsen koulusta melkein aina jo puoliltapäivin, lähdin tänään tutustumaan Chengdun keskustaan. Se on jotenkin jäänyt vähän väliin tässä kaiken alkuhössötyksen keskellä, tiedän keskustasta ainoastaan Pizza Hutin jostain sattuneesta syystä. Ja pitihän se tänäänkin joutessani käydä naurattamassa kiinalaisia siellä; ne kun ihmettelevät joka kerta sitä että pöytä vain yhdelle? Eikö kuitenkin kahdelle? Tekisi mieleni kivahtaa, että näkyykö tässä vieressäni joku mielikuvitusystävä vai saanko sen pöydän vain...

Päätin syödä pelkkää salaattia tänään ja tilata sen kaveriksi Pepsin. Kaltaiselleni hevy userille kiinalaisten pieni juoma on todella pieni, eihän kahdella desillä limpparia pärjää mitenkään. Käytin siis juuri karttunutta kiinan kielen sanavarastoani ja pyysin kiinaksi isoa Pepsiä. Jotakin se tarjoilija selitti kovasti, mutten ymmärtänyt mitään ja nyökyttelin vain....kohta sieltä sitten kipitti paikalle tarjoilija parin litran limsakannun kanssa mukanaan neljä lasia!! Voi itku, että nolotti. Se iso olikin siis todella iso. :D Tarjoilija oli varmaankin kuvitellut tuovansa juomaa kokonaiselle futisjoukkueelle ja siellä pöydässä istuikin taas vain se kummallinen punahiuksinen otus.

Täällä ei onneksi hinta paljoa paina, kävin nimittäin ostamassa kiinalaisesta urheilukaupasta tyylikkäät mustapunaiset lenkkarit huikeaan 14€:n hintaan. Onneksi minun käpälä on aika pieni, sillä näiden kaupoissa naisten kenkien koot päättyvät 38:n. Sen jälkeen suunnistin japanilaisen kauppakeskus Ito Yokadon alakerrassa sijaitsevaan ruokakauppaan. Kävimme siellä kerran pyörimässä ja bongasimme joitakin länsimaisia ruokatarvikkeita - eikä havaintomme todellakaan pettänyt. Löysin vihdoin ja viimein margariinia leivän päälle! Olen nimittäin kärsinyt koko tämän aikani täällä kuivan leivän mussutuksesta. Lisäksi löysin muitakin tunnistettavia aineksia, eikä pelkästään niitä kiinalaisten kuivapakattuja omituisia ruokia... Puhun muuten jatkuvasti blogissa ruoasta, mikä johtuu ihan vain siitä, että se on yksi avainongelmista täällä. On vaikea edes selittää, millaisia kaupat täällä ovat...siellä on hyllymetreittäin tunnistamattomia vakuumipakattuja pöperöitä, joita syö korkeintaan kiinalainen. Tänään silmiini osui mm. vakuumiin pakattu "Spicy duck tongue".

Tiesittekö, että Kiinassa julkisesti niistäminen on sopimatonta, mutta sen sijaan on aivan normaalia rykäistä kurkustaan kadulle järkyttävä limaklöntti? Tai että nenän voi kuitenkn aina tyhjentää kadulle, sen kun nappaa toisesta sieraimesta kiinni ja tuhisee toisesta räät tielle. Nice.